Mä voin nyt jotenkin, en kovin hääppösesti tosin..

Mua vaivaa aika paljon fyysiset kivut.

Olen miettinyt: mikä se sellainen perkeleen voima on joka koko ajan tyrkyttää mulle itsetuhoa vaihtoehtona. Jokin mussa vaan on niin pahasti pielessä kun haluaisin kuolla. Semmonen ei voi olla normaalia että joka Jumalan päivä aivot ehdottavat että tänään olis kaunis päivä hypätä sillalta. Tuntuu että mulla on edessä kolme ovea: tulla uskoon, rakastua tai pahin, hypätä sillalta. Itsetuhoa ei pidä mitenkään nostaa jalustalle ymmärrän sen. Mutta mieli nostaa ihan kummallisia asioita pinnalle.😑❓

Hei vaan.

Piti ottaa äsken Opamoxia näihin ylikierroksiin. Nyt ah, pystyy olla hetken paikallaan, vaikka ei toi 15mg paljoo hidasta. Tekisi mieli ottaa lisää. Oon siivonnut ja touhunnut vailla järkeä aamusta asti, kunnes en enää pystynyt muuta kuin ravata edes takas pysähtymättä.

Viime yön unet jäi arvatenkin lyhyeksi, kun ajatukset juoksi niin lujaa. Aggressiiviset ajatukset kiusasi koko yön. Ne kohdistuivat minuun itseeni. Halusin purkaa vihaa viiltelemällä itseäni oikein kunnolla. Heräsin tähän ajatukseen uudestaan ja uudestaan.

Nämä mun oireet saa mut ihan ymmyrkäiseksi. En tiedä oikein missä mennään. Onko masennus kääntynyt hypomaniaksi vai onko tää edelleen sekamuotoista? Ja mikä on lääkkeiden osuus tässä? Kuinka paljon ne peittävät oireita? Ja peittävätkö ne hypoa vai masennusta?

Oon täysin poikki en vaan jaksa enää... 😭

Jaaha, tunniksi riitti apu Opamoxista... kierrokset nousee taas...

minäitse89 kirjoitti 10.8.2018 13:4

Olen miettinyt: mikä se sellainen perkeleen voima on joka koko ajan tyrkyttää mulle itsetuhoa vaihtoehtona. Jokin mussa vaan on niin pahasti pielessä kun haluaisin kuolla. Semmonen ei voi olla normaalia että joka Jumalan päivä aivot ehdottavat että tänään olis kaunis päivä hypätä sillalta. Tuntuu että mulla on edessä kolme ovea: tulla uskoon, rakastua tai pahin, hypätä sillalta. Itsetuhoa ei pidä mitenkään nostaa jalustalle ymmärrän sen. Mutta mieli nostaa ihan kummallisia asioita pinnalle.😑❓

Mulla on myös sellaiset aivot, jotka yrittävät tappaa mut. Se alkoi 17 vuotta sitten junaraiteilla kävelemisellä.
Nykyään oma perhe on "suojatekijä".

Moi,

Kävin lääkärillä, joka lisäsi mulle toisen masennuslääkityksen. En tiedä miksei tää lääke ole auttanut tarpeeksi. 6 viikon jälkeen lääkkeen aloituksesta oloni on ollut edelleen masentunut. Tällä hetkellä oloni on semmoinen tasapaksu, että mikään ei tunnu miltään. Toivon, että lääkelisäys alkaisi toimia.

Täällä alkaa varmaan kohta sataa, tulee semmoinen ruohontuoksu sisälle. Se sopisi mulle, että tulisi vähän viileämpää.

Aloin virkata ajankulukseni semmoista terapiapatalappua lankojen lopuista.
En ole kertonut läheisille tästä masennuksesta, äidilleni kerroin, eikä hän puhu muille. En halua, että alkavat neuvoa minua tai neuvoohan äitinikin kyllä mitä minun pitäisi tehdä, että voisin paremmin.

Ootteko koskaan värittänyt niitä aikuisten värityskirjoja? Ehkä teen sitä tänään vielä, se ainakin rentouttaa, jos pitää värittämisestä. Tein myös yksi päivä semmoista syvärentoutusta, kun tuntui, että tulee paniikki. On hassua, kun yhtäkkiä ilman mitään sen kummempaa syytä alan tulla jännittyneeksi ja panikoida.

Parempaa vointia kaikille.

September kirjoitti 10.8.2018 16:47

minäitse89 kirjoitti 10.8.2018 13:4

Olen miettinyt: mikä se sellainen perkeleen voima on joka koko ajan tyrkyttää mulle itsetuhoa vaihtoehtona. Jokin mussa vaan on niin pahasti pielessä kun haluaisin kuolla. Semmonen ei voi olla normaalia että joka Jumalan päivä aivot ehdottavat että tänään olis kaunis päivä hypätä sillalta. Tuntuu että mulla on edessä kolme ovea: tulla uskoon, rakastua tai pahin, hypätä sillalta. Itsetuhoa ei pidä mitenkään nostaa jalustalle ymmärrän sen. Mutta mieli nostaa ihan kummallisia asioita pinnalle.😑❓

Mulla on myös sellaiset aivot, jotka yrittävät tappaa mut. Se alkoi 17 vuotta sitten junaraiteilla kävelemisellä.
Nykyään oma perhe on "suojatekijä".

Se on kyllä perseestä, kun ihmiset joutuvat niin paljon kärsimään. En nosta itsemurhaa ratkaisuksi, mutta tiedän sen että joillakin ja minullakin on sellainen sairaus joka joskus johtaa itsemurhaan. Toki jos on edes vähän uskallusta ja halua elää niin täytyy elää, koska siitä kuolemanjälkeisestä elämästä ei kukaan voi varmuudella tietää.

Oma kantani on siis se että täytyy puristaa kaikki mehut itsestään. Täytyy kärsiä. Täytyy elää viisaasti tai niin viisasti kuin pystyy. Täytyy muistaa että huomenna voi olla jo parempi päivä ja täytyy muistaa että alkoholi ei ratkaise yhtäkään ongelmaa eikä huumeet. Täytyy elää hyvää moraalisesti ja eettisesti tasapainoista elämää. Täytyy olla empaattinen muita ihmisiä kohtaan mutta samalla olla armollinen myös itseään kohtaan ja täytyy vähän välillä myös pakottaa itseään. Täytyy opiskella niin paljon kuin vain voimavarat riittävät. Sillä niin kuin yks pappi sano: Emme elä hautajaisiamme varten.

No kumminkin yritän parhaani taistella aivojeni synapseja vastaan....

Jatketaan taistelua vaan...🙂👍

Nyt vähän parempi olo....

kirte5,

Kiitos, että kirjoitit kuulumisiasi. Toivottavasti uusi lääke toisi kaivattua helpotusta. Saanko kysyä, mikä lääke sinulle lisättiin? (Minusta on tullut hyvin kiinnostunut lääkkeistä viime aikoina.)

Minäitse89,

suhtautumiseni itsemurhaan on hiukan muuttunut viime aikoina. Tiedän aina olleeni itsetuhoinen, ja muutaman yrityksen jälkeen tiedän kuuluvani riskiryhmään.
Kun sain tämän diagnoosin viime syksynä, on ollut pakko muuttaa käsityksiä itsemurhasta tämän sairauden tilastojen valossa. Ennen jätin tulevaisuuden sattuman varaan, mutta nyt minun on valmistauduttava siihen, että tämä sairaus minut tappaa. Minun on valmisteltava läheiseni. Heidän täytyy ymmärtää. Olen kylläkin tämän asian kanssa niin alkutekijöissä, että en tiedä, miten toisin asian esille. Esittelenkö tilastot vai miten?

Opamox ehkä kuitenkin auttoi vähän pidemmällekin, vaikka olikin pakko nousta touhuamaan. Yritän vastustaa kiusausta lähteä juoksemaan. Edellinenkin projekti on kesken. Painoni on tämän sairastamisen aikana tippunut liikaa, joten juokseminen on huono idea. Askel on niin kevyt, että melkein voisin lähteä lentoon.

Tiistaina on aika hoitajalle. Saa nähdä, mihin tämä tästä kehittyy ennen sitä. On pakko hallita tämä.

Jos kiteyttäisi elämäni tällä hetkellä niin se on kuolemalta pakoa....

Lisää Opamoxia ☹️

Nää ylikierrokset sai mut oksentamaan. Tää oli ihan uutta. Kauhea tärinä ja kaikki aistit terävimmillään.

September kirjoitti 10.8.2018 18:38

kirte5,

Kiitos, että kirjoitit kuulumisiasi. Toivottavasti uusi lääke toisi kaivattua helpotusta. Saanko kysyä, mikä lääke sinulle lisättiin? (Minusta on tullut hyvin kiinnostunut lääkkeistä viime aikoina.)

Minäitse89,

suhtautumiseni itsemurhaan on hiukan muuttunut viime aikoina. Tiedän aina olleeni itsetuhoinen, ja muutaman yrityksen jälkeen tiedän kuuluvani riskiryhmään.
Kun sain tämän diagnoosin viime syksynä, on ollut pakko muuttaa käsityksiä itsemurhasta tämän sairauden tilastojen valossa. Ennen jätin tulevaisuuden sattuman varaan, mutta nyt minun on valmistauduttava siihen, että tämä sairaus minut tappaa. Minun on valmisteltava läheiseni. Heidän täytyy ymmärtää. Olen kylläkin tämän asian kanssa niin alkutekijöissä, että en tiedä, miten toisin asian esille. Esittelenkö tilastot vai miten?

Opamox ehkä kuitenkin auttoi vähän pidemmällekin, vaikka olikin pakko nousta touhuamaan. Yritän vastustaa kiusausta lähteä juoksemaan. Edellinenkin projekti on kesken. Painoni on tämän sairastamisen aikana tippunut liikaa, joten juokseminen on huono idea. Askel on niin kevyt, että melkein voisin lähteä lentoon.

Tiistaina on aika hoitajalle. Saa nähdä, mihin tämä tästä kehittyy ennen sitä. On pakko hallita tämä.

Ymmärrän hyvin että nämä sairaudet aiheuttavat itsetuhoisuutta. Näkisin kuitenkin yhdeksi ratkaisuksi keskustelun. Keskustelulla on ihmeellinen voima. Se saa meissä muutoksen aikaan. Ja vähitellen asiat selkenevät ja yhtäkkiä olo ei olekaan enää niin huono. Keskustelu on se ihmisen elämän ydin sitä ei turhaan korosteta. Sillä keskustelulla voi parantua vakavistakin sairauksista. Se on loppujen lopuksi se avain hyvään elämään. Näin sen olen kokenut.

Huomenta.

Sain nukuttua parin Opamoxin turvin. Levoton olo jo heti tähän aamuun. Vaikea pysyy paikallaan.

Onneksi on tämä foorumi, jossa uskaltaa puhua vaikeista asioista. Tästä on tullut parissa kuukaudessa mulle aika tärkeä.