Kiitos edelleen kaikille vastauksistanne ahdistus-teemaan. Palaan siihen teemaan myöhemmin, sillä nyt minun on pakko - siis aivan pakko - kirjoittaa toisenlaisesta aiheesta. Ja todella, on pakko kirjoittaa, vaikka on keskiyö.

Tiedättekö mitä onni on?

Onni on, kun tapaa kauan kaivatun ystävän pitkästä aikaa. Huomaat, että mikään ei ole muuttunut siitä, kun viimeksi tapasitte. Olkoon siitä kuukausia tai olkoon vuosia.

Onni on, että voit nauttia pullollisen viiniä kauan kaivatun ystävän kanssa. Pystyt lopettamaan juomisen viinipulloon. Uskomatonta, ettei ole pakko saada lisää. Onni on, että tällä kertaa ilta päättyy hyvin.

Onni on, kun teillä on niin paljon puhuttavaa ja kerrottavaa, että puhutte toistenne päälle. Tällä kertaa sillä ei ole merkitystä, koska olette kaivanneet puhumista niin paljon, ei aiheiden, sisältöjen tai argumenttien vuoksi vaan puhumisen vuoksi.

Onni on, että löytää pienen ripauksen onnea arjesta. Onni on niin monessa hetkessä, kunhan sen vaan tunnistaa. Onni on löytää nämä hetket.

Onni on unohtaa sairautensa hetkeksi. Pienen hetken ajan sairautta ei ole, ahdistusta eikä tuskaisuutta ole. Pienen hetken olet ehyt etkä rikkinäinen. Sitä on onni.

Että semmoisia päihtyneen oivalluksia 😳

Unta ei kertynyt kuin 1-2h, mutta olo on energinen. Heti, kun jättää lääkkeet ottamatta, kierrokset nousee tuhanteen. Piti vielä keskellä yötä siivotakin 😋

Mulla on ihan hirveä kirjoittamisen tuska koko ajan. Ehkä olettekin huomanneet 😀
Olen joskus hypomaniassa kirjoittanut seitsemän tuntia päivässä. Nyt ei kyllä taida keskittymiskyky riittää.

Mukavaa viikonloppua kaikille 🙂🌻

September kirjoitti 17.8.2018 13:13

Lito-arvot olivat nyt hyvällä tasolla, joten niitä ei sekoiteta nostamalla annosta, ettei mene myrkytykseksi. 25-50mg lyhytvaikutteista Ketipinoria kahdesti päivässä.
Lääkäri lupasi lähettää postissa korjatun version aiemmasta lääkärintodistuksesta, mutta ei kuulemma voi kirjoittaa pidemmäksi kuin 26.8. Lupasi selvittää, kuka lääkäri ottaa vastuun mun hoidosta. Hän on konsultoiva lääkäri ja oma lääkärille on vasta syyskuussa aika. Toivottavasti selviää pian. Ehkä joudun ajaa lääkkeet alas ja mennä töihin. Tällä määrällä lääkkeitä en pysty elämään normaalia elämää.

Hei September,

Ymmärrän hyvin huolesi lääkityksestä ja töihin palaamisesta. Lääkäri kyllä kirjoittaa lisää sairauslomaa, jos on tarve. Sinun ei varmaan kannata itse muuttaa lääkitystä tai ajaa sitä alas. Se voi vaikeuttaa tilannettasi. Minua kiinnostaa miksi nykyinen lääkitys ei ole hyvä? Miksi et pysty sillä elämään normaalia elämää? Eikös kaksisuuntainen ole vähän niikuin diabetes, että lääkettä säädetään voinnin mukaan.
Varmaan lääkäri tekee parhaansa, että sinun olisi hyvä olla, kannattaa jutella lääkärin kanssa, jos tuntuu, että lääkitys pielessä. Kannattaa ottaa työhön paluu hetimiten puheeksi hoitotiimisi kanssa ja kertoa ajatuksesi heille. Kannattaa ottaa tosissaan mitä he sanovat, heillä on kuitenkin tieto ja kokemus näitten sairauksien hoidosta. Ole myös armollinen itseäsi kohtaan. Meillä on sairauksia, jotka voi rajoittaa työssäjaksamista.

kirte5 kirjoitti 18.8.2018 8:20

Hei September,

Ymmärrän hyvin huolesi lääkityksestä ja töihin palaamisesta. Lääkäri kyllä kirjoittaa lisää sairauslomaa, jos on tarve. Sinun ei varmaan kannata itse muuttaa lääkitystä tai ajaa sitä alas. Se voi vaikeuttaa tilannettasi. Minua kiinnostaa miksi nykyinen lääkitys ei ole hyvä? Miksi et pysty sillä elämään normaalia elämää? Eikös kaksisuuntainen ole vähän niikuin diabetes, että lääkettä säädetään voinnin mukaan.
Varmaan lääkäri tekee parhaansa, että sinun olisi hyvä olla, kannattaa jutella lääkärin kanssa, jos tuntuu, että lääkitys pielessä. Kannattaa ottaa työhön paluu hetimiten puheeksi hoitotiimisi kanssa ja kertoa ajatuksesi heille. Kannattaa ottaa tosissaan mitä he sanovat, heillä on kuitenkin tieto ja kokemus näitten sairauksien hoidosta. Ole myös armollinen itseäsi kohtaan. Meillä on sairauksia, jotka voi rajoittaa työssäjaksamista.

Hei kirte5. Lääkitystä säädetään tosiaan voinnin mukaan ja lääkityksen alas ajamisella tarkoitan sitä, että lääkitys lasketaan ylläpitoannostukselle, kun sairausjakso on hallinnassa. Tällä hetkellä lääkitys on todella vahva, koska hoidetaan mania-oireita.

Olen tyytyväinen molempiin peruslääkkeisiin, niistä on apua ja ne sopivat minulle. Litosta ei ole seurannut mitään sivuvaikutuksia muuta kuin, että se tuntuu vahvistavan ketiapiinin väsyttävää vaikutusta.

Tällä hetkellä lääkitys rajoittaa elämää niin, että minun täytyy olla joka ilta kuudelta kotona ottamassa iltalääkkeet. Jos otan ketipinorin myöhemmin, en pääse aamulla ylös lasten kanssa (tai töihin). Ketipinor väsyttää niin paljon, etten pysty sen ottamisen jälkeen ajaa autoa. Kahdeksaan mennessä en enää meinaa pysyä pystyssä ja puhe alkaa sammaltaa. Yhdeksään mennessä olen useimmiten sammunut (eli en voi olla iltavuorossa). Tämän lisäksi syön nyt ketipinoria kaksi kertaa päivässä. Eli mielialantasaajaa kerran päivässä ja keskuhermostoa lamauttavaa psykoosilääkettä kolmasti päivässä. Pää on kuin pumpulissa.

Ajattelin, että jos vaan kestän ton lääkemäärän syyskuun puoleen väliin, voisin sitten puhua oman lääkärini kanssa lääkityksen keventämisestä ketipinorin osalta, jotta pystyn tehdä töitä. Luulisin, että siihen mennessä hypomania olisi selätetty. Tosin lääkkeiden skippaaminen ei auta asiaa. Hypomaniassa vaan aivot yrittävät vakuuttaa minulle, että en tarvitse niitä, olen elämäni kunnossa.

Tulipa pitkä sepostus, muttaa tämä varmaan vastasi kysymykseesi

😀

September kirjoitti 18.8.2018 10:23

Hei kirte5. Lääkitystä säädetään tosiaan voinnin mukaan ja lääkityksen alas ajamisella tarkoitan sitä, että lääkitys lasketaan ylläpitoannostukselle, kun sairausjakso on hallinnassa. Tällä hetkellä lääkitys on todella vahva, koska hoidetaan mania-oireita.

Olen tyytyväinen molempiin peruslääkkeisiin, niistä on apua ja ne sopivat minulle. Litosta ei ole seurannut mitään sivuvaikutuksia muuta kuin, että se tuntuu vahvistavan ketiapiinin väsyttävää vaikutusta.

Tällä hetkellä lääkitys rajoittaa elämää niin, että minun täytyy olla joka ilta kuudelta kotona ottamassa iltalääkkeet. Jos otan ketipinorin myöhemmin, en pääse aamulla ylös lasten kanssa (tai töihin). Ketipinor väsyttää niin paljon, etten pysty sen ottamisen jälkeen ajaa autoa. Kahdeksaan mennessä en enää meinaa pysyä pystyssä ja puhe alkaa sammaltaa. Yhdeksään mennessä olen useimmiten sammunut (eli en voi olla iltavuorossa). Tämän lisäksi syön nyt ketipinoria kaksi kertaa päivässä. Eli mielialantasaajaa kerran päivässä ja keskuhermostoa lamauttavaa psykoosilääkettä kolmasti päivässä. Pää on kuin pumpulissa.

Ajattelin, että jos vaan kestän ton lääkemäärän syyskuun puoleen väliin, voisin sitten puhua oman lääkärini kanssa lääkityksen keventämisestä ketipinorin osalta, jotta pystyn tehdä töitä. Luulisin, että siihen mennessä hypomania olisi selätetty. Tosin lääkkeiden skippaaminen ei auta asiaa. Hypomaniassa vaan aivot yrittävät vakuuttaa minulle, että en tarvitse niitä, olen elämäni kunnossa.

Tulipa pitkä sepostus, muttaa tämä varmaan vastasi kysymykseesi

😀

Hei September

🙂

Kiitos vastauksestasi. Joo en ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitit lääkkeiden alasajolla. Vastaus selvensi nyt asiaa minulle.

Minä olen semmoinen huolestuja ja välillä myös ylihuolestuja. Luin vasta kirjoituksesi illasta ystävän seurassa, sitä oli mukava lukea.

Tänään päiväni alkoi suht`koht hyvin. Eilinen kamala uupuneisuus johtui siis suurimmaksi osaksi työviikosta. En kuitenkaan ole saanut mitään aikaiseksi, paitsi pesin kaksi koneellista pyykkejä. Ehkä viikonloppuna pitäisi ottaa rennosti, että saa lisää voimia.

Kiva kuulla kirte5, että päiväsi on alkanut hyvin. Älä stressaa tekemättömistä kotitöistä. Vaikka vointisi on kohentunut, sinulla on silti toipumisprosessi käynnissä eikä sinun tarvitse jaksaa joka päivä muuta kuin huolehtia itsestäsi ☺️❤️

Mulla on ihan liikaa kierroksia, koska lääkkeet jäi eilen ottamatta ja nukkumatta. Kohta en pysty enää mihinkään. Iltani oli kyllä sen arvoinen, koska ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun (usa reissu) unohdin tämän sairauden edes hetkeksi. Tästä ei kyllä ehkä silti passaa kertoa ensi viikolla hoitajille.

Tämä kirjoittamisen pakko ajaa minut kohta hulluuden partaalle. Kohta on avattava läppäri ja alettava kirjoittaa. Täytän tämän ja muutkin keskustelupalstat. En edes muista, mitä olen minnekin kirjoittanut.

Mun ei pitänyt enää kirjoittaa tänä viikonloppuna, koska hävettää tämä maaninen kirjoitusinto. Ihan kun olisin ollut eri ihminen tänään, kunnes otin 75mg ketipinoria ja pää alkoi tuntua taas omalta.

Ajattelin kirjoittaa tänne lyhyesti ikävästä huomiosta, joka liittyy ahdistukseen. Aiemmin tällä viikolla kirjoitin, että en päässyt ahdistuksen takia lähtemään kotoota. Tämä ahdistukseni kohdistuu naapureihini.

Tietoisuuteni naapureiden liikkeistä on kasvanut viime päivinä. Aiemmin en päässyt lähtemään kotoota, koska naapurit puuhailivat pihalla. Kiinnitän huomiota kaikkiin heidän liikkeisiinsä, mitä tänne sisälle kuuluu.

Lisäksi on esiintynyt ajatuksia. Seinän takaa on parina iltana kuulunut musiikkia. Luulen, että he soittavat kovaa musiikkia vain kiusatakseen minua, koska olen taloyhtiön huonoin jäsen. Ansaitsen siis sen. Pelkään myös, että he tulevat asuntoomme yleisavaimella silloin, kun lapset ovat koulussa ja olen yksin kotona. Joka kerta, kun naapurin tyttö koputtaa ovelle, luulen että oven takana on seinänaapurimme ja heillä on moitittavaa. Jos avonaisesta ikkunasta kuuluu naapurien puhetta, on minun peitettävä korvani, koska en kestä kuulla, jos he puhuvat pahaa minusta. Pidän myös sälekaihtimia kiinni, koska luulen että he yrittävät katsoa minua.

Nämä vainoamisajatukset ovat olleet aikaisempina vuosina niin pahoja, että saan yhä paniikkikohtauksia. En ole pystynyt käymään omalla takapihallani neljään vuoteen paniikkikohtauksien takia. Pystyn juuri ja juuri kävelemään autolle. Vaikka nämä epärealistiset luulot ovat olleet välillä pois, niin paniikkikohtaukset ovat jääneet.

En tiedä, kuulostaako nämä sellaisilta, että tämä tilanne on nyt kehittymässä huonompaan suuntaan. Ja jos on, niin liittyyköhän se osana tätä sairautta vai sairauden aiheuttaman stressin seurauksena.

September kirjoitti 18.8.2018 20:55

Mun ei pitänyt enää kirjoittaa tänä viikonloppuna, koska hävettää tämä maaninen kirjoitusinto. Ihan kun olisin ollut eri ihminen tänään, kunnes otin 75mg ketipinoria ja pää alkoi tuntua taas omalta.

Ajattelin kirjoittaa tänne lyhyesti ikävästä huomiosta, joka liittyy ahdistukseen. Aiemmin tällä viikolla kirjoitin, että en päässyt ahdistuksen takia lähtemään kotoota. Tämä ahdistukseni kohdistuu naapureihini.

Tietoisuuteni naapureiden liikkeistä on kasvanut viime päivinä. Aiemmin en päässyt lähtemään kotoota, koska naapurit puuhailivat pihalla. Kiinnitän huomiota kaikkiin heidän liikkeisiinsä, mitä tänne sisälle kuuluu.

Lisäksi on esiintynyt ajatuksia. Seinän takaa on parina iltana kuulunut musiikkia. Luulen, että he soittavat kovaa musiikkia vain kiusatakseen minua, koska olen taloyhtiön huonoin jäsen. Ansaitsen siis sen. Pelkään myös, että he tulevat asuntoomme yleisavaimella silloin, kun lapset ovat koulussa ja olen yksin kotona. Joka kerta, kun naapurin tyttö koputtaa ovelle, luulen että oven takana on seinänaapurimme ja heillä on moitittavaa. Jos avonaisesta ikkunasta kuuluu naapurien puhetta, on minun peitettävä korvani, koska en kestä kuulla, jos he puhuvat pahaa minusta. Pidän myös sälekaihtimia kiinni, koska luulen että he yrittävät katsoa minua.

Nämä vainoamisajatukset ovat olleet aikaisempina vuosina niin pahoja, että saan yhä paniikkikohtauksia. En ole pystynyt käymään omalla takapihallani neljään vuoteen paniikkikohtauksien takia. Pystyn juuri ja juuri kävelemään autolle. Vaikka nämä epärealistiset luulot ovat olleet välillä pois, niin paniikkikohtaukset ovat jääneet.

En tiedä, kuulostaako nämä sellaisilta, että tämä tilanne on nyt kehittymässä huonompaan suuntaan. Ja jos on, niin liittyyköhän se osana tätä sairautta vai sairauden aiheuttaman stressin seurauksena.

Hei September,

Ikävää, että sinulle on tullut vainoamisajatuksia. Ajattelisin, että ne saattavat liittyä sairauteen tai johtua vaikka huonosti nukutusta yöstä, stressistä. Varmaan kannattaa lääkärille mainita niistä, ettei mene pahemmaksi tuo. Sitä voidaan auttaa lääkkeillä.

Minulla oli veljen tyttö yötä, kaikki meni ihan hyvin. Tyttö nukkui kuin tukki koko yön, eilen ja tänään käytiin leikkikentällä ja askarreltiin kirjanmerkkejä.

Sen jälkeen, kun tyttö lähti tuntuu taas kovin yksinäiseltä. Minua pelottaa, jos en saakaan Kela-terapiaa, en tiedä mitä sitten teen. Lääkäri ajatteli, että depressiohoitaja voisi auttaa minua, mutta tiedän ettei voi ja sanoin sen hänelle. Ei 45 minuutissa ehdi kertoa juuri mitään ja voisin kirjoittaa vaikka kirjan näistä asioistani lääkärille.

Psykologi oli viisas ja hän ehdotti Kela-terapiaa pitkäkestoista, itsekin haluan sitä kovasti, koska se voi auttaa minua, kun pääsen puhumaan ja saan oikeaa apua. Tuntuu, että tämä ei nyt mene näillä lääkkeilläkään pois tämä masennus. Olet September oikeassa, että minulla on toipumisprosessi vielä kesken. En vaan ymmärrä sitä, koska en ymmärtänyt sitäkään, että olin niin pahasti masentunut. Toisaalta kyllä sen tiedostan, mutta toisaalta en pysty myöntämään sitä edes itselleni, olen aina tottunut pärjäämään omillani.

On semmoinen olo, että yritän vain saada ajan kulumaan jotenkin siihen asti, että pääsen terapiaan puhumaan. Olen nyt huomannut, että minulla ei ole ollenkaan yhteyttä tunteisiini, toimin vain järjen varassa ja yritän esittää, että olen ok. Tekisi vaan mieli nukkua. Jo puolenpäivän jälkeen tekisi mieli nukkua, mutta koitan että en nukkuisi päivällä, koska se vie minulta yöunet. En ymmärrä miksi unirytmini haluaa päivällä nukkua ja yöllä valvoa, en tajua mistä se johtuu.

Nyt mun pitää alkaa laittaa ruokaa. Kirjoitelkaa kuulumisia tänne.
😭

Tekis mieli vetää ranteet auki, mutta en halua olla luuseri....

Täytyy varmaan mainita näistä harhaluuloista ensi viikolla, kun käyn osastolla. Ahdistuneisuuteni on todella paljon lievittynyt antipsykooteilla, joten en tiedä, kuinka kamala tilanne olisi ilman ketiapiinia.
Odotan jo kovasti psykologin tapaamista, koska vasta hänen kanssaan voin alkaa purkamaan tätä kaikkea tapahtunutta. Hoitajien kanssa puhutaan vaan oireista ja käytännön asioista, kuten miten pärjään lasten kanssa, syönkö, nukunko.

Kiva kuulla kirte5, että viikonloppu sujui hyvin hoidokkisi kanssa. Ehkä voisit joskus pyytää lapsen yökylään tai päiväksi. Se voisi piritää sinuakin.

Toivon todella, että saat sen Kela-terapian. Ja juuri sellaisen, kun tarvitset. Minulla on seuraava psykoterapia-arvio ensi vuoden puolella, jos oloni on siihen asti pysynyt tasaisena useamman kuukauden. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Tässä vaiheessa on mahdoton tehdä mitään oletuksia. Sairauteni on osoittautunut arvaamattomaksi. Onnekseni psykologilla käynnit jatkuvat viikottain vuoden loppuun asti.

Tänään on ollut hiukan rauhallisempi päivä. Olen toki tänäänkin puuhaillut paljon, mutta fyysinen rauhattomuus on ollut siedettävällä tasolla. Siskon tyttöni täytti kaksi vuotta, joten olimme merkkipäivää juhlistamassa.

Hyvää maanantaita, miten on viikko lähtenyt käyntiin?

Mietin semmoista, että milloinkohan tämä hypomania päättyy. Ja miten se päättyy. Oireet ovat nyt todella lieviä, kunhan vaan syön lääkkeeni. Tipahdankohan taas syvään, mustaan kuiluun vai palaanko normaaliksi. Mitä ikinä se sitten onkaan. Tätä vuoristorataa on nyt kestänyt ainakin nelisen vuotta ilman pidempiä taukoja, joten odotukset eivät ole kovin valoisia.

Moi!

Ajattelin nyt jakaa tän, kun on ollu huonoa oloa ja ahdistusta jne. Mutta yksi asia mitä rakastan ja mistä olen kiitollinen on klassinen musiikki. Sitä multa ei vie tässä elämässä kukaan pois. Vaikkei taivasta olisi niin klassinen musiikki on tavallaan taivas. Siitä olen kiitollinen kaiken tän tuskan keskellä.

Hyvää maanantaita! 🙂

September kirjoitti 19.8.2018 18:4

Täytyy varmaan mainita näistä harhaluuloista ensi viikolla, kun käyn osastolla. Ahdistuneisuuteni on todella paljon lievittynyt antipsykooteilla, joten en tiedä, kuinka kamala tilanne olisi ilman ketiapiinia.
Odotan jo kovasti psykologin tapaamista, koska vasta hänen kanssaan voin alkaa purkamaan tätä kaikkea tapahtunutta. Hoitajien kanssa puhutaan vaan oireista ja käytännön asioista, kuten miten pärjään lasten kanssa, syönkö, nukunko.

Kiva kuulla kirte5, että viikonloppu sujui hyvin hoidokkisi kanssa. Ehkä voisit joskus pyytää lapsen yökylään tai päiväksi. Se voisi piritää sinuakin.

Toivon todella, että saat sen Kela-terapian. Ja juuri sellaisen, kun tarvitset. Minulla on seuraava psykoterapia-arvio ensi vuoden puolella, jos oloni on siihen asti pysynyt tasaisena useamman kuukauden. Saa nähdä, mitä syksy tuo tullessaan. Tässä vaiheessa on mahdoton tehdä mitään oletuksia. Sairauteni on osoittautunut arvaamattomaksi. Onnekseni psykologilla käynnit jatkuvat viikottain vuoden loppuun asti.

Tänään on ollut hiukan rauhallisempi päivä. Olen toki tänäänkin puuhaillut paljon, mutta fyysinen rauhattomuus on ollut siedettävällä tasolla. Siskon tyttöni täytti kaksi vuotta, joten olimme merkkipäivää juhlistamassa.

Minulla on viikko lähtenyt käyntiin melko hyvin, vaikka aamulla olin aika jännittynyt, kun olin matkalla töihin.

Toivottavasti sinulla September pysyy olo tasaisena, jospa tämä lääkitys auttaisi. Hyvä, kun pääset psykologille. Kiitos paljon sinulle tuestasi, sinä olet semmoinen sydämellinen ihminen.

Minä olen alkanut pitää eräänlaista päiväkirjaa tuntemuksistani ja mistä ne voisivat johtua. Kirjoittelen siihen myös hyviä asioita. Kirjoitan aina silloin, kun siltä tuntuu.

Hyvää viikon alkua kaikille.

Että kun ahdistaa ja im-ajatukset painostaa.

Klassinen musiikki on tällä hetkellä yksi niistä syistä että ole hengissä vielä...