Mitä teille muille kuuluu nyt?
Olin tänään töissä kokonaisen työvuoron vain todetakseni, että en mene huomenna töihin. Olen nyt melkein luovuttanut töiden suhteen. Täydellistä ymmärrystä sairasloman tarpeesta ja tilanteen vakavuudesta en voi kuitenkaan sanoa minulla olevan. Suunnitelmani on nyt olla elokuun puoleen väliin poissa, ehkä jopa syyskuun puoleen väliin. Lääkärini on todennäköisesti eri mieltä.
Olin tänään niin kiireinen työn kanssa, etten ehtinyt liiemmin miettiä synkkiä. Tätä sairasloma-asiaa kyllä pohdin paljonkin töiden lomassa ja se aiheuttaa minulle suunnatonta stressiä.
Otin tänään yhteyttä henkilöön, jonka kanssa maniassa petin puolisoani. Huomaan olevani hänestä kiinnostunut, vaikka nyt olen jalat tukevasti maan pinnalla. Ehkä sen takia, että hän tietää mielenterveysongelmistani ja vastavuoroisesti minä hänen. Tahdon ymmärrystä, kuulluksi ja nähdyksi tulemista ja häneltä sitä saan.
Hypomania oireet loppuivat n. kuukausi sitten, mistä seurasi tämä romahdus. Tiedän toimivani moraalittomasti, mutta siihen on kai tämän sairauden myötä totuttava. Moraalittomat teot ja syyllisyys tulevat seuramaan minua loppuun asti. Haluan kirjoittaa tänne rehellisesti. Luotan siihen, että täällä osataan suhtautua asioihin avoimesti ja kritiikittömästi, jokaisen elämäntilannetta kunnioittaen. Enkä minä teille kirjoita vaan itselleni.
Siinäpä tämän päivän mietteitä. Taidan siirtyä tv-sarjojen pariin. Siitä on tullut iltarutiinini. Katson tabletilla sarjoja, kunnes lääkkeet vievät minut tiedottomaksi ainakin seuraavaksi yhdeksäksi tunniksi.
Hyvää yötä.