Hyvä tyttönen että sait apua. Mulla semmonen fiilis nyt että itsensä tappaminen ei olis huono vaihtoehto, kun ottaa huomioon tämän minun sairauden ja nämä olotilat. ☹️

Lääkärikin oli huolissaan mun tilanteesta ja otti mut osastolle. En tiiä kuin kauan oon täällä..

Tyttönen vaan, sulla on fiksu lääkäri!

Tyttönen vaan kirjoitti 21.7.2018 17:25

Lääkärikin oli huolissaan mun tilanteesta ja otti mut osastolle. En tiiä kuin kauan oon täällä..

Hyvä, että sait apua!

Masentaa ja ahdistaa. Tänään on ahdistanut enemmän. Tuntuu, että on varmaan sata asiaa, jotka pitää ottaa huomioon ja muistaa kysyä, sanoa. Yksi asia vaikuttaa toiseen ja on niin monta muuttujaa, että en hahmota kokonaisuutta. Tämä siis koskien tulevaa lääkärikäyntiä ja huomista puhelua, jota odotan. Pitää kysellä lääkäriltä kaikkia asioita, koska hän on minua viisaampi

Pelkään, että menetän työpaikan. Ensi viikko olisi töitä vielä ja sitten on viikko lomaa. Koitan jaksaa, maanantaina on lääkäri ja hänen mielestä minun olisi pitänyt ottaa sairaslomaa enemmän. Hän varmaan oli siinä oikeassa, mutta koitan kestää ensi viikon siis. Hermoilen siitä, koska pääsen aloittamaan terapian. Nyt seuraava keskusteluaika vasta syyskuussa. Sinne asti en kyllä kestä!! Pitää kysellä psykiatrin aikaa tähän väliin. Pitää kirjoittaa lapulle kaikki asiani.

Murehdin... pitää ottaa rauhoittavaa, mutta vasta illalla, että saa nukuttua.

Kiitos kirte5 viestistäsi.

Aivan oikeassa olet, että olen todella vaativa itseäni kohtaan. Olen kuitenkin sallinut itselleni standardeistani lipsumisen tässä tilanteessa. Lähinnä kylläkin pakon sanelemana, koska en yksinkertaisesti jaksa hymyillä, osallistua keskusteluun, huolehtia ulkonäöstäni tai syödä. Satunnaisia sukulaisia on helppo huolettomalla "mökki-lookilla" harhauttaa, mutta ystäviä ja työtovereita ei voi huijata, joten heitä en tapaa.

En osaa yhtään suunnitella seuraavia päiviä. Seuraavat päivät ovat mielessäni pelkkää tyhjää. Keskiviikko-aamuna on vihdoin aika uudelle psykiatrille. Silloin täytyy viimeistään nousta sängystä. Tarvitsen tämän vapaan lapsista, mutta pelkään etten toimi ilman heitä.

kirte5 kirjoitti 21.7.2018 20:37

Masentaa ja ahdistaa. Tänään on ahdistanut enemmän. Tuntuu, että on varmaan sata asiaa, jotka pitää ottaa huomioon ja muistaa kysyä, sanoa. Yksi asia vaikuttaa toiseen ja on niin monta muuttujaa, että en hahmota kokonaisuutta. Tämä siis koskien tulevaa lääkärikäyntiä ja huomista puhelua, jota odotan. Pitää kysellä lääkäriltä kaikkia asioita, koska hän on minua viisaampi

Pelkään, että menetän työpaikan. Ensi viikko olisi töitä vielä ja sitten on viikko lomaa. Koitan jaksaa, maanantaina on lääkäri ja hänen mielestä minun olisi pitänyt ottaa sairaslomaa enemmän. Hän varmaan oli siinä oikeassa, mutta koitan kestää ensi viikon siis. Hermoilen siitä, koska pääsen aloittamaan terapian. Nyt seuraava keskusteluaika vasta syyskuussa. Sinne asti en kyllä kestä!! Pitää kysellä psykiatrin aikaa tähän väliin. Pitää kirjoittaa lapulle kaikki asiani.

Murehdin... pitää ottaa rauhoittavaa, mutta vasta illalla, että saa nukuttua.

Koita saada paperille jäsenneltyä asioita, jos se auttaisi ahdistukseen. Minua se ainakin auttaa. Teen listoja lähes kaikista asioista, muuten en voi toimia ilman paniikkia.

Mä en tiedä, miten selviin noista neljästä päivästä. En tunnu selviävän tästäkään seuraavaan aamuun.

Ahdistuskohtaus. Kamalia mielikuvia. Taidan pian seota.

Halaus sulle, September 🙂 Mikä olo nyt?

Kirte, en ole vähään aikaan ollut sun tilanteessa mut toivon että ahdistuksesi helpottaisi.

Kiitos soroppi ☺️❤️

Olen aloittanut aamun Opamoxilla. Harkitsen päivystykseen lähtöä. Nyt olisin valmis ottamaan vastaan sen aiemmin tarjotun osastopaikan, mieluiten päiväosastona.

En osaa toimia tässä tilanteessa ilman lapsia. Tarvitsen päivärytmin. Tarvitsen jonkun, joka sanoo, mitä pitää seuraavaksi tehdä. En muista, miten arjessa toimitaan, jos lapset eivät siitä muistuta.

Ahistaa liikaa. Itsetuhosia ajatuksia mielessä.

Äh, antaa olla... ei mulla ole voimia lähteä sinne päivystykseen.

Syön lääkkeillä oloni mukavaksi. Mieluiten niin, ettei tarvitse herätä ennen keskiviikko-aamua.

Ahistaa. Ne hahmot jahtaa taas mua ja tahtovat viedä sinne pahaan paikkaan.

Kiitos September ja Soroppi 🙂🌻

Eilen satoi vähän väliä, tykkäsin siitä. Huomenna on lääkäri. Tänään en ole tehnyt juuri mitään. Ruokaa sentään sain aikaiseksi, mutta en pidä ruuanlaitosta, joten se oli työn ja tuskan takana.
Nyt pitää laittaa paperille mitä pitää muistaa sanoa lääkärille. Kiva kuulla September, että sinäkin teet listoja. Luulin, että olen varmasti ainoa, joka semmoisia kirjoittaa.

Tänäänkin on ahdistanut, oli pakko tehdä pieni kävelylenkki, ettei selkä tule kipeäksi. Tuuli tuntui mukavalta. Illalla otan lääkkeen, että saan nukahdettua. Masennus pahenee, jos en nuku kunnolla. En vastannut äidin puheluun tänään, koska en jaksa kuunnella. Hän puhuu aina tunnin ja selittää joka ruohonkorren. Itse en saa suunvuoroa.

Ensi viikon jälkeen on lomaa viikko. Menen yhdelle kurssille, siellä mun ei ainakaan tarvi olla yksin. Siellä on ruoat valmiina ja pääsee uimaan ja saunaan. Lisäks siellä on kaikkea ohjelmaa, josta voi valita mihin osallistuu, eikä ollut kalliskaan. Toivon, että nämä akkuni vähän latautuis siellä.

September, toivon sinulle jaksamista keskiviikkoon asti. Ymmärrän, että olet väsynyt.

Kiitos jälleen kirte5.

Toivottavasti saat ajatuksesi järjestykseen listan avulla. Jos suinkin haluat, tule kertomaan miten lääkärissä meni.

En ole päässyt sängystä ylös koko päivänä. En ole kyennyt huolehtimaan itsestäni enää pitkään aikaan. Olen yrittänyt juoda vettä, mutta en jaksa syödä. Syön silloin, kun joku muu laittaa ruokaa. Nyt ei ole ketään huolehtimassa minusta.

En enää halua kuolla vaan haluan apua. Tarvitsen enemmän apua kuin viikottainen hoitokontakti ja lääkitys. Tuntuu etten tule toipumaan tästä ilman tarkkoja rutiineita. Ihan kun täytyisi opetella uudelleen elämään. En enää muista miten. Olispa jo syksy niin lasten kouluarki rytmittäisi elämää. Nuorinkin aloittaa koulutiensä elokuussa.

Haen ehkä huomenna apua. Jos jaksan. Toisaalta ei ole muutakaan tekemistä.