Masentuneiden foorumi
Moi!
Ajattelin nyt perustaa tänne tällaisen ryhmän, missä saa purkaa kaiken pahanolon. Saa sanoa esim. suoraan että mikä tässä elämässä on niin perseestä välillä. Toki saa sanoa positiivisiakin asioita, mutta eritoten, jos haluaa purkaa pahaa mieltä, niin kirjoita tänne. Yritetään sitten yhdessä selvittää solmut…
Tuntuu vähän siltä että mitä enemmän tästä maailmasta tajuaa, niin sitä ahdistuneemmaksi ja surullisemmaksi tulee.☹️
Moi,
Kiva kuulla September, että voit nyt hyvin ja minäitse89, hyvä kun tulit toisiin ajatuksiin.
Moni täällä on kirjoittanut siitä, kuinka on tehnyt virheitä elämässään. Tuli vaan mieleeni, että kaikki tekevät virheitä, siis KAIKKI IHMISET. On tärkeää antaa virheet anteeksi itselleen ja muille. Itse oon ainakin kokenut, että vain niin pääsee elämässään eteenpäin.
Minun vointi ei ole edelleenkään tullut paremmaksi ja tämä lääke (Essitalopram) väsyttää ihan kamalasti, iltapäivällä on pakko nukkua päiväunet.
Mutta hyvääkin kerrottavaa on. Olen etsinyt Kela-terapeuttia ja ensiksi tuntui, että en varmasti löydä ketään joka voisi aloittaa ennen ens vuoden alkua, mutta nyt löysin jo kaksi, jotka voivat aloittaa nyt syksyllä heti, kun saan Kelan päätöksen. Olen siitä iloinen. Tänään menen tapaamaan toista heistä. Tuntuu, että ehkä en siis sekoakaan ihan täysin. Tiedän ,että pelkkä lääke ei nyt auta, vaan tarvitsen jonkinlaista ohjausta=terapiaa.
Tulee mieleen eka lääkäri, jolla tästä masennuksesta kävin. Hän sanoi minulle, että on tärkeää saada mieliala nousemaan. Silloin ikään kuin tajusin sen, että mielialasta kaikki johtuu, että tämä on niin kuin mielialasairaus. Sitä ei oikein itse hahmota, kun mieliala on vähitellen laskenut, että niin on käynyt, eikä omat konstit enää autakaan.
Mutta toivon nyt saavani hyvän terapeutin. Mukavaa päivää kaikille.
Ajattelinpa tänne jakaa pari linkkiä, joista ainakin itse saan vähän voimaa jaksaa tätä elämää..
http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/virheet-epaonnistuminen/
Minäitse89 ollaan samoilla linjoilla tässä. Jokainen mokaa joskus mutta jos ei sitä rehellisesti tunnusta itselleen ei myöskään opi virheistä. Ei kai ole tarkoitus, että täällä vain vahvistetaan huonoa käytöstä ja säälitellään sitä, että huonosta käytöksestä seurasi pahaa. Sitä pahaa voi seurata ihan viattomalle ihmisellekin ja siitä täytyy ottaa vastuuta. Nyt on kyse aikuisista ihmisistä eikä lapsista ja aikuisella on vastuu teoistaan.
kirte5 kirjoitti 3.8.2018 9:11
Moi,
Kiva kuulla September, että voit nyt hyvin ja minäitse89, hyvä kun tulit toisiin ajatuksiin.
Moni täällä on kirjoittanut siitä, kuinka on tehnyt virheitä elämässään. Tuli vaan mieleeni, että kaikki tekevät virheitä, siis KAIKKI IHMISET. On tärkeää antaa virheet anteeksi itselleen ja muille. Itse oon ainakin kokenut, että vain niin pääsee elämässään eteenpäin.
Minun vointi ei ole edelleenkään tullut paremmaksi ja tämä lääke (Essitalopram) väsyttää ihan kamalasti, iltapäivällä on pakko nukkua päiväunet.
Mutta hyvääkin kerrottavaa on. Olen etsinyt Kela-terapeuttia ja ensiksi tuntui, että en varmasti löydä ketään joka voisi aloittaa ennen ens vuoden alkua, mutta nyt löysin jo kaksi, jotka voivat aloittaa nyt syksyllä heti, kun saan Kelan päätöksen. Olen siitä iloinen. Tänään menen tapaamaan toista heistä. Tuntuu, että ehkä en siis sekoakaan ihan täysin. Tiedän ,että pelkkä lääke ei nyt auta, vaan tarvitsen jonkinlaista ohjausta=terapiaa.
Tulee mieleen eka lääkäri, jolla tästä masennuksesta kävin. Hän sanoi minulle, että on tärkeää saada mieliala nousemaan. Silloin ikään kuin tajusin sen, että mielialasta kaikki johtuu, että tämä on niin kuin mielialasairaus. Sitä ei oikein itse hahmota, kun mieliala on vähitellen laskenut, että niin on käynyt, eikä omat konstit enää autakaan.Mutta toivon nyt saavani hyvän terapeutin. Mukavaa päivää kaikille.
Kiitos viestistä. On kyllä nyt surullinen olo. Se on totta että kaikki tekevät virheitä.
On vaan niin surullinen olo kun tajuaa, että välttämättä kuoleman jälkeen ei ole mitään. Pelottaa niin hemmetisti se ajatus kuolemasta, että rauetaan tyhjiin. Silti haluaisin välillä kuolla, kun on näitä fyysisiä kipuja ja masennusta.
En nyt kirjoita enempää, mutta todella surulllinen olo.😭
Olen tajunnut sen että ei täällä maailmassa kukaan pakota olemaan. Itsetuhoisuus ei ole hyvä asia, mutta se on vaihtoehto elämän kärsimyksiin.
En minä ketään suosittele itsetuhoon, mutta ei se ole rikos Suomessa ja se on se viho viimeinen vaihtoehto kun kaikki kortit on käännetty...
Mullakaan ei mee hyvin, ku kirjotin itsemurhaviestinkin..
Toivottavasti tyttönen et tee itsemurhaa. Minäkin yritän sinnitellä näiden fyysisten kipujen kanssa onneksi burana ja panadol vähän helpottavat...
Hei kirte5,
Kiva kuulla sinusta välillä! Ikävää, ettei lääkkeestä tunnu tulevan vastetta. Ehkä sitä olisi sittenkin syytä arvioida uudestaan ja kokeilla jotain muuta. Mukava kuitenkin kuulla, että terapia-asia edistyy. Minulla tuo odottaa vielä jossain hamassa tulevaisuudessa.
Kotipolin hoitaja soitti sovitusti. Lääkäri on päättänyt nostaa lääkitystäni, koska mielialanmuutos on niin räikeä, vaikka pitoisuus ei ole edes hoitavalla tasolla vielä.
En oikein pidä tästä lääkemuutoksesta. Olisin mieluusti nauttinut hetken tästä euforisesta olotilasta. Sitä paitsi olen jo nykyisellä annoksella pää aivan sekaisin yhdeksän jälkeen illalla. Huijata ei voi, koska verikokeet otetaan kerran viikossa.
Huomenna aion kuitenkin jättää lääkkeet ottamatta, koska nautin koko päivän parhaan ystäväni seurasta. Yritän pitää alkoholin nauttimisen ja huonot ideat kohtuullisuuden rajoissa.
minäitse89 kirjoitti 3.8.2018 12:39
Toivottavasti tyttönen et tee itsemurhaa. Minäkin yritän sinnitellä näiden fyysisten kipujen kanssa onneksi burana ja panadol vähän helpottavat...
Satutin jo itteäni viiltelemällä.
Tää lääkenosto tuntuu oikeesti ihan epäreilulta. Sen takia pitää nostaa, että mulla on muka liian hyvä olo tilanteeseen nähden. No ehkä onkin, mutta mitä sitten...
Ja mites sitten jatkossa? Miten mä voin käydä töissä ja elää normaalia elämää näiden lääkkeiden kanssa varsinkin kun mulla on vuorotyö? Joka päivä pitäisi olla ennen kuutta kotona ottamassa lääkkeet ja odottaa kunnes ei pysy pystyssä, puhe sammaltaa ja sammuu.
Moi,
Kävin tapaamassa tänään psykoterapeuttia, joka voisi aloittaa Kela-terapian, vaikutti rauhalliselta, mikä sopii mulle hyvin. Myös hän vakuutti, että tulen saamaan Kelan tukeman terapian, mikä on ainut lohtuni ja toivoni.
Lisäksi hän sanoi myös, että vasteen lääkkeeseen olisi pitänyt jo tulla eli varmaan lääkäri keskiviikkona vaihtaa lääkityksen. Se olisi mulle mieleen, sillä tuo ei auta kuin ahdistukseen vähän, muttei masennukseen ja lisäksi se väsyttää, vaikkei kuulukaan tuon lääkkeen varsinaisiin ominaisuuksiin väsyttäminen. Kaipa ne voi toimia eri henkilöillä eri lailla.
Vielä tämä viikonloppu kesälomaa ja maanantaina alkaa työt. Toivon, että ilmat alkaisi viiletä, että jaksaisi käydä kävelylenkillä. Puoli tuntia metsäkävelyä riittäisi. Joskus olen tehnyt myös rentoutumisharjoituksia, kun siitä on ollut apua minulle. Pitäisi ottaa semmoinenkin taas ohjelmaan.
Toivon minäitse89 sinulle, että mielialasi paranisi ja että kipusi menisivät pois. Ja September toivon, että lääkitys olisi hyvä sinulle.
On kyllä aikamoista kamppailua joskus tämä elämä, mutta eihän sitä tiedä, jos vielä tulee hyviä päiviä.
Mua ei nukuta. Oon niin innoissani kaikesta, etten kestä.
kirte5 kirjoitti 3.8.2018 20:57
Moi,
Kävin tapaamassa tänään psykoterapeuttia, joka voisi aloittaa Kela-terapian, vaikutti rauhalliselta, mikä sopii mulle hyvin. Myös hän vakuutti, että tulen saamaan Kelan tukeman terapian, mikä on ainut lohtuni ja toivoni.
Lisäksi hän sanoi myös, että vasteen lääkkeeseen olisi pitänyt jo tulla eli varmaan lääkäri keskiviikkona vaihtaa lääkityksen. Se olisi mulle mieleen, sillä tuo ei auta kuin ahdistukseen vähän, muttei masennukseen ja lisäksi se väsyttää, vaikkei kuulukaan tuon lääkkeen varsinaisiin ominaisuuksiin väsyttäminen. Kaipa ne voi toimia eri henkilöillä eri lailla.
Vielä tämä viikonloppu kesälomaa ja maanantaina alkaa työt. Toivon, että ilmat alkaisi viiletä, että jaksaisi käydä kävelylenkillä. Puoli tuntia metsäkävelyä riittäisi. Joskus olen tehnyt myös rentoutumisharjoituksia, kun siitä on ollut apua minulle. Pitäisi ottaa semmoinenkin taas ohjelmaan.
Toivon minäitse89 sinulle, että mielialasi paranisi ja että kipusi menisivät pois. Ja September toivon, että lääkitys olisi hyvä sinulle.
On kyllä aikamoista kamppailua joskus tämä elämä, mutta eihän sitä tiedä, jos vielä tulee hyviä päiviä.
Kiitos. En viitsisi ottaa Burana 600 mg kun menee siitä ihan tokkuraan. Yritän pärjätä 400 mg. Mulla on nyt 3 vuotta ollu nää kivut. Kyllä ehkä vähän on kuitenkin lievittynyt siitä mitä ne joskus oli. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja pitää toivoa yllä ...
Koko tää mun ahdistus lähti siitä että vedin kerran 8 rauhoittavaa kerralla. Se oli äärettömän typerää- Luulin nimittäin silloin että pääsen taivaaseen. Mua ottaa niin päähän kun olin niin typerä silloin. Nää kivutkin varmaan johtuu siitä. Olin juonut silloin kaljaa ja olin ihan kännissä ja sain sellaisen "loisto" idean. Että kun voikin ihminen tehdä virheitä.... ☹️