Tyttönen vaan kirjoitti 7.7.2018 13:40

Eipä oo tullu tänne kirjoteltua, ku elämä luistaa hyvin tällä hetkellä 🙂👍

Oi, kiva kuulla Tyttönen, että sinulla menee hyvin 🙂👍
Toivottavasti olosi pysyy nyt hyvänä.

Minäitse,

tällä hetkellä en pysty kuunnella mitään musiikkia, liikaa ärsykkeitä. Heti jos tulee liikaa yhtäaikaa (esim lapset yrittää kertoo mulle asiansa yhtäaikaa), tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja paniikki iskee. Aivojen kapasiteetti on kaikki käytössä.

Mutta hyvä vinkki muuten, kiitos siitä. Ehkä kokeilen sitä, kun aivoni eivät ole tässä kamallassa stressitilassa. Joskus olen kuunnellut luontoääniä tai sitten rauhoitan itseni pinterestin kuvilla. Joskus luontokuvia, mutta nykyään katson itsetuhoisia kuvia. En ole viillellyt seitsemään kuukauteen. Jos tulee tarve, niin katson niitä kuvia. Se rauhoittaa.

Tänään on ollut hyvä päivä. Hypot jäi siihen nukahtamisongelmaan ja ärsytykseen. Se oli taas semmoinen parin tunnin piikki. Tällä hetkellä ei juurikaan ärsytä paitsi tuo mies. Vein lapset rannalle. Oltiin siellä 2,5h 😎

September kirjoitti 7.7.2018 16:36

Tyttönen vaan kirjoitti 7.7.2018 13:40

Eipä oo tullu tänne kirjoteltua, ku elämä luistaa hyvin tällä hetkellä 🙂👍

Oi, kiva kuulla Tyttönen, että sinulla menee hyvin 🙂👍
Toivottavasti olosi pysyy nyt hyvänä.

Toivotaan näin, et pysyy hyvänä 🙂

September,

Minäkään en pysty kuuntelemaan musiikkia, vaikka olen vain masentunut. En siltikään, vaikka musiikki on minulle kaikkein tärkein voimanlähde ja harrastus. Pitää odottaa, että parantuu, koska nyt kaikki musiikki kuulostaa mielestäni "hirveältä mössöltä". Luulen, että tämä liittyy jotenkin keskittymiskykyyn. Olen tehnyt kuitenkin sanaristikoita, koska huomaan sen rauhoittavan. 🙂🌻 ja olen kävellyt metsässä.

kirte5 kirjoitti 7.7.2018 20:23

September,

Minäkään en pysty kuuntelemaan musiikkia, vaikka olen vain masentunut. En siltikään, vaikka musiikki on minulle kaikkein tärkein voimanlähde ja harrastus. Pitää odottaa, että parantuu, koska nyt kaikki musiikki kuulostaa mielestäni "hirveältä mössöltä". Luulen, että tämä liittyy jotenkin keskittymiskykyyn. Olen tehnyt kuitenkin sanaristikoita, koska huomaan sen rauhoittavan. 🙂🌻 ja olen kävellyt metsässä.

"Hirveä mössö" on aika kuvaava ilmaisu, ainakin tässä masennuksessa.

Olen ollut tänään reipas: noussut sängystä ja jopa tehnyt kotitöitä. Olen myös syönyt kaksi kertaa. Kaikki on aika blaah, mutta toimintakyky alkaa palautua. Olen nukkunut 10h yössä.

Siedän ketipinoria suhteellisen hyvin, mutta toisaalta ei ole kesäkuun alun jälkeen tarvinnut herätä kuudelta. Voisi alkaa vähän rajoittamaan tota nukkumista kahdeksaan tuntiin.
Lamotrigiini on nyt nostettu määrättyyn annokseen. Se aiheuttaa päänahan kutinaa ja hilseilyä ja kohta alkaa tippua hiukset niin kuin keväällä (syy miksi lopetin). Saatan kyllä nostaa vielä vähän, jotta tää aivojen vajaatoiminta häviää masennuksen häviämisen myötä. Ketipinoria pitää vielä vähän nostaa, sitten on lääkäri tyytyväinen.

Huomenna on asiaa töihin. Hiukan ahdistaa ajatus sinne menemisestä. Itse työ, minkä käyn pikaisesti hoitamassa, ei ahdista vaan ihmiset ahdistaa.

Olen tehnyt suunnitelmia, jotta pääsen kotoota ulos. Tiedossa on mökkiviikonloppu ja yhden päivän kaupunkireissu, jos ensi viikko ja sitä seuraava tulee.

Mulla on ihan hirveä tarve puhua tästä mun tilasta nyt, kun olen ollut 20 vuotta hiljaa ja kärsinyt yksin. Inhottaa, kun melkein huutelen tätä kylillä. Kaduttaa. Ei kaikkien tarvi tietää, että mulla on vakava mielenterveyden häiriö. Mutta kun välillä en pysty kontroloimaan mun tekemisiä. Nyt yritän pitää suuni kiinni. En puhu enää kenellekään kuin hoitokontaktille ☹️

September, täällä voit kyllä puhua niin paljon kun haluat. Itseäni ainakin helpotti kirjoitella täällä kun olo oli todella huono ja saada vertaistukea. Itsehän se taistelu on jokaisen käytävä mutta helpottaahan se olostaan puhua, purkaa sitä jonnekin.

Lastensuojelusta soittivat, että pitää varata aika, kun lastensuojeluilmoitus on tehty (hoitokontakti). Tosi kiva mennä sinne juttelemaan mun sairaudesta, kun lapsilla ei ole hajuakaan tästä enkä ole valmis puhumaan avoimesti asiasta. Vähän tuli myöhään tää avuntarpeen arviointi. Oisin tarvinnut sen perhetyöntekijän kolme viikkoa sitten. Nyt tuntuu ahdistavalta mennä sinne, kun en enää tarvitse apua. Mutta pakko mennä. Ylihuomenna on aika. Otin mahdollisemman nopean ajan. Koko perheen on pakko olla tässä tapaamisessa.

Mites muilla nää vaikean masennuksen kongitiiviset oireet?

Ihan kuin olisi aivovaurio.

Tänään on ollu ahistusta ja itsetuhoisia ajatuksia. Mut näitä päiviä tulee välillä.

September kirjoitti 9.7.2018 19:28

Mites muilla nää vaikean masennuksen kongitiiviset oireet?

Ihan kuin olisi aivovaurio.

Ihan sama juttu. Olen aina kuvaillut masennusta niin kuin aivoista puuttuisi osa joka palautuu sitten pikku hiljaa kun toipuu. Mutta jokaisen masennuskerran jälkeen tuntuu että jotin jää puuttumaan pysyvästi.

Mulla on nyt mieliala tosi hyvä. Terveellä tavalla hyvä. Ei hypomaaninen. Mutta noita "aivovaurion" oireita on paljon

Mulla toi aivovaurio on lähinnä sitä, että:

En muista, mikä päivä on. En edes onko alkuviikko vai loppuviikko.

Edellisestä päivästä en muista mitään.

Ajantaju on hämärtynyt. En tiedä kauan tunti tai viikko kestää.

Kirjoitusvirheet ja ylimääräiset, asiaan kuulumattomat sanat, jos kirjoitan nopeasti. Joudun oikolukea muutaman kerran, että löydän virheet.

Sanojen häviäminen tai unohtaminen, miten joku asia tehdään.

Viimeksi meni muutama kuukausi, että alkoi aivot toimimaan kunnolla. Tosin silloin mulla oli jo seuraava sairausjakso käynnissä. Edellisen ja tämän välissä oli vain kuusi viikkoa. Ja tää on kestänyt ihan liian kauan, tammikuusta. Ja sitä edellisen ja edellisen välissä ei yhtään. Romahdus tuli heti manian perään.

Hei Teille kaikille, minulla on takana traaginen trauma, kumppanin itsemurha puolivuotta sitten, tuntuu ettei elämästä saa oikein mistään kiinni ja mielialat menevät alhaalta ylös, yleensä ne ovat alhaalla, tottakai tämä johti masennukseen vaikka niitä oikeita olikin jo aiemmin. Heräämkysymyksiä miten jaksan tästä eteenpäin, ystäviä ei ole ja asun vieraalla paikkakunnalla, odotan vaan iltaa, jolloin pystyy vähän rauhoittumaan, mulla oli alussa paljon probleemeja unohtelemisesta, tunsin, että kaikki oli hukassa, varsinkin itse.Nyt räpiköin tästä päivä kerrallaan enkä pysty nauttimaan kesästä ollenkaan. Onkohan minulla kohtalotovereita tai osaisitteko neuvoa miten edetä näillä foorumeilla kun tämä on ensimmäinen kirjoitukseni, kiitos.

lainaus]
Cherry77 kirjoitti 10.7.2018 9:6

September kirjoitti 9.7.2018 19:28

Mites muilla nää vaikean masennuksen kongitiiviset oireet?

Ihan kuin olisi aivovaurio.

Ihan sama juttu. Olen aina kuvaillut masennusta niin kuin aivoista puuttuisi osa joka palautuu sitten pikku hiljaa kun toipuu. Mutta jokaisen masennuskerran jälkeen tuntuu että jotin jää puuttumaan pysyvästi.

Joo, olen samaa mieltä, itseä on elämä koettanut kovalla kädellä, kumppani kuoli oman käden kautta puoli vuotta sitten ja muutenkintämä yhteiskunta tökkii, rikkaat rikastuvat ja leipäjonot jatkuvat eikä tässä puhuta muuta kuin soteuudistuksesta ja sen päälle kiistellään....