Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 23.04.2018 klo 08:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 23.04.2018 klo 08:52

Moi!

Ajattelin nyt perustaa tänne tällaisen ryhmän, missä saa purkaa kaiken pahanolon. Saa sanoa esim. suoraan että mikä tässä elämässä on niin perseestä välillä. Toki saa sanoa positiivisiakin asioita, mutta eritoten, jos haluaa purkaa pahaa mieltä, niin kirjoita tänne. Yritetään sitten yhdessä selvittää solmut…

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 15.07.2018 klo 16:12

Taas on ääniä, jotka kieltää tekemästä asioita..

Käyttäjä September kirjoittanut 16.07.2018 klo 10:35

Nukuin taas pitkät yöunet. Mitenhän tätä nukkumista saisi rajoitettua kahdeksaan tuntiin? Olen kyllä alkanut sietämään tota Ketipinoria ihan hyvin iltaisin, joten olisi kyllä mahdollista alkaa ottamaan lääkkeet vaikka jo kuudelta illalla. Sitten ehkä aamut olisi helpompia.

Mun on pakko laskea tota lamotrigiinia. En vaan voi elää ton hiustenlähdön kanssa. Haluan siitä kokonaan eroon. Ensi viikolla on lääkäri.

Menen tänään illalla töihin tekemään puolikkaan päivän. Tämän viikon aikana on pakko tehdä päätös, jatkaako sairaslomaa vai ei. On vaan niin vaikea päästää tosta työstä irti. Elämä valuu sormien läpi ja yritän kynsin ja hampain pitää kiinni työstä. Jos en pysty tekemään työtä, mitään ei jää jäljelle.

Käyttäjä September kirjoittanut 16.07.2018 klo 11:41

En jaksa nousta sängystä. Nuorin ja vanhin olleet ruudun ääressä jo monta tuntia, koska en jaksa rajoittaa. Keskimmäinen on onneksi nauttinut täysillä kesästä kavereiden kanssa. Mutta noi kaksi muuta ☹️

Käyttäjä Cherry77 kirjoittanut 16.07.2018 klo 11:53

Mulla lapsi kattonut koko aamun padiltä Netflixiä, eihän täällä miään pysty tekemäänkään kun on niin kuuma. Enkä tunne huonoa omatuntoa. Tämä kasvava sukupolvi elää ihan eri elämän kuin me ja vanhat ruuturajoitukset tuskin ovat voimassa ☺️. Anna katsoa vaan...

Käyttäjä September kirjoittanut 16.07.2018 klo 12:41

Jonkun täytyisi tulla hakemaan noi lapset pois. En pärjää. Itken sängyssä pahaa oloani ja lapset ovat nälissään. Mies tulee töistä vasta neljän tunnin päästä.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 16.07.2018 klo 13:48

Mullakin on kyllä niin karmee olo taas...☹️

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 16.07.2018 klo 15:04

Osastolla taas..

Käyttäjä September kirjoittanut 16.07.2018 klo 19:56

Pääsin vihdoin viideltä iltapäivällä sängystä ylös.

Käytin tytön uimassa nyt illalla. Hän nautti niin kovasti, että luultavasti se oli koko päivän odottamisen arvoista. Niin innoissaan hän oli, että vatsasta huippasi. Niin hän aina sanoo, jos odottaa jotain niin kovasti, että jännittää. Vatsasta huippaa.

Huomenna aamulla pääsee taas psykologille. Siitä on tullut mun pelastusrengas. Siitä tietää aina, että on taas selvinnyt hengissä yhden viikon. Uin ja räpiköin aina sitä kohti. Tarraan hetkeksi kiinni ja räpiköin taas viikon eteenpäin.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 17.07.2018 klo 14:43

Mullakin kauhee olo. Tuntuu ihan oikeasti välillä etten enää jaksa. On henkisesti ja fyysisesti paha olla ja en saa oikeen nukuttua. Masentaa myös ja masentavia ajatuksia. Haluan elää, mutta on välillä niin piru hankala olla. Jotenkin tuntuu välillä etten pysty olemaan itseni ja omien ajatusteni kanssa.

Tämä päivä ollut erityisen raskas kun nukuin viime yönä vaan 5 tuntia. Jotenkin pitää vaan rämpiä...

Käyttäjä September kirjoittanut 17.07.2018 klo 20:49

Voihan uupumus.

Tämä päivä oli täynnä ohjelmaa. Nyt olen uupunut. Aamulla oli psykologi, päivällä kävin tekemässä vähän töitä ja illalla taas rannalle.

Olisi vielä pari työjuttua hoidettavana, mutta ei musta ole siihen. Pelkkä ajatus saa seinät kaatumaan päälle.

Ei ole oikein mitään kirjoitettavaakaan, kun ajatukset ovat solmussa.

Käyttäjä September kirjoittanut 18.07.2018 klo 22:23

Mitä teille muille kuuluu nyt?

Olin tänään töissä kokonaisen työvuoron vain todetakseni, että en mene huomenna töihin. Olen nyt melkein luovuttanut töiden suhteen. Täydellistä ymmärrystä sairasloman tarpeesta ja tilanteen vakavuudesta en voi kuitenkaan sanoa minulla olevan. Suunnitelmani on nyt olla elokuun puoleen väliin poissa, ehkä jopa syyskuun puoleen väliin. Lääkärini on todennäköisesti eri mieltä.

Olin tänään niin kiireinen työn kanssa, etten ehtinyt liiemmin miettiä synkkiä. Tätä sairasloma-asiaa kyllä pohdin paljonkin töiden lomassa ja se aiheuttaa minulle suunnatonta stressiä.

Otin tänään yhteyttä henkilöön, jonka kanssa maniassa petin puolisoani. Huomaan olevani hänestä kiinnostunut, vaikka nyt olen jalat tukevasti maan pinnalla. Ehkä sen takia, että hän tietää mielenterveysongelmistani ja vastavuoroisesti minä hänen. Tahdon ymmärrystä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista ja häneltä sitä saan.

Hypomania oireet loppuivat n. kuukausi sitten, mistä seurasi tämä romahdus. Tiedän toimivani moraalittomasti, mutta siihen on kai tämän sairauden myötä totuttava. Moraalittomat teot ja syyllisyys tulevat seuramaan minua loppuun asti. Haluan kirjoittaa tänne rehellisesti. Luotan siihen, että täällä osataan suhtautua asioihin avoimesti ja kritiikittömästi, jokaisen elämäntilannetta kunnioittaen. Enkä minä teille kirjoita vaan itselleni.

Siinäpä tämän päivän mietteitä. Taidan siirtyä tv-sarjojen pariin. Siitä on tullut iltarutiinini. Katson tabletilla sarjoja, kunnes lääkkeet vievät minut tiedottomaksi ainakin seuraavaksi yhdeksäksi tunniksi.

Hyvää yötä.

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 19.07.2018 klo 11:19

Psykiatrilla käyty ja se määräs semmosta lääkettä, ku fluanxol. Kokeillaan tota, jos se auttas ääniin ja muuhun. Lääkäri sano et mulla on psykoositasosta oireilua.

Käyttäjä September kirjoittanut 19.07.2018 klo 16:44

Tyttönen vaan kirjoitti 19.7.2018 11:19

Psykiatrilla käyty ja se määräs semmosta lääkettä, ku fluanxol. Kokeillaan tota, jos se auttas ääniin ja muuhun. Lääkäri sano et mulla on psykoositasosta oireilua.

Toivottavasti uudesta lääkkeestä on apua.

Käyttäjä September kirjoittanut 19.07.2018 klo 16:55

Kävin nuorimman kanssa lyhyesti ostoksilla. Sen jälkeen olenkin vaan nukkunut. Voimaton olo eikä huvita mikään.

Soitin Tampereelle sukulaisilleni. Jostain syystä minulle tuli paha olo näiden puheluiden jälkeen. Olemme menossa sinne huomenna ja minulle tuli yhtäkkiä tunne, että olemme vaan vaivaksi ja he eivät halua minua nähdä. Varsinaista masennusajattelua. Moitin ja syyllistin itseäni.

Mies lähtee lapsien kanssa reissuun sunnuntaina. Tulevat kai keskiviikkona tai torstaina kotiin. Tietysti voisi lähteä mukaan, jos en kuitenkaan aio töihin mennä. Taidan kuitenkin tarvita tuon oman ajan, vaikka se samalla pelottaa. Mitä jos kohdalle sattuu todella huono päivä ja kukaan ei ole täällä estämässä aikeitani?

Käyttäjä kirte5 kirjoittanut 19.07.2018 klo 17:01

Heippa,

Kyllä minullakin on töissä raskasta. Kävin tänään työterveyspsykologilla ja tulen saamaan B-lausunnon Kelan terapiaan. Luulin, että en saa Kelan terapiaa ja luulin, että pitää olla puolen vuoden hoitokontakti ennen kuin sitä saa, mutta nykyään riittääkin 3 kuukautta. Tämä asia huojentaa mieltäni melkoisesti, että voin saada asiantuntevaa apua tähän.

Minulla on toistuvaa masennusta ja ahdistusta tai paniikkihäiriötä. Joskus tulee semmoisia ahdistuskohtauksia töissä. Olen tänään hyvillä mielin, jos nyt masentunut ja stressaantunut voi olla, koska psykologi oli tosi viisas ja ammattitaitoinen. Hän sai monta palikkaa kohdalleen yhdellä käynnillä, kun saan terapiaa avukseni.