EksynytVarpunen kirjoitti 26.8.2018 19:28

Mun elämässä ei ole tapahtunut mitään hyviä asioita. Vain ikäviä asioita... Oon odottanut pitkään jo et tapahtuisi jotain hyvää, mut sen ajan on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita et en jaksa enää uskoo et jotain hyvää tapahtuisi mulle. 😭

Luultavasti sinunkin elämässäsi on hyviä asioita, joita et nyt vaan huomaa. Varsinkin masennus vie kaiken kyvyn nähdä mitään hyvää missään. Joskus sitä myös ajattelee liian isossa mittakaavassa, kun se hyvä löytyykim todella pienistä ja arkisista asioista.

Voimia sinulle 🙂🌻

Kirte5,

Jatkan vielä eiliseen viestiisi, kun en kommentoinut eilen kaikkia asioita, joihin minulla oli sanottavaa.

Ensinnäkin, olen todella iloinen puolestasi, että masennuksesi on nyt hallinnassa uuden lääkkeen myötä, ja voit paremmin.

Minulla on myös keskittymiskyky parantunut. Kuuntelin musiikkia tänäkin aamuna lenkillä käydessä. Tosin musiikki myös helpottaa minua poistumaan kotoota ja sivuuttamaan ahdistuksen. Olen huomannut, että aamut ovat ahdistukseni kannalta turvallisempia ajankohtia lenkkeilyyn.

Minulla on myös kolme kirjaa, jotka odottavat lukemista. Olen uusinut lainat jo kerran, koska en ole pystynyt lukemaan. Haluan kuitenkin juuri nuo kolme kirjaa lukea ja ehkä niihin palaaminen onnistuukin lähipäivinä.

Mitä tulee veljesi vaimon tilanteeseen. Luulen, että paras tapa toimia on kysyä suoraan. Jos tilanne on niin kuin epäilet sen olevan, osaat varmasti häntä tukea omiin kokemuksiisi nojaten. Lisäksi lastenhoitoapu olisi varmasti arvokasta apua heille. Muista pitää mielessä, ettet auttaessa unohda pitää itsestäsi huolta, ettei oma tilanteesi huonone.

Voimia kaikille uuteen viikkoon!

Spiritistinen oppi on antanut mulle paljon hyvää elämään. Kannattaa googlettaa Allan Kardec niin siitä saa tietoa. Erittäin viisaita elämän neuvoja ja ei ole mitään hömppää. Esim. se että ihminen on pyhä kone, jonka Jumala on antanut elämää varten, niin on auttanut minua. Olen myös oppinut sen että itsemurha on kamala asia ja sitten kun on aikani täyttynyt niin Jumala päättää kohtalostani, enkä saa itse siihen puuttua. Myös sen olen oppinut että täytyy opiskella ja kehittää itseään, sillä ihmisen korkein päämäärä on tulla yhä älykkäämmäksi. Jos elämä loppuisi kuolemaan niin itsemurha voisi olla hyvä ratkaisu, mutta ihmisen täytyy välillä kärsiä elämässään ja täytyy pitää tätä pyhää konetta kunnossa. Ei saa ryypätä eikä polttaa. Suurin päämäärä niin kuin sanoin on älykkyyden kehittäminen.... Ei mulla muuta

Pientä väsymystä on ollut ilmassa, kun otin aamulla ketipinor 50mg depot lyhytvaikutteisen sijaan. Tarkoitus on nostaa 50mg 1-2 päivän välein.

Hyvä uutinen on, että ruokahaluni on vihdoin palannut. Täytyy silti olla tarkka syömisen kanssa, kun syö kahta eri lääkettä joiden hyvin yleinen sivuvaikutus on painonnousu.

Mieleeni on edelleen pinttynyt ajatus blogista, mutta en edelleenkään tiedä olisiko minusta siihen. Olen suunnitellutkin sitä jo paljon. Ei kai se ole kuin päätöksestä tekemisestä kiinni. Noh, se pysyköön vielä hetken kypsymässä ja odottamassa oikeaa hetkeä.

Huoh, huomenna ois labrat ja suuhygienistikin..

Kauhea olo. Haluaisin jo jättää tämän elämän. On niin sietämätön tuska mun sisällä. Joudun käyttämään rauhoittavia että edes jotenkin jaksan elää. Ja taas tulee syksy ja pimeys. On vaan niin surullista, kun elämä on tällaista että päivästä päivään taistelen lakkaamatta ja pinnistelen etten vain tekisi itselleni pahaa. On niin kamalan huono olo välillä. 😭

En vaan jaksa. Tää on ihan hirveetä. Otin Temestan. Pahat ajatukset vainoaa. Haluan vain pysyä hengissä ja elää hyvää elämää. Onko se Jumala niin paljon vaadittu? Jos Jumala meidät on luonut niin minkä takia hän kiduttaa mua näin paljon? En ymmärrä, olen yrittänyt elää kunniallista elämää. En vain jaksaisi enää kun joka päivä pyörin tässä helvetissä... Prkl!!!!!!!!!!

Mulla on tänään pitkästä aikaa psykologin tapaaminen. Tätä olen odottanut! Ei enää osaston sairaanhoitajia, joiden kanssa ei pysty asioista puhumaan kunnolla. Voi sanoa, mitä mielessä liikkuu ilman, että kaikesta sanomasta konsultoidaan lääkäriä.

minäitse89, toivottavasti löydät tähän päivään oman positiivisen itsesi ☺️❤️

Yritän parhaani.☺️❤️

Ai että kyllä teki hyvää tavata psykologi. Teki hyvää puhua. On aivan erilaista puhua ammattilaisen kanssa kuin vaikka kaverin kanssa. Molemmille on kyllä aikansa ja paikkansa, mutta tätä minä olen kaivannut. Toivon, että minulla on sitten syyskuun reissulla mahdollisuus avautua ystävälleni. Psykologia tapaan jatkossa kerran viikossa.

Piti kirjoittaa jostain muustakin, mutta ajatukseni katosi.

Miten muilla menee?

Sain tänää kehuja, kuinka hyvin osaan hoitaa hampaitani ja ei ollu reikiäkään..🙂👍

Kaikille teille, jotka olette kirjoittaneet tänne: olette todella avoimia omasta tilanteestanne ja juuri se tekee teistä vahvoja. Jokaisessa meissä täällä maan päällä on omat heikkoutemme, mutta tämänajan yhteiskunta ihannoi rahaa ja hyvinmenemistä ja jotenkin eri-arvoisuus tuntuu lisääntyneen sen myötä. Yhä useampi sairastuu mielenterveyden häiriöihin. Se on oire jostakin. Minusta on ihanaa, että olemme kaikki erilaisia, mutta kuitenkin niin samanlaisia.
Olen taistellut alkavaa syysmasennusta vastaan. Jos menneisyys ei kummittelisi liiaksi ja jos välini tyttäreeni olisivat hyvät, voisin ehkä voida paremmin. Onneksi en ole tällä hetkellä työelämässä. Lisäksi niukat tulot, olinpa sitten työelämässä tai en, lisäävät masennusta ja turvattomuutta. Yritetään jaksella ja pyristellä eteenpäin❤️.

Tyttönen vaan kirjoitti 28.8.2018 16:23

Sain tänää kehuja, kuinka hyvin osaan hoitaa hampaitani ja ei ollu reikiäkään..🙂👍

Mä oon venyttänyt aivan liian pitkään hammaslääkäriin menoa, koska en uskallla.

Erilainennainen kirjoitti 28.8.2018 21:29

Kaikille teille, jotka olette kirjoittaneet tänne: olette todella avoimia omasta tilanteestanne ja juuri se tekee teistä vahvoja. Jokaisessa meissä täällä maan päällä on omat heikkoutemme, mutta tämänajan yhteiskunta ihannoi rahaa ja hyvinmenemistä ja jotenkin eri-arvoisuus tuntuu lisääntyneen sen myötä. Yhä useampi sairastuu mielenterveyden häiriöihin.

Minä kuulun juuri niihin, jotka ihannoivat rahaa ja menestystä. Valitettavasti se on varmasti edesauttanut, että sairauteni on juuri tässä tilassa kuin se nyt on. Viimeinen vuosi on opettanut rajoja, mutta en vieläkään ole valmis hyväksymään ihan kaikkia. Luulen, että minun on vielä lennettävä ja tiputtava muutaman kerran ennen kuin opin kunnioittamaan oman jaksamiseni reunaviivoja.

Voi olla totta, että ne jotka hiljaisuudessa kärsivät, ovat heikkoja ja he, jotka astuvat esiin sairautensa kanssa, ovat vahvoja. Haluaisin ainakin ajatella, että olen vahva ja rohkea. Tosin olen vasta alkutekijöissä avoimuuden kanssa.

No mutta tähän päivään.

Labrassa taas käyty. Enempää lähetteitä ei ollut. Lääkäri varmaan syyskuussa kertoo, kuinka usein jatkossa pitoisuudet tarkastetaan.

Tänään pitäisi käväistä kirpparilla ja lenkillä. Hyötyliikunnat tulikin jo täyteen tämän päivän osalta. Hyvä niin, koska suunnitelmissa on leipoa porkkanamuffineita.

Sain eilen luettua erään Tove Janssonin kirjan. Tänään voin siis siirtyä Waltariin. Tekisi mieli myös kirjoittaa. Toki kirjoitan tänne päivittäin, mutta se ei riitä.

Tsemppiä kaikille tähän päivään 🙂

Waltari on loistava kirjailija. Kannattaa lukea Suuri illisioni. Paras kirja mitä oon lukenut. Myös Sinuhe Egyptiläinen on hyvä....🙂👍