Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 23.04.2018 klo 08:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 23.04.2018 klo 08:52

Moi!

Ajattelin nyt perustaa tänne tällaisen ryhmän, missä saa purkaa kaiken pahanolon. Saa sanoa esim. suoraan että mikä tässä elämässä on niin perseestä välillä. Toki saa sanoa positiivisiakin asioita, mutta eritoten, jos haluaa purkaa pahaa mieltä, niin kirjoita tänne. Yritetään sitten yhdessä selvittää solmut…

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 19.07.2018 klo 17:42

Vittu mää en jaksa enää. Koko ikäni oon taistellu tätä paskaa sairautta vastaan. Oon ihan loppu. Mitkään lääkkeet ei auto. Jos Jumala on olemassa niin se vihaa mua. Oon ihan saatanan väsyny tähän elämään. Tähän sairauteen jo hengissä oloon. Tiedän että itsemurha on raukkamainen teko. Enkä halua tehdä sitä. Oon vaan niin saatanan väsyny. Oon monta vuotta vaan taistellu ja taistellu. Olen koko ajan ajatellut että kyllä tää elämä vielä paremmaksi muuttuu. Mutta kun se muuttuu koko ajan vaan paskemmaksi. Kadehdin niitä jotka on terveitä. Minä en ole terve. En pysty elämään normaalia elämää. Kun on tää vitun skitsofrenia Tää on niin saatanan väärin. Minkä takia ihmistä täytyy näin koetella. Eikö kaikki muu paska elämässä riitä. Vittu kun täytyy ottaa rauhottavia että edes jotenkin pystyisi sosiaaliseen kanssakäymiseen.

On tää vaan niin surullista, kun aivot ovat tällaiset.😭 Anteeksi valitus mutta kun on niin saatanan huono olo. Pitäisi varmaan lopettaa tänne kirjoittelu, kun vaan masennan muita....😭

Käyttäjä September kirjoittanut 20.07.2018 klo 09:28

Ei jaksais lähtee sinne Tampereelle. Voimaton olo ja toi nuorimman hössötys on ihan liikaa mun aivoille. Kun se puhuu, tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Ei jaksais mitään häiriöitä. Ei pysty.

Enää tää ja huominen päivä, sitten pääsen hengähtämään. Mies lähtee lasten kanssa Ruotsiin sukuloimaan. Mä varmaan makaan kaikki neljä päivää sängyssä.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 20.07.2018 klo 09:50

Eiks tää foorumi oo sitä varten, et tänne voi valittaa..

Käyttäjä September kirjoittanut 20.07.2018 klo 10:25

Tää ahdistus vaan pahenee...
En voi ottaa mitään tähän, kun pitää lähtee kohta ajamaan.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 20.07.2018 klo 16:34

Mä tapan itteni heti, ku saan siihen mahollisuuden.

Käyttäjä Muntjakki kirjoittanut 20.07.2018 klo 16:45

Kävin tällä viikolla taas saman psyk.hoitajan luona. Ilmeisesti hän ei tiennyt siitä, että olin soittanut sairaalaan saadakseni tavata psykiatrin.

Kävi ilmi, että omassa kaupungissa ei ole yhtään psykiatria tällä hetkellä. Lähin ruotsinkielinen psykiatri on Vaasassa (siis 100km täältäpäin) ja minulla ei ole autoa. En haluaisi ajattellakaan mitä se vaatisi.

Ensin pitäisi kaivaa netistä kaikki numerot ja sitten vieläkin soittaa jonnekin. Sitten pitäisi alkaa kikkailla bussiaikojen kanssa. Vaasassa tarvitsisin vieläkin taksin päästääkseni sairaalaan ja sitten takaisin torille. Sitten joutuisin odotella seuraavaa bussia kotikaupunkiin ja sitten joutuisin vielä kävellä bussiasemalta kotiin.

Miten joku joka ei aina edes jaksa pestä pyykkiä jaksaisi tämän kanssa?

😴

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 20.07.2018 klo 18:07

minäitse89 kirjoitti 19.7.2018 17:42

Pitäisi varmaan lopettaa tänne kirjoittelu, kun vaan masennan muita....😭

Höpö höpö, minäitse 🙂 Jokainen tekee itse sen päätöksen siitä mitä viestiketjuja lukee, ja jokainen voi päättää olla lukematta jotain jos tuntuu ettei itsellä ole tällä hetkellä voimavaroja toisten tukemiseen tai toisten asioista lukemiseen. Hyvä kun kirjoitat tänne! Toivottavasti olosi (kuten myös kaikkien muiden ketjuun kirjoittaneiden olo) helpottaa.

Tyttönen, sä tarviit kyllä nyt hetipaikalla apua! 😭

Käyttäjä kirte5 kirjoittanut 20.07.2018 klo 21:13

Tänään tuntuu, etten jaksa.
😭 Esimies vinoili mulle, samoin kuin edellinen esimieskin, en tiedä miksi ne ovat kai ottaneet minut joksikin kiusan kohteeksensa.

Olen laittanut yhteydenottoja Kela-terapeuteille tänään illalla.

Äitini soitti, enkä olisi millään jaksanut taas sitä tunnin puhelua, jossa hän puhuu ja minä kuuntelen, halusin tai en.

Ahdistaa.. siksi koitin tehdä ristikoita. Luulen, ettei uni tule... mietin vaan kaikkea. Ensi viikko on töitä ja sitten on viikon kesäloma. Pitää yrittää vaan jaksaa jotenkin.

Mulla mieliala menee nykyisin vähän ylös ja alas sen mukaan mitä joku mulle sanoo, tämä on ihan kamalaa. En tiedä mikä auttaisi ja saisin ajatuksen katki jossain kohtaa.
😭

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 20.07.2018 klo 21:29

Joo kyllähän se Soroppi niin varmaan on.

Tänään onneksi ollut vähän parempi päivä. Kovia myrskyjä ollu täällä mutta hyvä kun luonto saa vettä. Pingistä oon pelannu ja korttia. Täytyy vaan pysyä liikkessä.

Tulee vaan välillä mieleen yhestä laulusta virke: "Juoksemista älä lopeta." Siihen mun mielestä kiteytyy aika paljon. Siis että elämä voi olla paskaa tai aika huonoa, mutta tärkeetä on tehdä asioita vähän niin kun yhdessä toisessa lauluissa sanotaan: " Mieluummin makaan raatona maantiellä. Mieluummin katoan sinne kuin meen hautaan elävältä." Noi kaks virkettä pyöriny mielessä paljon.

Hyvää viikonloppua! 🙂

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 20.07.2018 klo 22:20

Aamuun yritetään nyt päästä, ku ois tuo tk lähempänä. Päivystys ois nytten 50 km päässä..

Käyttäjä September kirjoittanut 20.07.2018 klo 23:01

Tyttönen vaan kirjoitti 20.7.2018 16:34

Mä tapan itteni heti, ku saan siihen mahollisuuden.

Toivottavasti olet hakenut ja saanut apua tilanteeseesi.

Käyttäjä September kirjoittanut 20.07.2018 klo 23:09

Tämä päivä on mennyt sukuloiden ja varsinkin uiden ja saunoen. En jaksaisi olla täällä enkä jaksaisi huomista ohjelmaa. En vaan jaksa koko ajan skarpata ja tsempata.

En tiedä miksi, mutta minua pelottaa jäädä neljäksi päiväksi yksin kotiin. Mitä sitten tapahtuu, kun ei tarvitsekaan nousta ylös lasten vuoksi? Mitä mä teen kaikella sillä ajalla, kun en kuitenkaan kotoota jaksa lähteä? Ehkä olisi ollut viisainta lähteä mukaan, mutta kun en jaksa sitäkään. Kaikki mun tulevan viikon voimavarat on nyt käytetty ennakkoon täällä sukulaisten ympärillä.

Käyttäjä September kirjoittanut 21.07.2018 klo 08:46

En saanut unta. Kyllä mä nukuin, mutta unta ei riittänyt kovin pitkään, koska jätin ketipinorit ottamatta. Sen siitä saa. Kun sitä myrkkyä käyttää, ei osaa enää nukkua luomusti.

Kaikki muut nukkuu. Jopa lapsetkin. Mä olen jo yli tunnin istunut laiturilla ja katsellut aterioimassa olevia kaloja.

En halua olla täällä. Mikään ei tunnu miltään. Pahaenteinen olo.

Käyttäjä kirte5 kirjoittanut 21.07.2018 klo 11:36

September kirjoitti 20.7.2018 23:9

Tämä päivä on mennyt sukuloiden ja varsinkin uiden ja saunoen. En jaksaisi olla täällä enkä jaksaisi huomista ohjelmaa. En vaan jaksa koko ajan skarpata ja tsempata.

En tiedä miksi, mutta minua pelottaa jäädä neljäksi päiväksi yksin kotiin. Mitä sitten tapahtuu, kun ei tarvitsekaan nousta ylös lasten vuoksi? Mitä mä teen kaikella sillä ajalla, kun en kuitenkaan kotoota jaksa lähteä? Ehkä olisi ollut viisainta lähteä mukaan, mutta kun en jaksa sitäkään. Kaikki mun tulevan viikon voimavarat on nyt käytetty ennakkoon täällä sukulaisten ympärillä.

Moi September!
Tuli mieleeni, että ootkohan kovin vaativainen itseäsi kohtaan? (itselläni samaa vaikeutta välillä)
Miks tarvii aina skarpata ja "yrittää"? Jos vaan on oma itsensä tarkoitan, eikä yritä esittää muuta kuin on.

Yritä September pitää kiinni vuorokausirytmistä, vaikka pari tuntia myöhempää saa nukkua viikonloppuisin ja lomalla. Jos koittaisit suunnitella itsellesi semmoista tekemistä mistä pidät ja mikä vois rentouttaa, kun yksin, semmoista mitä olet aina halunnut tehdä. Olisko sulla joku harrastus tai mielenkiinnon kohde?

Tsemppiä sinulle🙂👍

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 21.07.2018 klo 12:30

Meen osastolle vähäks aikaa ainakin..