Täytyy vain toivoa, että elämä hymyilisi mahdollisimman pitkään

Minkäköhän takia on koko ajan niin raskas olo? Jotenkin niin pettynyt. Vaikka ei tässä vielä kuoleman porteilla ole. Elämää vaan on niin vaikeaa hallita välillä.

Mun suurin ongelma on se että haudon liikaa im-ajatuksia. Ne tulee mulle jatkuvasti päähän. Välillä unelmoin siitä että miten sen tekisin. Tiedän että se ei kannata, mutta tämä elämä on niin hirveän kuluttavaa etten aina jaksaisi.

Välillä mietin mikä olisi kivuttomin tapa. Mutta tiedän että se ei ole mikään leikin asia. Päähäni vain tulee niin paljon sellaisia ajatuksia päivässä, etten aina voi niille mitään. Jotenkin sitä fantasioi liikaa im:ää. Jotenkin sitä pitää hyvänä vaikkei se sitä ole. En ymmärrä minkä takia mieleni tuottaa sellaisia ajatuksia, että olisi jotenkin romanttista hirttää itsensä. Mutta siitähän toisaalta on romantiikka kaukana.

Olen vain monia vuosia jo miettinyt tällaisia asioita, Se voi tietenkin olla että kuolema on kaiken loppu, en kiistä sitä. Mutta onko elämä aina elämisen arvoista? Miten sitä voi mitata?

Kun tuntuu että maailma on silmittömän kaunis, mutta aina kun olen nauttinut siitä kauneudesta niin päähäni, jotenkin sivutuotteena tulee im-ajatuksia. Että sitä lähtee siihen kauneuteen jotenkin mukaan.

Minua on myös jäänyt kalvamaan erään hoitohenkilökunnan jäsenen tokaisu minulle, kun sanoin että olen 30-vuotias, siihen hän sanoi että hyvä kun olet hengissä. Jäin miettimään tuota, että olisiko se jotenkin odotettavaa etten olisi hengissä enää tässä iässä?

Näen toisaalta elämän sellaisena, että täytyy alistua johonkin työhön tai hommaan ja tehdä sitä elämänsä loppuun saakka. Sillä jotenkin silkkaa vapautta ei kestä. Tuosta on Camus:kin kirjoittanut, että maailmassa ihmisen on hyvä olla ns. orja, ettei hänen tarvitsee tuntea vapautta joka voi pistää pään sekaisin.

Tällaisissa syövereissä sitä välillä menee, kun pää tuottaa niin eriskummallisia ajatuksia...

Tänään koin järkytyksen kun kävelin hautuumaalla, oikaisin. Tytön kummi oli kuollut viime syyskuussa enkä tiennyt 😥 minua nuorempi. Tiesin häneltä leikatun rintasyövän, mutta oli parantunut siitä vuosia sitten....ehkä uusiutunut ... 😫😭

Mä en vaan pysty syömään, jos syön nii kadun sitä ja sit on pakko oksentaa..

Otan osaa keskustelua. On se varmasti ollut järkytys.

Minullekin tulee järkytys/itku hautuumaalla vaikka menisin vain kahta nimeä katsomaan siellä. Se vain se ajatus että ne todellakin ovat siellä. Toinen kuoli traagisesti itsemurhaan toinen vanhuuttaan. Haudan levossa kumpikin. Tai ei aivan, molemmat on tuhkattu. Ensimmäisen koirani myös tuhkasin. Minulla ei ole mitään hautoja joilla käydä. Mutta se ei olekaan se asian pointti.

Miten haluaisitte tulla haudatuksi? Hauta vai tuhkaus? Minusta on niin lohdullinen ajatus että tuhkatun henki pääsee kuljeskelemaan vapaasti. Mutta haudatessahan on myös vain ruumis. "Maa maahan jääköön mut henki taivahalle."

"En mä iloitse, en sure huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa.." olikohan tuo nyt se Eino Leinon nocturne.

Täytyy tästä lähteä monen vapaapäivän jälkeen töihin. Eilen oli jo vähän ikävänkin töihin. Paras hetki on se jos asiakas letkauttaa jotain kivaa. Ja odotan taas yksinäistä sunnuntaivuoroa, jolloin saa laulaa sydämeni kyllyydestä. Ainakin aamun kun ei siellä ole muita. Katsotaan noin niikun muuten et miten menee... oikea polvi reistailee, ei yhtään kiva mutta yritän vaan olla ajattelematta asiaa töissä. Olen tässä syönyt nyt ma ti ke särkylääkekuuria. Lääkkeet hoitaa niveliä sisältäpäin, voiteet sitten ulkoa päin. Kuuri on kyllä vielä kesken koska vieläkin kipuilee. Mutta taidan ottaa lääkkeen sitten töiden jälkeen. Ne särkylääkkeet kuitenkin madaltaa mielialaa/tekee väsyneemmäksi/rauhoittaa.

Eikö särkylääke ole sama mitä hoitaja ehdottanut mutta syön nyt tuota mitä on. Ei viitsi rampata kaupassa koko ajan koronan takia. Täytyy vähän suunnitella niitä kertoja et miten käy.. Ja rahaakin olisi hyvä olla. Mutta hoitajalta oppinut tuon että jos joku nivel vaikka polski niin siihen on hyvä syödä muutaman päivän särkylääkekuuri, et ottaa niiku kolme kertaa päivässä sen lääkkeen. Sellasta..

Mutta toi tekee vähä sellasta mielen alenemista tosiaan et mulle tullut fiilis etten halua enää ottaa uutta särkylääkettä. Alkanut tulla fiiliksiä että oon huono ihminen.. Mutta polvi vielä kipeä tosin. Ehkä mun Kantsis harkita kumminkin tota särkylääkkeen vaihtoa.

Mutta kun ei viitsisi lähteä yhden jutun takia apteekkiin. Kun ei tässä mitään paniikkia ole. Mulla on lista mitä muutakin sieltä tarvitsisi. Ja pitää odottaa et saa lisää rahaa et on varaa ostaa ne kaikki. Elukatkin tarttee mm. punkin torjuntaan aineet.

Yleensähän mä tykkään siitä miten särkylääke vaikuttaa mieleenkin.

🌱

Otan osaa keskustelua.

Itse joskus söin paljon särkylääkkeitä tuohon rintakipuun. Nyt en enää oikeastaan. Camus:kin sanoi Sivullisessa että ihminen tottuu kaikkeen. Ja niin se varmaan on. Ihminen on sellainen eläin, että se sopeutuu kyllä moneen asiaan jopa kipuun. Tietenkin olisi hyvä jos kipua ei olisi, mutta näillä mennään. Välillä mietin että kärsin mieluummin vähän kipua kuin syön särkylääkettä, sillä minulle voi tulla joskus sivuvaikutuksia esim. Buranasta.

Huomasin vain tässä sen, että kun lopetin limsojen juomisen niin mieliala on parempi. Olen kiinnittänyt nyt paljon huomiota ruokavaliooni ja tuntuu olo jonkin verran paremmalta kuin ennen.

Toisaalta minun elämäni on aika yksitoikkoista, samoja kaavoja noudattelevaa. Jotenkin hain sitä tehoa Colasta. Jotenkin tarvitsin aina jonkun boostin. Mutta tarvitseeko sitä loppu peleissä? Tarvitseeko elämän olla juhla, niin kuin jossain laulussa sanotaan? Kipuilen lähinnä juuri sen asian kanssa, että miten elää mielekästä elämää? Kun toisaalta ei saisi juoda Cola juomia, koska sitten saatan valvoa koko yön. Mutta toisaalta sitä ajattelee, että miten tässä elämässä lopulta käy? Että täytyisikö minun vain nauttia ja heittää elämä pois, vai mitä tehdä? Tunnen että olen jo niin kauan kärsinyt, että tätäkö tämä elämä sitten on loppuun asti? Jotenkin sitä välillä on niin hedonistinen, mutta kun elämä on yhtä nuoralla tanssia. Sitä vaan ei jaksaisi sitä elämän yksitoikkoisuutta, mutta pakko sillä mitään muutakaan ei ole...

Taas hirveästi im-ajatuksia. Elämä on niin hemmetin monimutkaista, kun tietyssä porukassa pitäisi olla tietynlainen. Sitten toisessa toisenlainen. Aivan kuin kaikki olisi vain jotain peliä. Sitten kun joutuu käyttämään lääkkeitä. Ei tämä helppoa kyllä ole. Lääkkeitä syö sen takia että olisi normaali ja rauhallinen olo. Kai ihminen on sitten vain mukavuutta hamuava eläin.

Mitä mieltä olette, onko oikein käyttää lääkkeitä jos niistä tulee hyvä olo? Vaikka toisaalta ei niitä tarvitsisi syödä..?

Minkäköhän takia sitä joutuu näin kärsimään, kun jotkut muut pääsee niin helpolla... 🙁

Vaikka kai tämä elämä sitten kaikilla on vaikeaa mitä vanhemmaksi tulee. Musta tuntuu jo että olisin itse kokenut paljon tässä elämässä...

Lääkärissä sanottiin että pitäisi mennä ehkä sydänfilmiin. En minä vaan jaksaisi enää tätä elämää. Kun pitää olla niin paljon sairauksia.

Ja kun sitä on mokaillut melkein koko elämänsä. Ehkä tämä elämä ei mitään muuta olekaan kuin mokailua mokailun perään.

Ei vaan kerta kaikkiaan enää jaksaisi tätä rinta kipua. Vaikea nukkua sen takia yöllä.

Kyllä voi ollakin surkeaa touhua koko oleminen... 🙁

Mulla on pelko siitä, et teen jotain impulssiivista ja et sillä on pahat seuraukset. En jotenkin pysty enää hallitsemaan itteäni..

https://www.youtube.com/watch?v=N-KKoe_FQgw

Saa nähä millon se impulssiivinen ajatus toteutuu, voi tapahtua hetkenä minä hyvänsä.. ei kato kelloa..

Sorruin sit satuttaa itteäni, kelloa se ei kattonu millon teen.

Ei tästä ittensä satuttamisesta tuu loppua, käsi ja jalka auki 😣

Olen itsekin täysin kyllästynyt tähän prkl rinta kipuun. Ei mikään lääke auta. Joka päivä minuutista toiseen sattuu. Kun voi ollakin vaikeaa välillä tämä elämä... 🙁

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: -