Oon aivan epätoivoinen taas. Musta ei oo mihinkään, en nouse sängystä muuta kuin töihin. En jaksa olla lasten kanssa enkä jaksa kuin lämmittää niille valmisruokaa mikrossa. Itse en ole jaksanut syödä vähään aikaan. En muista milloin.

Hei September,

minusta sinä tarvitset ehdottomasti apua. Todella upeaa, jos olet jaksanut raahautua töihin, vaikka on ollut karmea olo, mutta sairaus vaatii veronsa. Ei ihme, jos väsyttää nyt. Onko sinulla ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voit käsitellä tilannettasi? Oman kokemukseni mukaan ystävistä on usein enemmänkin apua kuin terapeutista.

Terapeutti on asiantuntija, mutta ulkopuolinen. Ja heinäkuu on kaikkein pahin aika sairastaa Suomessa. On niin vaikea saada mitään apua, kun kaikki asiantuntijatkin lomailevat.

En yhtään ihmettele, jos työkaverisi ovat huomanneet, että jotain on vialla. Ihmiset yleensä vaistoavat tuollaiset asiat hyvin herkästi. Kriisejä tulee kuitenkin kaikille. Nykyään työelämäkin on niin järisyttävän repivää kaikkine ylimitoitettuine vaatimuksineen.

Minua masentaa lähinnä se, ettei ole sitä kaivattua parisuhdetta, mutta kyllähän sitä on eletty pitkään ilmankin. Nykyinen ihastukseni on vieläkin kiinni eksässään, vaikka tämä meni juuri uusiin naimisiin. Tämä suhde on siis aivan yhtä toivoton kun aiemmatkin suhteeni. No, sitä on liikkeellä. Elämä on joskus yhtä tuskaa - paitsi silloin kun kaikki tuntuu yhdentekevältä.

Mutta ei kuilun pohjalta ole kenellekään kuin yksi suunta: ylöspäin.

Täytyy yrittää ajatella iloisia asioita. Tänään on ihana ilma, ja juuri nyt ei kivistä ja särje, ainakaan fyysisesti. Näin yksinkertaisista asioista pitää alkaa rakentaa arjen palettia. Kaikki värit eivät ole mustia. Tsemppiä sinulle!

Makoilen täällä kylmäpussi polven päällä.. alko yhtäkkiä turpoomaan ja tuli kipeeks, et särkylääkkeitä pitää ihan syyä.

Tapaan tänään illalla läheisen työkaverin ja juttelemme asiasta. Jos jään pois töistä, kaikki kaatuu hänen niskaansa eikä hänellä ole edes valmiuksia hoitaa kaikkia mun työtehtäviä. Mutta siis lähinnä juttelemme tästä mun tilanteesta eikä siitä, miten se työpaikalla vaikuttaa.

Tämä on mulle pieni pala lohtua ja ihan tämän takia nousin sängystä ja pesin hiukseni. Tein siis jotain.

Heräsi ajatus, että ehkä kuitenkin mun pitäisi avata tilannetta enemmän työyhteisössä ja hakea tukea niiltä ihmisiltä, joiden kanssa vietän kahdeksan tuntia päivässä.

Tiedän, että en ole työkykyinen. Miksi tämä on niin vaikeaa?

Sain nyt jonkinlaisen vastauksen ja mielenrauhan sen suhteen, mitä mun pitää tehdä. Menen huomenna taas ensiapuun hakemaan apua ja iltapäivällä töihin saikkutodistuksien kera. Työkaverini tulee tueksi tapaamiseen työnantajan kanssa.

Nyt tuntuu helpommalta. Tämä päivä oli taas tuskaa itsemurha-ajatuksineen pelon ja toivottomuuden kera.

Nyt otin lääkkeeni ja yritän ottaa ne joka ilta. Yritän kestää Ketipinorin haitat. Ehkä pääsen eroon bentsoistakin.

Tämä on kai askel eteenpäin. Tietysti huomenna voi olla toisin. Kaikki on niin epävarmaa.

Paljon tsemppiä September! Ainoa oikea päätös on nyt jäädä kotiin ja parannella itseään!

Nyt on sairasloma heinäkuun loppuun. Yritän nyt kovasti sitoutua noihin lääkkeisiin.

Nyt on hiukan toiveikkaampi olo. Toivon, että pääsen pian sängynpohjalta ylös, jaksan laittaa lapsille ruokaa itse ja viedä vaikka läheiselle rannalle tai vaikka Korkeasaareen.

Tänään on muutenkin ollut hulinaa ja pakko nousta ylös, kun piti sinne lääkärille hakeutua ja sitten käydä töissä viemässä lääkärintodistukset. Ruokakaupassakin olin mukana miehen ja lasten kanssa.

Nyt lääkkeet nostettu psykoosilääke 100mg ja tasaaja 200mg. Huomenna nostan 150+300, jos selviän aamun huimauksesta ja tokkuraisuudesta.

Ehkä tämä tästä.

Tänään on jo parempi päivä. Olen noussut sängystä.

Ketipinor auttaa ahdistukseen hyvin, ei ole tarvinnut ottaa opamoxia. Nostan tänään annosta. Päätöksen teko ja muiden tuki oli varmasti merkittävä asia. En edelleenkään jaksa tehdä mitään eikä huvita tehdä mitään, mutta ajatukset ovat hiukan positiivisempia tulevaisuuden suhteen. Itsemurha-ajatuksia ei ole.

Hei September,

Minulla menee Ketipinor ihan pikku annoksella nukkumiseen, viikon väsytti ihan tolkuttomasti ja taju tärähti kankaalle iltaisin vartissa Ketipinorin oton jälkeen. Päivällä meni pahimpaan aikaan aamulla ja päivällä ja se huimasi ja väsytti niin etten pysynyt jalkeilla pitkään. Nyt ei mene enää päivällä vaan ainoastaan se ilta-annos nukkumiseen ja Cipralexin boosterina. Mutta kesti aikansa tottua siihen kyllä. Eihän se kaikille sovi lainkaan.

Tsemppiä!

Hei Cherry,

Mulla on myös ketipinor 25-50mg nukkumiseen ja sitten peruslääkkeenä on ketipinor depot 300mg. Tota 25mg ei kyllä tarvitse kuin hypomaniassa, toi depot hoitaa homman kyllä. Toi lyhytvaikutteinen saa mun uneen puolessa tunnissa, ton pitkävaikutteisen kanssa menee n. 2,5h kunnes pää on aivan sekaisin.

Nyt iski kuitenkin ahdistus, vaikka niin hyvin mennyt päivä ilman. Sen lisäksi ärsytys ja kiukku, olen tiuskinut koko päivän miehelle ja lapsille ja varsinkin itekseni örissyt kiukkua.

Katos vaan, yhtäkkiä lääkkeet ei saakaan mua nukahtamaan, vaikka eilenkin olin pienemmällä annoksella täysin tiedoton 10 tuntia. Kolme viikkoa sängyn pohjalla itsemurha-ajatuksien vallassa ja BOOM...!!

Tää ei voi olla totta, vieläkö tää jatkuu?! Kamala kiukku, hyvä päivä - miten mä en nähnyt tätä?! Jos tää tietää vähän liikaa vauhtia huomenna, niin revin h****tti pääni irti.

Ärsyttää vieläkin. Se tuli uniinkin taas, riitelin ja tappelin ja hajotin tavaroita. Saa nähdä, mitä tästä päivästä tulee.

Tänään on kuudes hääpäivä, mutta ei liikuta pätkän vertaa. Meillä oli isot ja kivat häät. Vieraat valvoi aamuun asti ja joivat liikaa.

Tästä ketjusta on tullut mun monologi. Vähän niin kuin päiväkirja ja mielialojen seuranta. On mulla siihen puhelimessakin aplikaatio, mutta ehkä näistä mun teksteistä saa enemmän irti. Jos vaikka näyttäis lääkärille. Mun bipon tyyppi on vielä määrittelemätön. Ei sillä muuten väliä, mutta ei voi hakea kelalta lääkekorvausta.

Kertokaa muutkin teidän kuulumisia.

Eipä oo tullu tänne kirjoteltua, ku elämä luistaa hyvin tällä hetkellä 🙂👍

Ootko September kuunnellu klassista musiikkia? Kun raivo iskee pistä esim. Sibeliusta taustalle. Itellä ainakin auttaa. Klassinen musiikki tekee muutenkin aivoille hyvää...