Mua myös kaduttaa moni asia. MOnet virheet joita olen tehnyt elämässä, mutta kun mennyttä ei voi muuttaa...

Tuntuu ikävältä Delffi, että asiat kehittyivät niin pitkälle, että yksilövalmentaja teki rikosilmoituksen vainoamisesta. Kyllähän sinua silloin aikoinaan yritettiin tästä varoittaakin, kun tilanne näytti jo niin epäterveeltä,mutta kai se on itse koettava asiat raskaimman kautta ja opittava mikä on sopivaa ja mikä ei.
Kyllähän työntekijät pitävät toistensa puolta ja ovat suhteesi varovaisia se on ymmärrettavääkin. Oma käytöksesi kuitenkin ratkaisee paljon. Toivon uusia kavereita sinulle ja uusia harrastuksia, mikäli hevosjutut eivät enää tunnu hyviltä.

Hyvää torstaita 🙂

Minulla täällä nuorin lapsista itkee korvakipua, joten taitaa tulla tk reissu tänään. Oltiin eilen uimassa flunssasta huolimatta.

Minäitse89,

minustakin tuntuu, ettei läheiseni oikein ymmärrä sairauteni vakavuutta. En myöskään pysty luottamaan heidän apuunsa, koska he hylkäsivät minut kauan sitten, kun huusin apua mm itsemurhayrityksin. Sulkivat vaan silmänsä ja lakaisivat kaikki maton alle. Sen verran hyvin unohtivat kaiken, että viime vuonna kun kerroin sairaudestani, se tuli muka kaikille yllätyksenä, vaikka olin jo 20 vuotta heidän silmien alla kärsinyt.

Olen myös tehnyt paljon virheitä ja vääriä valintoja elämässäni. Vastuuntuntoisena ihmisenä kannan nyt vastuun valinnoistani ja kärsin. Olen tehnyt paljon huonoja valintoja hypo/maniassa:

Menin kihloihin mieheni kanssa, kun olin tapaillut häntä 3kk. En ollut edes rakastunut. Ajattelin, että se voisi olla hauskaa hetken aikaa ajattelematta yhtään hänen tunteitaan. Nyt olen naimisissa väärän ihmisen kanssa. Masennuksen iskiessä, en jaksanutkaan hankkiutua hänestä eroon.

Ostin auton ja otin kulutusluottoja, minkä ehdin. Tein 19-vuotiaana yli 20t velkaa hetkessä ilman maksukykyä. Maksoin kahdeksan vuotta velkoja ulosoton kautta.

Hankin ensimmäisen vuokra-asunnon itselleni ja parhaalle ystävälleni. Tein hakemuksen hänen nimissään kertomatta hänelle, koska mielestäni se oli mahtava yllätys. Sain hänet muuttamaan kanssani pois kotoota. Kolmen kuukauden päästä jätin hänet yksin asuntoon ja välimme rikkoontuivat.

Hankin hetken mielijohteesta koiran, toisen koiran ja lapsen. Toisen koirista pidin, toisen annoin pois.

Olen hypomaniassa pettänyt, varastanut (kaipasin jännitystä), asettanut itseni ja muut vaaraan, jakanut kyseenalaisia valokuvia itsestäni Internetissä ja käyttäytynyt sopimattomasti.

Tuossa nyt muutamia esimerkkejä (jätin pahimmat kertomatta). Olen onneksi päässyt noista asioista yli ja antanut itselleni anteeksi. Toivon, että tulevaisuudessa osaan pitää ohjakset käsissäni, jotta en aiheuttaisi itselleni tai läheisilleni ylimääräistä tuskaa.

Tammyka, onko se muka niin ihmeellistä, että asiakas kiintyy työntekijään?

Varsinkin kun asiakkuus on kestänyt pitkään (melkein 2 vuotta), lisäksi ko. työntekijä on ollut ensimmäinen jolle olen voinut puhua vaikeistakin asioista ja lisäksi ko. henkilö on myös itseäni vain 4 vuotta vanhempi eli on veljeni kanssa samanikäinen ja kaiken lisäksi näin tätä edellistä yksilövalmentajaa useammin kuin veljeäni elikkä melkein viikottain (varsinkin viimeisimmän vuoden aikana). Joten minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, että tästä entisestä yksilövalmentajasta tuli mulle ihan oikeasti todella iso ja tärkeä tuki, vähänkuin isosisko.

Mutta eipä oiken tunnuta ymmärtävän minun kantaa tässä asiassa.. vaikka tiedän kyllä mokanneeni. Toivon kuitenkin että asiat saisi selvitettyä ja välit ehkä vielä korjattua..

Kavereista vielä sen verran, että itse en kovinkaan helposti tutustu uusiin ihmisiin, joten olen todella yksinäinen.. joten tuo yksinäisyyskin varmasti vaikutti tuohon että tuli kiinnyttyä vähän liikaa edelliseen yksilövalmentajaan.

Vielä sanon tähän loppuun, että kaikki tekevät varmasti joskus virheitä ja niistä yleensä sitten opitaan.

Tänään tapan itseni. Sanokaa vaan että ei pitäis puhua sellaisesta ja sanokaa vaan että olen itsekäs tai sekaisin. Ei mua kiinnosta enää. Haluan nyt vain sanoa että tänään lähden täältä. Ei tarvitse mitenkään vastata tähän viestiin. Ehkä olen sitten huomion haluinen, kun näin rehvastelen itsemurhaa. Kyllä mua se pelottaa, mutta kun tää elämä on päivästä toiseen niin sietämätöntä. En jaksa tehdä mitään. Hädin tuskin jaksan keskittyä. Jopa kävely on raskasta. Sitten oon ihan pa tililläni on alle 10€. Joo olishan se kiva olla terve ja elää normaalia elämää, en vaan kykene siihen. Elämä on yhtä elossa selviytymistä, yritän vaan jotenkin selviytyä seuraavaan päivään...☹️

Minäitse89, pyydän että maltat mielesi, ehtii sen myöhemminkin. Mitä menetät, jos et teekään sitä nyt heti? Haluatko todella kuolla, vai päästä pakoon pahaa oloa?

Tiedät itsekin, että järkevämpää on mennä vaikka päivystykseen, kuten minä tein. Meistä kukaan ei tahdo sinun tekevän sitä.

minäitse89,

Toivottavasti tulet toisiin ajatuksiin ja päätät vielä antaa mahdollisuuden elämälle. Jos et, niin ymmärrän sen ☺️❤️

Se Delffi ei ole ihmeellistä, että kiintyy toiseen ihmiseen, ainahan jotkut ihmiset on tärkeämpiä kuin toiset eri syistä. Mutta se, että työntekijä joutuu tekemään vainoamisesta rikosilmoituksen on jo ihan eri luokan asia. Näyttää siltä, että et vieläkään asiaa täysin ymmärrä ja elättelet toiveita, että tilanne ratkeaisi ja teistä tulisi jonkinlaiset kaverit vielä. Niin ei tule tapahtumaan ja työntekijä ei enää edes työskentele kanssasi. Parasta olisi nyt panostaa ihan oikeiden ystävien hankintaan ja jättää tämä ikävä välikohtaus taakse. Käsitin, että olet jo muuttamassa omillesi. Se on jo hyvä askel kohti itsenäisyyttä ja omaa elämää.

En minä uskalla im:ää tehdä. Kai sitten pitää vaan jatkaa vaikka on hirveet fyysiset kivut ja henkiset. Yritän kirjoitella joka päivä tänne. Syytän koko ajan itseäni näistä kivuista ja pahasta olosta. Ajatukset syyttelevät koko ajan en jaksa niitä. Keskittymistä kyky aika huono. Haluisin vaan maata, kun toiminta kyky aika heikko. Lääkeriippuvuutta myös. En minä oikeasti halua kuolla, haluaisin vaan paremman olon. 600 mg Burana auttaa kipuihin mutta se turruttaa mielen. En pysty toimimaan jos otan sen. Tämä on niin kaksi piippuista kun lääke vie kivun pois, mutta turruttaa mielen. Sitten taas jos en ota lääkettä, niin on kipuja mutta ajatus kulkee paremmin. Yritän käyttää mahdollisimman vähän kipulääkkeitä tai rauhoittavia. Haluan kuitenkin että ajatus juoksee hyvin.

Olen katkera niille ihmisille jotka nälvivät toisia. Heitä tuntuu olevan paljon. En nyt tarkoita tukinetissä vaan maailmassa yleensä. Kun jotkut vaan ei ymmärrä tästä maailmasta mitään. Jotkut ei ymmärrä kuinka pieni ihminen on ja kuinka paljon kärsimystä kuuluu elämään. Minkä takia ihmiset ylipäätään ovat toistensa vihollisia. En ymmärrä sitä kun elämä on muutenkin vaikeaa ja sitten vielä jotkut ihmiset ovat niin pahoja toisilleen. Olen varmasti itsekin ollut töykeä joskus ja tehnyt paljon pahaa toisille. Pahoittelen sitä.

Pitäisi vaan itse tajuta ja muiden että tämä saattaa olla ainut elämä...

Kaduttaa koko eletty elämä ja kaikki ne virheet joita olen tehnyt.☹️

Tänää mulla on ollut todella ahdistava olo. Olen yrittänyt ahdistusta helpottaa ulkoilulla, mut ei se tunnu helpottavan.

Nyt ollessani pitkällä pyörälenkillä, nii tuli itkukin..useamman kerran.

Ei vaan oikein ole ketään kelle voisin puhua tästä pahasta olosta.
Tännekkää kirjoittaminen ei oikein tunnu yhtään helpottavan..(joittenkin sanoista vaan tulee iha oikeasti todella paska olo, koska jotkut ne ei vaan osaa tai halua ymmärtää toisia).

Olen iloinen, että olet täällä kanssamme vielä minäitse89.

Toivottavasti olosi helpottaa pian. Edes hetkeksi niin, että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta.

Kuulostaa hullulta, että nuo ylläolevat sanat ovat minun kirjoittamia... "että elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta". Alkuviikosta en voinut edes ajatella, että elämä voisi olla elämisen arvoista. Ja nyt tilanne on muuttunut täysin. Aivan yllättäen päälaelleen.

Liton pitoisuus veressä on nyt 0,5 mmol/l kun hoitava pitoisuus on 0,8-1,2. Ota nyt sitten tästä olosta selvää, onko tämä lääkkeen ansioita vai onko tämä alkavaa hypomaniaa/maniaa. Joitain oireita on selkeästi, mutta niitä nyt varmaan aina tulee olemaan ohimennen.

En ole kuollut mutta en kyllä iloinenkaan. Hyvä kun pystyt September olemaan iloinen. Se on arvokasta tässä maailman tilanteessa. Olen huolissani nyt taas ilmastonmuutoksesta. Vaikka en itse ole mitenkään positiivisuutta täynnä, niin en nyt silti haluaisi jättää tätä maapalloa tähän jamaan. Minä nyt jotenkin kestän sen faktan että maapallo on tuhoutumassa mutta miten sitten tulevat sukupolvet Ihminen on niin ahne eläin. Koko ajan pitäisi olla mukavaa ja hyvä olla, sen takia mennään lentokoneilla etelään ja ostetaan muovia joka päätyy jätteeksi valtameriin. Ilmastonmuutos on nyt totta, sen voi jopa ihan kongreettisesti huomata.

Ehkä oma elämäni tai monen muun täällä on vain tappelua itsensä kanssa tiedostan sen ja tiedän kuinka v-mäisiä nämä sairaudet ovat. Sanon tämän nyt syvällä rinta-äänellä tiedän mitä paska elämä on, mutta minusta on väärin että me tällä hetkellä pilaamme tämän maailman. Vaikka mulla ei ole hyvä olo niin ei se oikeuta toimimaan näin epäkorrektisti. Siis että kyllä syytän itseäni myös tästä lämpötilan noususta, se on päivän selvää että syy on minun ja meidän. Mutta meidän pitäisi jättää hyvä maapallo tulevaisuuden sukupolville. Elämä on kuitenkin jatkumo, se jatkuu ikäpolvesta toiseen. Kyllä ihminen kuolee mutta ei se silti oikeuta häntä elämään täysin holtittomasti. Pitäisi tulla nyt joku radikaali muutos tai muuten ei hyvää seuraa. Alan itsekin nyt vähän tutkimaan asiaa ja yritän elää ekologisesti, olen kuitenkin sen velkaa esim. kummi-lapselleni joka on nyt 3 v. Vaikka voin olla itse masentunut ja harkita ties mitä niin minun täytyy alkaa rakentaa parempaa maailmaa ja mielestäni se on ihmisen syvin tehtävä. Jos kaikki alettais käyttämään enemmän julkista liikennettä ja ei ostettais muovipusseja niin sekin olis jo enemmän kuin tarpeeksi. Tämmöiset huolet nyt pyöriny päässä. Ehkä tällä elämällä on jokin tarkoitus. Jokin muu kuin itsetuho.... Kiitos teille tuesta!🙂

Tuntuu pahalta huomata, että jotkut eivät opi mistään ja kaikki kokema paha on toisten syytä. Mikään ei koskaan ole oma syy. Ihmiset vain on pahantahtoisia ja ymmärtämättömiä. Aitoa ymmärrystä saa kyllä, mutta silloin pitää itselläkin olla kykyä ottaa sitä vastaan. Itsekkyys on tämän ajan tauti.

Tammyka kirjoitti 2.8.2018 22:13

Tuntuu pahalta huomata, että jotkut eivät opi mistään ja kaikki kokema paha on toisten syytä. Mikään ei koskaan ole oma syy. Ihmiset vain on pahantahtoisia ja ymmärtämättömiä. Aitoa ymmärrystä saa kyllä, mutta silloin pitää itselläkin olla kykyä ottaa sitä vastaan. Itsekkyys on tämän ajan tauti.

Se on kyllä totta. Elämä on ennen kaikkea oppimista. Ihminen on loppujen lopuksi sellainen että hän tekee virheitä ja mutta niistä täytyy oppia.