Huomenta.

Sain unta vasta yhden pintaan ja heräsin viideltä täysin levänneenä. Aivot kiehuu ajatuksia ja ideoita. Okei, myönnän. Lääkäri oli oikeassa.

Yöllä oli mitä kummallisimpia ajatuksia. Teki mieli pestä pyykkiä ja mennä tekemään kärrynpyöriä takapihan nurmelle. Välillä tuntui siltä, että lähden pian lentoon.

Tänään aion kuitenkin pitää hauskaa. Sitten yritän saada tämän hallintaan ennen kuin lähtee käsistä. Tosin ehdin jo sopia hillittömän laivareissun parin viikon päähän ja lupasin maksaakin risteilyn. Alkoholin himo on ihan kauhea!

Pieni korvapotilas vaikeroi sängyssään. Voi toista, on varmasti tukala olla kipeä näillä ilmoilla.

Moi September! Voimia sulle!

Itsekin yritän rimpuilla vielä tämän sairauden keskellä. On välillä aivan kaamea olo. Pakko silti vaan rämpiä päivästä toiseen. Se on positiivista että helteet loppuivat, nyt vaan pitää taistella omaa sisäistä maailmaa vastaan ja omaa herkkyyttä vastaan.

Viime yönä en saanut oikeen nukuttua. Oli kovia kipuja burana onneksi auttoi. Tää elämä tuntuu vaan niin kovin raskaalta...☹️

Mä oon taas osastolla..

Mäkin kerran vetäsin nelisenkymmentä. En saanut kuin 20 tunnin tiedottomuuden ja pahan olon.

September kirjoitti 4.8.2018 10:42

Mäkin kerran vetäsin nelisenkymmentä. En saanut kuin 20 tunnin tiedottomuuden ja pahan olon.

On se vaan helvetin moinen aine. Kun ei niistä pääse eroon millään. Ymmärrän kyllä että jos sulla on ollut niin huono olo että haluat pois. Eihän tietenkään suositeltavaa ole, mutta kuitenkin.

Tuntuu välillä että olen pohjamutiakin syvemmällä. Jossain siellä kallioperässä. Yhteiskunnan pohjalla. ☹️

Mun pahin ongelma on se että olen niin herkkä ja kiltti. Maailmassa ei pärjää jos on tällainen. En osaa olla paha ihminen. Tai silloin olen paha ihminen kun en ole Temestan vaikutuksen alainen. Ja kun olen paha ihminen niin haluaisin tappaa itsensä, sillä en siedä pahuutta. Ja toisaalta olen paha ihminen muiden seurassa välillä, mutta kun en pysty olemaan yksin.

Mitä luulette? Pitäisikö mun käyttää Temestaa koko loppu elämäni? Kun kerran loukkaan toisia jos en ole ottanut Temestaa? Kun tämä elämä ei anna mitään armoa. Kun koko ajan on yö ja sitten päivä ja sitten yö ja sitten päivä....

Onko mun 30 vuotta pitänyt elää nähdäkseni tämän elämän kauheuden. Toivon niin syvästi että Darwin ei ollut oikeassa. Toivon niin syvästi että Jumala olisi olemassa. Ei hänen tarvitse välttämättä olla tässä elämässä kunhan olisi seuraavassa.

Tuntuu siltä että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä kamalammaksi elämä muuttuu. Nytkin elän vain Temestan voimalle. Ja lääkärit syyttää ettei saisi käyttää Temestaa, mutta kun se tekee minusta normaalin. Muuten olen saamaton nahjus. Joka ei saa mitään aikaan. En ymmärrä miten tällaista elämää jaksaa jatkaa. En ymmärrä miten en ole vielä päätynyt itsemurhaan. Mun nuoruuteni meni jo. Ja vanhuus on helvetti. Mikä tahansa muu maailmankaikkeus olisi parempi kuin tämä. Jos Darwin oli oikeassa, niin olisi parempi kun hyppisimme vielä puissa, eikä tarvitsisi tiedostaa omaa tulevaa kuolemaa...☹️

minäitse89 kirjoitti 4.8.2018 11:19

September kirjoitti 4.8.2018 10:42

Mäkin kerran vetäsin nelisenkymmentä. En saanut kuin 20 tunnin tiedottomuuden ja pahan olon.

On se vaan helvetin moinen aine. Kun ei niistä pääse eroon millään. Ymmärrän kyllä että jos sulla on ollut niin huono olo että haluat pois. Eihän tietenkään suositeltavaa ole, mutta kuitenkin.

Toisella kertaa yritin hyppää kerrostalosta alas. Miehen kaverit saivat kiinni viime hetkellä. Sitten aloin paiskomaan itseäni pitkin seiniä ja käyttäytymään itsetuhoisesti. Poliisit tulivat. Ambulanssi tuli. Veivät minut päivystykseen. Siinä odotellessä yritin purra ranteeni auki. No se oli vaikeampaa kuin luulin. Luovutin ja lähdin pakkaseen kävelemään ilman kenkiä, ilman mitään. Tarkoituksena sammua hankeen. Juoksivat perään. En onnistunut edes tappamaan itseäni.

Eihän se itsetuho loppujen lopuksi kannata. Sitä vaan yrittää päästä pahasta olosta pois.

Nyt on ihan hyvä olo! 🙂 Yritetään pysyä hengissä....

Joopa joo,

Eiköhän nyt riitä tämä sekoilu heti alkuun. Oli hauskaa eilen, mutta olin suurimman osan ajasta aivan sekaisin. Vieraita miehiä ja pilven polttoa tuntemattomien kanssa. No kelpasi se omakin mies kotona. Eilen kyllä kelpasi kuka tahansa.

Aika nopeasti unohtui mielestä Lito ja nestetasapainon tärkeys. Aamupala jäi päivän ainoaksi ateriaksi. Ainoat nautitut nesteet olivat kuohari, viini ja salmari. Olen oksentanut koko päivän. Mikään ei pysy sisällä. Edes vesi. Tärisen ja palelen.

Kerrassaan voittajafiilis.

Mulla on nuo itsemurha-ajatukset vähentynyt hiukan, jos siihen vertaa mitä ne oli osastolle tullessa..

Tajusin että näitten sairauksien kanssa täytyy olla pitkäjänteinen ei mitään tapahdu parissa päivässä. Täytyy olla kärsivällinen ja välillä täytyy kärsiä ei sille mitään mahda.

Mulla kävi yöllä mielessä vetää vielä kaikki bentsot siihen päälle, mutta se oli vaan ohikiitävä ajatus.

Jopa vähän yllätyin, että sellainen ajatus käväisi mielessä. Vähän taisi kaduttaa, että tuli taas kokeiltua nurmea aidan toisella puolen.

Mulla on nyt ollut todella paska fiilis.
Ulkoilukaan ei tunnu auttavan tähän paskaan oloon.

On jopa käynyt mielessä että oispa sitä vaan kuollut silloin kesäkuussa ku tipuin yheltä ponilta vähä pahemmin.
Ei tunnu enää oikein olevan tässä elämässä mitään.. kaikki tuntuu vaan vihaavan mua.

Ainoat jotka musta tuntuu välittävän, niin on nuo mun koirat ja niitten takia yritänki jaksaa.

Tässä muuten yks linkki jossa on hyviä mietelauseita/aforismeja ja noita kun lukee, nii ne tuo vähän lisää voimaa jaksaa (ainakin mulle)

http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/virheet-epaonnistuminen/