Mulla on ihan sama homma tekis mieli heittää tv ikkunasta. Perkele kun on niin SAATANAN huono olo!!! Anteeks....

Hyvää torstaita.

Olipas vaikea nousta ylös. Onneksi ei tarvinnut nousta kovin aikaisin, kun koululaiset menevät vasta kymmeneksi. En edes muista, milloin olen nukahtanut tai milloin mies on tullut kotiin menoiltaan.

kirte5, erikoisia kyllä nuo lukemasi keinot auttaa itseään masennuksesta irti. Luulisin, että siivoaminen on vähän turhan raskasta ellei sitten erityisesti pidä siivoamisesta, jolloin sen voisi laskea mukaan mielihyvää tuottaviin asioihin. Minullakin tulee pikemminkin mieleen noita samoja asioita, joita luettelit.

Vähän taas on ärtymystä ilmassa, vaikka olen vasta noussut ylös. Luulen kyllä, että se helpottaa, kun nuo lapset häipyy silmistä. Näitä päiviä ei voi yhtään ennustaa etukäteen. Lääkärin lupasi soittaa tänään. Varmaan hoitajakin soittaa.

Olen saanut parina viime päivänä syötyä. Se on positiivista. Ruoka maistuu selvästi paremmin, vaikka nälkää en edelleenkään tunne. Olen saattanut syödä jopa kolme kertaa päivässä.

Uskoisin, että monet tässäkin ketjussa kärsivät ahdistuksesta tai paniikista. Yleensä masennuksella on jompikumpi tai molemmat kaverina.

Minua kiinnostaa kuulla teidän tarinoitanne.

Millä tavalla ahdistus ilmenee?
Mitkä tilanteet aiheuttavat paniikkikohtauksen?
Mitä lääkkeettömiä hallintakeinoja käytät?
Kauan olet kärsinyt ahdistuksesta/ paniikista?
Entä mitä pelkoja tunnistat, jotka saattavat olla epärealistisia?
Purkautuuko ahdistus pakko-oireina?

Voin kertoa, että itselläni diagnosoitiin viime syksynä kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa keskivaikea paniikkihäiriö, ei-yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Palailen näihin, kun olette kirjoitelleet omia kokemuksia.

Tänään on vaivannut ahdistus. Siksi kyselinkin noita ahdistukseen liittyviä asioita. En päässyt tänään kauppaan ahdistuksen takia. Otin taas ketipinoria päivällä, jotta kestän noiden lasten touhuja ja meteliä. Ei pää kestä yhtään meteliä ja sitä "kato äiti" sen seitsemän sataa kertaa päivässä. Lääkäri ei soittanut eikä hoitajakaan. Ehkä huomenna joku muistaa mut.

soroppi, ihan samalle paikkakunnalle olen muuttamassa. Muutan vain keskustaan, joten lenkkeilymaastot ja koira-aitaus on jatkossa lähempänä. Lisäksi moneen muuhunkin paikkaan, kuten esim. työkkäri ja kaupungintalo, niin niihinkin matka lyhenee todella paljon.

Muuttopäivä on 1.9 ja onhan tässä mulle jo hankittu imuri, leivänpaahdin ja mikro. Vielä pitää sänky ja ruokapöytä + tuolit hankkia. Sohvan saankin veljeltäni. Ruokapöytä + tuolit, niin ehkä tuttavalta, pitäis vaan käydä joku päivä katsomassa ett millainen se hänen tarjoama pöytä + tuolit on.

Tuosta entisestä yksilövalmentajasta vielä, niin en olekkaan häneen ottanut yhtettä sovittelun jälkeen. Ollaan kyllä kaupassa törmätty, mutta sille ei nyt voi mitään, kun kaupunki on pieni ja kerta samassa kaupungissa asutaan.

Mutta kuitenkin olen sosiaaliohjaajan kanssa asiasta keskustellut sähköpostitse ja hänen kanssa ollaan mietitty, ett jos syksyllä yhdessä koitettais keskustella ja selvittää (ja sopia) asiat tämän edellisen yksilövalmentajan kanssa.
Ainakin minun mielestäni asiat olisi hyvä selvittää..

Kaikki kuitenkin joskus tekee virheitä.
Kuten yhdessä mietelauseessa/aforismissakin sanotaan näin:
"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."
- William Magee

Lisäksi sanon vielä tämän
"Älä tuomitse ihmistä hänen heikoimman lenkkinsä tai tekonsa perusteella on kuin tuomitsisi valtameren voiman vain yhden aallon perusteella."
- Teksti Elvis Presleyn raamatun takana

September kirjoitti 16.8.2018 13:35

Millä tavalla ahdistus ilmenee?
Mitkä tilanteet aiheuttavat paniikkikohtauksen?
Mitä lääkkeettömiä hallintakeinoja käytät?
Kauan olet kärsinyt ahdistuksesta/ paniikista?
Entä mitä pelkoja tunnistat, jotka saattavat olla epärealistisia?
Purkautuuko ahdistus pakko-oireina?

Minulla toistuvan masennuksen vaikea jakso jota olen toipumassa ja vaikea paniikkihäiriö. Nämä diagnoosit tehty joulukuussa 2017. Ensimmäinen masennus/paniikkijakso v. 1999 eli pitkään olen sairastanut.

Ahdistus ilmenee siten että kaikki arkisetkin asiat ovat ahdistavia ja ylivoimaisia. Paniikki tulee milloin tulee, tyypillisimmillään kaupassa, junassa etc. mutta myös kotona ilman mitään kummempaa syytä. Lääkkeettömät keinot itselläni: rentoutuminen, hengityksen rauhoittelu, keskitteyminen johonkin muuhun kuin oloon. Youtube usein auttaa, katson sieltä rentoutusvideoita tai jotain ihan älyvapaita mokavideoita. Epärealistisia pelkoja kohdallani: tulen niin hulluksi että joudun loppuelämäkseni sairaalaan enkä toivu koskaan. Ahdistus aiheuttaa kohdallani ehkä lievää touhukkuutta ja vaikea olla aloillaan. Ruohalu menee täysin. Ei pakko-oireita.

Masennusten väliajat olen oireeton, ei paniikkeja eikä ahdistusta. Tunnistan masennusjakson tulevan kun alan saamaan paniikkikohtauksia tiuhaan ja herään aamuyöllä paniikkikohtaukseen. Siinä vaiheessa ei auta enää oikein mikään, lääkenosto on joskus auttanut ja lepo mutta usein olen valunut syövereihin (nyt viides kerta). Näillä mennään.

Cherry77 kirjoitti 16.8.2018 20:40

September kirjoitti 16.8.2018 13:35

Millä tavalla ahdistus ilmenee?
Mitkä tilanteet aiheuttavat paniikkikohtauksen?
Mitä lääkkeettömiä hallintakeinoja käytät?
Kauan olet kärsinyt ahdistuksesta/ paniikista?
Entä mitä pelkoja tunnistat, jotka saattavat olla epärealistisia?
Purkautuuko ahdistus pakko-oireina?

Ahdistus ilmenee jatkuvana huonona olona. Ja tuntuu että sitä on ollut monta vuotta yhtä soittoa. En saa enää hirveästi paniikkikohtauksia, mutta mulla on jatkuvasti hirveen levoton ja ahdistunut olo. Lääkettömät keinot on urheilu. Klassisen musiikin kuuntelu. Shakin pelaaminen. Lukeminen. Kavereilla käynti. Opiskelu. Olen kärsinyt näistä vaivoista oikeastaan koko elämäni, siis lähes 30 vuotta. Välillä on sellaisia pelkoja että ahdistus kasvaa liian suureksi enkä jaksaisi enää taistella sitä vastaan. Ahdistus ei purkaudu pakko oireina, paitsi joskus tulee kyllä ravattua huoneesta toiseen....

Delffi kirjoitti 16.8.2018 19:52

soroppi, ihan samalle paikkakunnalle olen muuttamassa. Muutan vain keskustaan, joten lenkkeilymaastot ja koira-aitaus on jatkossa lähempänä. Lisäksi moneen muuhunkin paikkaan, kuten esim. työkkäri ja kaupungintalo, niin niihinkin matka lyhenee todella paljon.

Muuttopäivä on 1.9 ja onhan tässä mulle jo hankittu imuri, leivänpaahdin ja mikro. Vielä pitää sänky ja ruokapöytä + tuolit hankkia. Sohvan saankin veljeltäni. Ruokapöytä + tuolit, niin ehkä tuttavalta, pitäis vaan käydä joku päivä katsomassa ett millainen se hänen tarjoama pöytä + tuolit on.

Tuosta entisestä yksilövalmentajasta vielä, niin en olekkaan häneen ottanut yhtettä sovittelun jälkeen. Ollaan kyllä kaupassa törmätty, mutta sille ei nyt voi mitään, kun kaupunki on pieni ja kerta samassa kaupungissa asutaan.

Mutta kuitenkin olen sosiaaliohjaajan kanssa asiasta keskustellut sähköpostitse ja hänen kanssa ollaan mietitty, ett jos syksyllä yhdessä koitettais keskustella ja selvittää (ja sopia) asiat tämän edellisen yksilövalmentajan kanssa.
Ainakin minun mielestäni asiat olisi hyvä selvittää..

Kaikki kuitenkin joskus tekee virheitä.
Kuten yhdessä mietelauseessa/aforismissakin sanotaan näin:
"Ihminen joka ei tee virheitä ei tavallisesti tee muutakaan."
- William Magee

Lisäksi sanon vielä tämän
"Ihmisen tuomitseminen hänen heikoimman lenkkinsä tai tekonsa perusteella on kuin tuomitsisi valtameren voiman vain yhden aallon perusteella."
- Teksti Elvis Presleyn raamatun takana

Korjasin vain kirjoitusvirheen tuosta mietelauseesta/aforismista

Kiitos kaikille vastauksista. Kommentoin ja kirjoitan myöhemmin omista kokemuksista. Nyt ei keskittymiskyky riitä kuin pintapuoliseen kirjoitteluun.

Minua on tänään muistanut lääkäri, hoitaja ja psykologi. Psykologini soitto oli erittäin mieluinen yllätys. Sovimme ajan 1,5 viikon päähän.

Lito-arvot olivat nyt hyvällä tasolla, joten niitä ei sekoiteta nostamalla annosta, ettei mene myrkytykseksi. 25-50mg lyhytvaikutteista Ketipinoria kahdesti päivässä.
Lääkäri lupasi lähettää postissa korjatun version aiemmasta lääkärintodistuksesta, mutta ei kuulemma voi kirjoittaa pidemmäksi kuin 26.8. Lupasi selvittää, kuka lääkäri ottaa vastuun mun hoidosta. Hän on konsultoiva lääkäri ja oma lääkärille on vasta syyskuussa aika. Toivottavasti selviää pian. Ehkä joudun ajaa lääkkeet alas ja mennä töihin. Tällä määrällä lääkkeitä en pysty elämään normaalia elämää.

Keskittymiskyky on todella huono. Alakoululaiset tulivat juuri koulusta ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. En jaksa lapsia juuri nyt. Liikaa meteliä, liikaa liikettä ja liikaa puhetta. Tämänkin kirjoittamiseen meni ikuisuus.

Saan tänään ystävän kylään. Tämä tekee minut erittäin iloiseksi. Emme ole nähneet sitten marraskuun. Tekisi mieli nauttia viinilasilliset, mutta sitten jää lääkkeet ottamatta. Itse asiassa, viini maistuisi oikein hyvin.

Mä oon taas sairaalassa, tällä kertaa neurologian osastolla..

Tätä hypomaniaa on kestänyt vasta 2,5 viikkoa, mutta alkaa tuntua siltä, että aivot on ylirasittuneet ja väsyneet. Mitähän tän jälkeen? Tipahdanko taas pohjalle vai estääkö lääkkeet sen? Alkaako taas kaikki alusta?

September kirjoitti 16.8.2018 13:35

Millä tavalla ahdistus ilmenee?
Mitkä tilanteet aiheuttavat paniikkikohtauksen?
Mitä lääkkeettömiä hallintakeinoja käytät?
Kauan olet kärsinyt ahdistuksesta/ paniikista?
Entä mitä pelkoja tunnistat, jotka saattavat olla epärealistisia?
Purkautuuko ahdistus pakko-oireina?

-Ahdistus ilmenee tuskaisena olona, se on henkistä tuskaa ja kipua, silloin ei jaksa mitään oikein.
-Nuorena minulla oli paniikkikohtauksia koulun liikuntatunneilla ja kaupoissa. Nykyään ainakin stressi ja liian suuret vaatimukset minulle aiheuttavat paniikkikohtauksia, jotka kuitenkin tulevat ennalta arvaamatta.

-Minulla on ollut ekat paniikkikohtaukset jo 11-vuotiaana. Silloin ei paniikkihäiriöstä vielä puhuttu. Pelkäsin, että olen "tulossa hulluksi" ja en kertonut kenellekään miltä minusta tuntuu, koska muut eivät nähneet kohtauksiani, koska pystyin jotenkin ihmeellisesti jatkamaan toimintaa, enkä hyperventiloinut, kuitenkin maailma pyöri ja luulin kuolevani, semmoinen kauhu tuli. Satuin kuitenkin lukemaan eräästä terveyslehdestä paniikkihäiriöstä hyvän artikkelin, jossa kerrottiin miten paniikki syntyy ja miten kannattaa toimia, että paikkoja joissa kohtauksia tulee ei pidä välttää, siinä kerrottiin myös hyperventilaatiosta ym. Kesti pitkään sen jälkeen ennen kuin missään muualla kerrottiin paniikista. Tiesin kuitenkin mikä minua vaivaa, se auttoi tosi paljon. Pystyin jotenkin rauhoittamaan itseäni, tein myös niihin aikoihin rentoutusharjoituksia välillä.
Työpaikkakiusaamisen takia minulle tuli uudestaan paniikkikohtaukset. Nyt en ole osannut rauhoittaa itseäni, valitettavasti, mutta ehkä vielä jonain päivänä pystyn siihen, enkä tarvi lääkettä.
-Lääkkeettömiä keinoja ovat rentoutumisharjoitukset, hengitysharjoitukset, se ettei välttele paikkoja joissa kohtauksia tulee, mielikuvaharjoittelu, asiallisen ja kannustavan tiedon lukeminen paniikista. Tieto, ettei siihen voi kuolla ja hyperventilaatio loppuu aikanaan.
-Minulla on monenlaisia pelkoja: se että sairastuu vakavasti, kuolee, joku läheinen kuolee, pelkään paikkoja joissa on paljon ihmisiä, pelkään kun minua moititaan jne.

-Pakko-oireita on myös: laskeminen mielessä, kiinnostus psyyken- ja muihin sairauksiin, lääkkeisiin. En ole muuten aikaisemmin ajatellutkaan näitä pakko-oireina.

Eilen ja tänään minulla on ollut huonoja päiviä taasen Voxra auttoi muutamia päiviä, mutta nyt ei taas ole kovin hyvä mieliala. Olen myös väsynyt työviikosta. Ehkä on kuitenkin vielä toivoa sen suhteen, koska annos tuplataan parin viikon päästä. Minusta teho oli parhaimmillaan kuudentena päivänä aloituksesta ja sain virtaa ja jaksoin tehdä asioita.

Huomenna tulee veljen tyttö hoitoon yöksi. Koitan "lepäillä" sitä ennen ja rentoutua. Toivon, että tämä väsymys johtuisi vaan työviikosta.

Mukavaa viikonloppua kaikille. September, ei se haittaa, vaikka sinun on välillä vaikea keskittyä, minullakin on joskus semmoista. Kiva, kun kirjoitat tänne.

Cherry77 kirjoitti 16.8.2018 20:

Masennusten väliajat olen oireeton, ei paniikkeja eikä ahdistusta. Tunnistan masennusjakson tulevan kun alan saamaan paniikkikohtauksia tiuhaan ja herään aamuyöllä paniikkikohtaukseen. Siinä vaiheessa ei auta enää oikein mikään, lääkenosto on joskus auttanut ja lepo mutta usein olen valunut syövereihin (nyt viides kerta). Näillä mennään.

Cherry77, minulla myös alkaa masennusjakso aina paniikkikohtauksilla. Saanko kysyä mikä lääkitys sinulla on? Minulle ei oikein tunnu löytyvän sopivaa lääkitystä, kaikki väsyttää liikaa, myös SSRI-lääkkeet. Minulla on nyt 4. masennusjakso elämässäni, edellinen kesti tosi pitkään. Minulla on lievää paniikkia ja keskivaikea masennus (melkein vaikeakin välillä).

minäitse89 kirjoitti 17.8.2018 8:53

Ahdistus ilmenee jatkuvana huonona olona. Ja tuntuu että sitä on ollut monta vuotta yhtä soittoa. En saa enää hirveästi paniikkikohtauksia, mutta mulla on jatkuvasti hirveen levoton ja ahdistunut olo. Lääkettömät keinot on urheilu. Klassisen musiikin kuuntelu. Shakin pelaaminen. Lukeminen. Kavereilla käynti. Opiskelu. Olen kärsinyt näistä vaivoista oikeastaan koko elämäni, siis lähes 30 vuotta. Välillä on sellaisia pelkoja että ahdistus kasvaa liian suureksi enkä jaksaisi enää taistella sitä vastaan. Ahdistus ei purkaudu pakko oireina, paitsi joskus tulee kyllä ravattua huoneesta toiseen....

Sinulla minäitse89 on tosi hyviä lääkkeettömiä keinoja. Shakin pelaaminen on hieno harrastus, itse en hallitse shakkia. Klassinen musiikki on myös hyvä, jos siitä tykkää. Itse tykkään joistakin yksittäisistä esim. Vivaldin neljä vuodenaikaa, Sibelius ja viimeisimpänä löytönä Pachelbel canon in d, tykkään myös melkeinpä kaikesta huilumusiikista, koska olen itse soittanut huilua.

Johan tässä menikin viikko, ettei ollu itsemurha-ajatuksia. Nyt meinaa taas olla.