Hengitä, september 🙂 Auttaisiko lempeys itseäsi kohtaan - olet väsynyt, lapset ovat vaativia, eikä sinun ei tarvitse reagoida jokaiseen pyyntöön tai vaatimukseen (tästä kyllä varmaan kuuluu selvästi ettei mulla ole omia lapsia). En usko että aggressioiden purkaminen kannattaa, mutta voisiko omaa ärtymystä purkaa jollakin muulla tavalla? Onko sun mahdollista ottaa vaikka lyhytkin hetki itsellesi, keittää rauhassa kupillinen kahvia tai lukea lehteä tai jotain.

Mussa herätti joskus aikaisemmin syvää alkukantaista kauhua tuo mitä kirjoitit, läheisten valmistelusta siihen että sairaus ajaa sinut johonkin peruuttamattomaan. Isäni kertoi aikoinaan itsetuhoisista aikeistaan mulle ja veljelleni, ja se on jäänyt mieleeni elämäni kauheimpana asiana. En sitten tiedä, jos hän olisi päätynyt toimimaan silloisen aikeensa mukaan ja tekemään itsemurhan, olisiko siitä jäänyt pahemmat traumat valmistelujen jälkeen vai ilman niitä. Varmaan lapsille on kyllä hyvä kertoa sairaudesta, sillä tasolla kuin heidän ikäisensä pystyvät sitä ymmärtämään, mutta itsetuhoisuudelta pyrkisin kyllä heitä suojelemaan.

Toivon todella, että olosi helpottaa iltaa kohden!

Kiitos huolenpidosta soroppi ja kirte5.

Ärtymys saa minut haastamaan riitaa koko ajan ja aivojumin takia en pysty tehdä yksinkertaisempiakaan päätöksiä. On esimerkiksi mahdottoman vaikeaa päättää laittaako pyykinpesukone vai astianpesukone päälle. Niinpä en tee kumpaakaan. Ärtymys tuo esille väkivaltaisia pakkoajatuksia. Yleensä ne kohdistuvat mieheeni, mutta kun ne kohdistuvat itseeni, on niitä vaikea vastustaa. Viilsin itseäni kämmeneen, se lievensi hetkeksi ahdistusta. Todella typerää, kun olin ollut jo kahdeksan kuukautta "kuivilla".

Lapset ovat tosiaan tuntuneet kamalan vaativilta tänään. Osa varmasti omaa syytäni, kun kylvän riitaa. Ovat he kyllä tapelleet keskenäänkin. Onneksi huomenna on koulupäivä, niin saan hetken rauhaa.

Soroppi, olen pahoillani, että aiemmat sanavalintani toivat ikäviä muistoja mieleesi. Minun lapseni tietävät, että äidillä on sairaus, joka saa minut joko väsyneeksi tai vauhdikkaaksi. He tietävät myös, että syön sairauteeni lääkkeitä. Mieheni tietää diagnoosini, mutta ei ymmärrä siitä vähääkään. En usko, että tulen ikinä suunnitelmallisesti viemään hengen itseltäni, mutta ajatukset voisivat realisoitua impulssion muodossa. Aiemmat yritykset ovat myös olleet impulsiivisia.

Olen huomannut, että ärtymys edeltää aina ylikierroksia. Voi siis olla, että huomenna on taas vaihtipäivä 😀

Moi kaikki!

Olen nyt sisäistänyt sen kuinka tärkeää on keskustelu. Voisi sanoa että se on nukkumisen ja syömisen jälkeen tärkein asia elämässä. Keskustelulla voi päästä masennuksesta tai se voi estää jopa psykooseja. Kun nyt ikää on tullut lisää, niin ymmärrän että tämä elämähän on vain suuri keskustelu. Ja on tärkeää pohtia asioita hyvässä ryhmässä tai kaverin kanssa. Tai välillä vaan jauhaa niitä näitä. Keskustelu myös antaa sitkeyttä elämiseen ja voimaa. On hienoa että täälläkin pidetään keskustelua yllä sillä kuitenkin se on ehkä, jos ei tärkein, niin ainakin lähes tärkein asia maailmassa...

Hyvää maanantaita! 🙂

Hyvää maanantaita.

Kyllä, keskustelu on tärkeää, joten pidetään sitä yllä täälläkin.

Ekaluokkalainen lähti kouluun ovet paiskoen ja heippaa sanomatta. Hän on perheen drama queen. Suuttui mitättömästä asiasta. Harmittaa ja huolestuttaa hänen lähtönsä. Liekö edes mennyt kouluun.

Ei oikein huvita tehdä mitään. Vauhtia ei ainakaan ole, mikä on tietysti hyvä asia. Mielessä pyörii vain itsensä satuttaminen, mutta ei kannata...

Ei kannata. Kyllä muakin ahdistaa taas aivan hirveesti. Hirveitä kauhukuvia tulevaisuudesta...
☹️

Että kun voikaan olla raskasta elämä... ☹️

Mä en oo saanut juuri mitään tänään aikaiseksi. Mun mielestä pitäisi saada jotain tehtyä sillä välin, kun alakoululaiset ovat koulussa. Se on vähän kuin onnistumisen mittari, oletko yhteiskuntakelpoinen jäsen. Saitko mitään tehtyä? Ai et.

Taas suunnaton ärsytys alkaa nostaa päätään. KIUKUTTAA !!

Ei minäkään oikeen mitään saa aikseksi. Yritän vaan sinnitellä päivä toisen jälkeen. Eihän tässä elämässä alun alkaenkaan mitään toivoa ole. Ehkä voi opiskella tai jotain, mutta kukaan ei ole vielä elänyt ikuisesti. Eli se sama saatanan kuoppa meitä siellä vartoo. Minkä helvetin takia? Sitä en tiedä, mutta siellä me kuitenkin loppujen lopuksi maataan matojen syötävänä. VITTU KUN VITUTTAA koko homma!

Ihan oikeesti, kauanko joudun kestään tätä. Jos uskaltaisin niin tappaisin itseni, mutta kun en uskalla... 😭

Mä oon kyllä taas niin kauheella tuulella, että sori vaan. Oon taas riidellyt ton keskimmäisen lapsen kanssa koko iltapäivän. Ja meni viisi minuuttia siitä, kun mies oli jalalla astunut kotiin, kun se käski mun lopettaa ja huomautti mun kiukuttelusta. ARGGGGGHHH.

Tekee mieli hakata seiniä niin, että sattuu. Tai törmäillä ovenkarmeihin. Tai viillellä lisää. Helvetti, kun piti sitäkin mennä tekemään, nyt se on koko ajan mielessä.

Paha olo taas, tekis mieli vaan kuolla..

Tapasin tytön, ja meillä oli mukavaa. 🙂

Nyt väsyttää. Ja masentaakin jonkin verran. Ehkä osittain tuo aikainen herääminen. Tekee mieli satuttaa itseäni.

September, ei ole mitään anteeksipyydeltävää 🙂 Harmi ettei miehesi ymmärrä sairauttasi!

Minäitse, olen kanssasi erittäin samaa mieltä keskustelun tärkeydestä 🙂👍 Olen miettinyt viime aikoina kirjoittamiasi viestejä. Onkokohan sinulla toisinaan sellaista ajatusta, että jos kuoleman jälkeen ei seuraa mitään, se riistää täysin merkityksen ja mielekkyyden elämältä? Korjaa toki, jos olen ymmärtänyt väärin 🤔.

Moi.
Mulla oli tänään ihan hyvä päivä, ehkä uusi lisälääke toimii. Maalasin eilen akvarellia, siihen pitää keskittyä niin paljon, ettei voi miettiä muuta...tai muuten menee maalaus roskiin, kun värit leviää. Ajattelin että voisin taas alkaa harjoitella maalausta. Ekaks varmaan teen jotain esineitä vaan.. kukat olisi kivoja, mutta myös todella vaikeita. Huomenna töitten jälkeen olis aikaa.
Äiti kävi tänään ja opetin häntä uuden puhelimen käytössä, kiva kun sain auttaa. Minusta on aina mukava auttaa ihmisiä, tulee hyvä mieli.

Toivottavasti huomennakin olis hyvä päivä.

Kirjoitan huomenna lisää, kun aamulla aikainen herätys.
Mukavaa viikon alkua kaikille!

🙂

Olen niin surullinen ja masentunut mummo, koska saan niin huonoa kohtelua tyttäreni taholta. Sitä on jatkunut nyt kolmisen vuotta pahempana. Hänen vanhempi poikansa täytti 3 vuotta sunnuntaina ja nuorempi kastettiin edellisenä sunnuntaina. Sain olla vanhemman pojan elämässä mukana alusta alkaen, koska tyttäreni pyysi minua auttamaan ja kuinka mielelläni sitä tein. Olihan siinä välillä kovia raivokohtauksia hänen puoleltaan- mutta syytön olin niihin kaikkiin haukkumisiin. Ja heti taas valmis auttamaan, kun hän lähestyi. Nyt sitten odotusaikana sain taas kokea hurjia raivareita- kuulemma raskausraivareita. Hänen piti saada aikaan riitaa keksimällä keksien aivan olemattomia syitä raivota. Ja nyt sitten ristiäispäivänä ja sen jälkeen taas alkoivat olemattomat syytökset. Mulla on niin paha mieli ja olen niin lopussa nyt, että haluan vain kuolla. Koko ajan mietin, miten sen toteutan. Mieheni ei osaa eikä kai haluakaan tukea . Olen täysin yksin tämän suruni ja murheeni kanssa. Olen herkkä ja helposti masentuva aivan pienistäkin vastoinkäymisista. Mutta nyt tuntuu, että kohdalleni on tullut liikaa syytöksiä- ilman minun syytäni.Kai se loppu joskus tulee- aikansa kai on olevinaan vahva, mutta sitten lopulta murtuu eikä näe ulospääsyä enää eikä ole enää jaksamista. Kuinka teidän muiden kohdalla on, jos on vähääkään samanmoista kuin mulla.