Nukuin 15h heräämättä kertaakaan. Eilinen oli henkisesti raskas päivä.

Luulen, että selviän tästä päivästä koska kello on jo noin paljon. Ei tarvitse kauaa olla tänään hereillä.

Juon aamukahvin, yritän syödä jotain ja sitten teen oman listani keskiviikon lääkäriä varten. Luulen, että tuolla agendalla saa päivän kulumaan. Onneksi on myös suoratoistopalvelut, joten voin vaan maata sängyssä ja katsoa sarjoja tabletilla.

September kirjoitti 23.7.2018 13:58

Nukuin 15h heräämättä kertaakaan. Eilinen oli henkisesti raskas päivä.

Luulen, että selviän tästä päivästä koska kello on jo noin paljon. Ei tarvitse kauaa olla tänään hereillä.

Juon aamukahvin, yritän syödä jotain ja sitten teen oman listani keskiviikon lääkäriä varten. Luulen, että tuolla agendalla saa päivän kulumaan. Onneksi on myös suoratoistopalvelut, joten voin vaan maata sängyssä ja katsoa sarjoja tabletilla.

Mitä sinulle kuuluu September?

Eihän yleislääkäri tuntunut paljon ymmärtävän mun olotilastani. Kuitenkin sain ajan psykiatrille. Tuntui, että yleislääkäri vähätteli mun vointia. Pystyin sen aikaa tsemppaamaan ja kuvittelen, että aivotyö pitää vointini parempana, mutta huijaan sillä vain itseäni ja toisia. Tunne-elämäni on ihan nollissa ja ei sitä varmaan päälle päin heti näe. Olen hyvä esittämään jaksavaa. Oikeasti masennuslääke ei ole paljoa auttanut, välillä ahdistaa. Ihmettelen miksi lääke ei auta? On semmoinen apaattinen olo, mikään ei tunnu miltään. Viikonloput kuluu, kun nukkuu päiväunet päivällä ja istuskelee apaattisena kotona. Mihinkään ei tee mieli lähteä. Kaupassa käyn kerran viikossa, kun on pakko. Lisäks olen ihan outo, syön koko ajan jotain, vaikka leipää, varmaankin paino nousee.

Onneksi psykologi ymmärsi. Mulla on ollut traumaattinen elämä ja hän sanoi, että ilman muuta saan psykiatrilta B-lausunnon Kelan terapiaan. Tiedän itse, etten selviä ilman sitä. En tiedä kauanko jaksan olla töissä, jos vointi ei tule paremmaksi.

Hyvä September, että jaksat katsella tabletilla. Muista syödä. Hae jotain valmisruokaa jääkaappiin, jos jaksat. Kirjoita taas tänne.

Hei kirte5.

Ikävää, ettei lääkärin osaaminen riittänyt ymmärtämään tilannettasi täysin. Onneksi kuitenkin sait lähetteen erikoissairaanhoitoon.

Itselläni on myös kokemusta yleislääkäreiden puutteellisista taidoista ja tiedoista masennuspotilaiden hoidossa. Jokunen vuosi sitten minua hoitanut yleislääkäri kuvaili lausunnossaan hypomaniani oireita ymmärtämättä, että hän ei hoitanutkaan masennuspotilasta vaan bipolaarista potilasta. Jos perusterveydenhoidossa olisi osattu tiedustella tarkemmin jaksoittaisen masennukseni luonnetta, olisin ehkä saanut oikeanlaista apua aiemmin. Oman kokemukseni mukaan tilanteen täytyy mennä todella pahaksi ennen kuin siihen reagoidaan tilanteen vaativalla tavalla.

Kirjoitit, että et ole vielä saanut vastetta masennuslääkityksestä. Saanko kysyä, mitä lääkettä syöt? Kauanko sinulla on nyt ollut masennuslääkitys? Joskus voi mennä aikaa, että sopiva lääke ja annostus löytyvät.

Mielialani on ollut tänään kohtuullisen hyvä. Olen hiukan tehnyt kotitöitäkin. Vaikka olen tänään todella pirteä, väsyn silti tyhjästä. Haaveilen siitä, että pääsisin ulos, esimerkiksi kävelylle tai kauppaan. Nämä mielialan vaihtelut tekevät terveydentilani analysoimisesta liki mahdotonta.

Huomaan kirjoituksistasi, että meillä on hyvin samankaltaisia piirteitä esimerkiksi vaativuuden suhteen. Rohkenen epäillä, että olet myöskin perfektionisti?

Moro kaikki!

Tiedän että ei tästä neuvosta välttämättä ole paljon apua mutta omalla kohdallani toimii masennusta vastaan, kun tavallaan pakenee koko ajan. Se ei ole hyvästä jos jää liiaksi paikoilleen ja jää kotiin. Itsellä ainakin toimii kun yrittää hankkia mahdollisimman paljon kavereita ja harjoittaa sosiaalista kanssakäymistä. Tiedän kyllä hyvin että elämä ei ole kenelläkään helppoa. Tää on kova pesti. Mutta ainakin mulla toimii hyvin kun vaan pakenee...

Että voi ahistaa..

Minäitse89,

Neuvosi on oikein hyvä. Itsekin olen käyttänyt masennuksen poissulkemista mielestä selviytymiskeinona. Ehkä paras esimerkki tästä on ollut "vauvakuplassa" eläminen, jolloin olen sivuuttanut itseni kokonaan ja keskittynyt vain lastenhoitoon.

Kun vauva-ajasta on päästy yli, olen pitänyt kalenterini täynnä ohjelmaa uupumispisteeseen asti.

Minulla on myös ollut hyvin vaikeita elämäntilanteita, jolloin olen myös käyttänyt "putkinäköä" ja tiettyyn asiaan fokusointia ahdistuksen lievittäjänä. Tämä voimakkaan ahdistuksen sivuuttaminen on kylläkin johtanut psykoottiseen masennukseen. Sanoisin siin, että ainakin omalla kohdallani masennuksen pystyy kiertämään, mutta ahdistus tulee ottaa vakavasti.

Ikävä kyllä sairauteni on edennyt siihen pisteeseen, että masennusjaksoni ovat aina vakavia ja joka kerta pahempia. Tällä hetkellä en pysty käyttämään aiemmin hyväksi havaittua selviytymiskeinoa, koska toimintakyky on niin huono. Kuitenkin tästäkin selviytymiseen on avainkeinona juurikin kaikenlainen ohjelma, kunhan ensin pääsen taas kiinni arjen rutiineihin kuten syömiseen, säännölliseen nukkumiseen ja ulkoiluun.

Heippa,

Minulla on lääkityksenä Essitalopram, joka on ollut minulla aiemminkin. Tuntuu vaan, ettei se auta tarpeeksi, tosin on vasta mennyt 3,5 viikkoa. Minulla tulee nykyään joskus pahoja ahdistuskohtauksia ja ne saa mut pelkäämään. Minulla on ollut paniikkikohtauksia ensimmäisiä kertoja muistaakseni 11-vuotiaana, nämä on hiukan samanlaisia. Pitäisi kai olla paperipusseja aina varalta, että vois niihin hengitellä. Paniikkihan on aika äärimmäinen ahdistus, jos tulee vaikka hyperventilaatiota.

Minäitse, olet ihan oikeassa, että ystävät ja tekeminen auttaa, samoin kotoa lähteminen, mutta minäkään en pysty muuta kuin käymään töissä. Olen tosi hiljainen, niin en onnistu saamaan ystäviä ja olen monet kerrat saanut kuulla siitä, kun olen näin hiljainen, niin on aina vaan vaikeampi luottaa ihmisiin.

Sitten siitä, kun minäkin olen hiukan perfektionisti tietynlaisissa asioissa. Odotan sitä itseltäni ja muilta varsinkin sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jonkin verran olen iän myötä pystynyt luopumaan tästä piirteestä joissakin asioissa, mutta silti muut huomaavat sen minusta, vaikken edes aina ihan täydellisyyteen pyrkisikään. Viime aikoina olen tiedostanut sen myös haittaavan kanssakäymistä, kun en osaa olla semmoinen rento kuin muut ym.

Haluaisin September kuulla minkälaisia oireita sinulla tulee tai mistä tunnistat hypomanian?

kirte5,

3,5 viikkoa on lyhyt aika. Anna lääkkeelle vielä mahdollisuus viikon tai kaksi. Itse olen käyttänyt cipralexia, sepramia ja seroxatia. Venlafaxiinia kokeilin, mutta se ei sopinut lainkaan. Nyt minulla on aivan toisenlainen lääkitys.

Kysyit, kuinka tunnistan hypomanian. Ennen en tunnistanutkaan, koska niitä oli hyvin harvoin. Hypomanian iskiessä lopetin usein lääkityksen, koska luulin ihmeparantuneeni masennuksesta. Minua hoidettiin 15 vuotta masennuspotilaana ja lääkittiin masennuslääkkeillä, jotka eivät yksistään sovi bipolaarille. Nykyään tunnistan oireet, kun olen opiskellut sairauttani. Viimeisen vuoden aikana sairauteni on suorastaan villiintynyt.

Oireeni eivät ole vain henkisiä vaan myös fyysisiä. Pystyn toimimaan ilman unta ja ruokaa. Olen fyysisesti vahvempi. Usein alan urheilemaan purkaakseni ylimääräistä energiaa. Työpäivät alkavat venyä, siivoan hulluna (myös keskellä yötä), enkä pysy hetkeäkään paikallaan.

Mielialani on joko todella hyvä olosuhteisiin nähden tai olen niin ärtynyt, että haluan tappaa mieheni, huutaa ja paiskoa tavaroita.
Kaikki on niin upeaa, merkityksellistä ja maailma niin kaunis. Parhaimmillaan mieleni on todella skarppi, ideoita tulee kuin salamoita ukonilmalla ja olen käsittämättömän tehokas. Pahimmillaan ajatukseni juoksevat niin lujaa, etten pysty keskittymään mihinkään ja tekee mieli hakata päätä seinään, jotta se hiljenisi edes hetkeksi. Joskus tuntuu, että olen pyörremyrskyn sisällä ja tulossa hulluksi. Muu maailma ei pysy perässäni.

Puheeni muuttuu nopeaksi ja kiroilen sopimattomissa tilanteissa. En jaksa seurata keskustelua. Puhun päälle, keskeytän, vaihdan puheenaihetta koko ajan ja naureskelen itsekseni.

Harkintakykyni pettää. Olen ostanut tavaroita, joihin minulla ei ole varaa. Olen sotkenut raha-asiani täysin. Liikenteessä olen holtiton, vaikka normaalisti olen hyvin varovainen ja huomioonottava kuski. Pukeudun provosoivasti, flirttailen, haen seuraa ja petän.
Ylipäätään säännöt eivät minua koske. Uskon olevani muita parempi. Itseluottamus on huipussaan. Luovuuden puuskassa saatan kirjoittaa seitsemän tuntia putkeen, kun päätän kirjoittaa romaanin. Aloitan projekteja, jotka kaikki jäävät kesken. Aina en huomaa käytöksessäni mitään poikkeavaa. Hypomaniani päättyy suunnattomaan ahdistukseen kunnes romahdan.

Ohhoh, tulipa lista!

Varmaan jäi jotain mainitsematta, kuten kaikki luurangot kaapissa. Luonteeltani olen todella rauhallinen, harkitsevainen ja vastuuntuntoinen. Hypomaniassa muutun aivan toiseksi ihmiseksi. Olen tehnyt paljon asioita, joita kadun.

Tämä oli oikeastaan hyvä kertaus ja oireiden läpikäyminen silmällä pitäen huomista lääkärin tapaamista. Toki nyt tilanne ei ole edellä kuvailtu, mutta tätä masennusta edelsi neljän kuukauden sekamuotoinen jakso, jonka aikana mielialani heittelivät hypomaniasta masennukseen ja ahdistuksesta ärtyneisyyteen. Tai sitten kaikki yhtäaikaa, kunnes kesäkuussa kaikki romahti.

Tulen huomenna kertomaan kuulumisia lääkärikäynniltä.

Hei vaan,

Uusi lääkäri oli hyvä! Pidin kovasti. Hän oli perusteellinen ja keskittyi käytännön ratkaisuihin juuri tässä tilanteessa.

Lääkekombo on nyt tästä eteenpäin Lito + Ketipinor. Huomenna ilmoittaudun osastolle päiväpotilaaksi. Osastojakso kestää näillä näkymin vain viikon, koska lapset ovat mun vastuulla ensi viikon keskiviikosta eteenpäin. (On se niin vaikea sairastaa, kun on lapset.)
Osastohoidon tarkoituksena on varmistaa lääkevaihdon alun sujuminen ja päästä kiinni taas jonkunlaiseen päivärytmiin. Sairasloma jatkuu näillä näkymin syyskuun loppuun, mutta sitä tarkastellaan vielä muutaman viikon kuluttua.

Kaiken kaikkiaan tästä jäi hyvä fiilis. Tuntuu, että nyt on tarvittavat työkalut eteenpäin.

Itsetuhosia ajatuksia taas.. tekis mieli tappaa ittensä.. 😭

Äh, nyt sitten ahdistaa huominen meno sinne osastolle. Mietin, olisiko kuitenkin parempi olla vaan kotona. Ihmiset ahdistaa niin paljon juuri nyt.

September kirjoitti 25.7.2018 17:42

Äh, nyt sitten ahdistaa huominen meno sinne osastolle. Mietin, olisiko kuitenkin parempi olla vaan kotona. Ihmiset ahdistaa niin paljon juuri nyt.

Kiitos, kun kerroit hypomaniasta, nyt paremmin käsitän millaista se on. Olishan se hyvä tsekata lääkitys päiväosastolla, luulisin. Minäkin olen joskus ollut päiväosastolla, se oli hyvä kokemus. Tsemppiä Sinulle 🙂🌻

Hei! Täällä yksi vaikea-asteista psykoottista masennusta poteva ilmoittautuu joukkoon. Tänään olen ensimmäistä kertaa yksin sitten puoleen vuoteen. Haasteena on viedä koira ulos. Asun äitini luona ja kaikki muut ovat risteilyllä. Harhaluulot ja pelot ottaneet vallan nyt tässä parin päivän sisään. Tänään olen itkenyt jos en ole neulonut ja tuli tuossa viilleltyäkin vähän 😭
Olotila nyt sama mitä oli ennen osastohoitoa. Huoh..

RikkinäinenTyttö81,

Tervetuloa joukkoon 🙂🌻

September kirjoitti 24.7.2018 16:22

Minäitse89,

Neuvosi on oikein hyvä. Itsekin olen käyttänyt masennuksen poissulkemista mielestä selviytymiskeinona. Ehkä paras esimerkki tästä on ollut "vauvakuplassa" eläminen, jolloin olen sivuuttanut itseni kokonaan ja keskittynyt vain lastenhoitoon.

Kun vauva-ajasta on päästy yli, olen pitänyt kalenterini täynnä ohjelmaa uupumispisteeseen asti.

Minulla on myös ollut hyvin vaikeita elämäntilanteita, jolloin olen myös käyttänyt "putkinäköä" ja tiettyyn asiaan fokusointia ahdistuksen lievittäjänä. Tämä voimakkaan ahdistuksen sivuuttaminen on kylläkin johtanut psykoottiseen masennukseen. Sanoisin siin, että ainakin omalla kohdallani masennuksen pystyy kiertämään, mutta ahdistus tulee ottaa vakavasti.

Ikävä kyllä sairauteni on edennyt siihen pisteeseen, että masennusjaksoni ovat aina vakavia ja joka kerta pahempia. Tällä hetkellä en pysty käyttämään aiemmin hyväksi havaittua selviytymiskeinoa, koska toimintakyky on niin huono. Kuitenkin tästäkin selviytymiseen on avainkeinona juurikin kaikenlainen ohjelma, kunhan ensin pääsen taas kiinni arjen rutiineihin kuten syömiseen, säännölliseen nukkumiseen ja ulkoiluun.

Moi September!

Tuli vaan tosta sun kirjoituksen lopusta mieleen, että ehkä ei kannata antaa itselleen lopullista tuomiota. Elämä on useimmiten kuitenkin pitkä ja välillä tulee aallon pohjia. Kunhan on sen verran rahaa että saa ruokaa ja asunnon, niin kannattaa välillä kokeilla sitä että elää vähän niin kuin säästö liekillä. Että käy kaupassa, maksaa laskut jne. Sitten yrittää nukkua tarpeeksi ja puhua ihmisten kanssa. Ainakin omalla kohdalla on niin, että on ahdistusta mutta sen voi sulkea mielestä välillä pois. Ja on välillä kipuja, mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan. Aika kuitenkin kuluu jatkuvasti.

Mua välillä ahdistaa kirjoittaa tänne, mutta toisaalta se myös auttaa.

Itse ainakin suunnittelen päivän yleensä täyteen ohjelmaa ja sitten illalla väsyttääkin hyvin. Itsellä myös se että muuttaa välillä sanat teoiksi auttaa. On eri asia puhua liikunnasta kuin harrastaa liikuntaa tai puhua terveellisestä ruokavaliosta kuin syödä terveellisesti. En nyt jaksa enempää kirjoittaa, mutta yritin nyt olla jotenkin avuksi...