Masentuneiden foorumi

Masentuneiden foorumi

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 23.04.2018 klo 08:52 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 23.04.2018 klo 08:52

Moi!

Ajattelin nyt perustaa tänne tällaisen ryhmän, missä saa purkaa kaiken pahanolon. Saa sanoa esim. suoraan että mikä tässä elämässä on niin perseestä välillä. Toki saa sanoa positiivisiakin asioita, mutta eritoten, jos haluaa purkaa pahaa mieltä, niin kirjoita tänne. Yritetään sitten yhdessä selvittää solmut…

Käyttäjä Diabeetikko1985 kirjoittanut 08.04.2020 klo 14:00

Moikka!mä olen sairastanut masennusta jo 16-vuotiaasta saakka satuin aikaisemmin opiskeluaikaan viiltelemään puukolla ranteisiin ja mielessä on ollut myös itsetuhoisia ajatuksia setäni kuoli 1981 lääkkeiden ja alkoholin yliannostukseen 😭 positiivisena kokemuksena olen huomannut että Escitalopram Actavis lääkkeestä on ollut apua

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 08.04.2020 klo 16:00

Mulle alotettiin uuestaan olanzapin ja abilify maintena injektiona. Sit syön myös sertralinia ja ketipinoria..

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 08.04.2020 klo 17:27

Hyvä. 👍

Sitä välillä ajattelee, että kyllä me ihmiset olemme pieniä tässä maailmassa. Kuitenkin meissä useissa on henkistä voimaa, joka auttaa jaksamaan.

Tuntuu siltä että elämää täytyy jyrätä eteenpäin kuin lumiaura. Tsemppiä kaikille. 👍

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 08.04.2020 klo 20:09

Ajatelkaas tätä. Me ihmiset emme ole ikuisia olentoja. Miettikää kuinka absurdia elämä on. Me synnymme tänne lupaa kysymättä ja sitten meidän tulisi elää kaikista sairauksista huolimatta.

Elämähän on täysin absurdia ja jos tästä sekamelskasta löytää onnen, niin siitä täytyy pitää kiinni. Sillä mitään muuta ei ole.

Onnea pitää tavoitella. Se on elämän tarkoitus.

Sillä meillä on vain nämä lyhyet hetket maan päällä. Jos vertaa esim. kuinka kauan tähdet loistavat.

Niin se vain on niin kuin Raamatussakin sanotaan: "Sille jolla on, annetaan lisää ja sille jolla ei ole mitään, otetaan sekin pois mitä hänellä ei ole."

Albert Camus päätyi ihan samaan ratkaisuun että elämä on absurdia, mutta se ei tarkoita sitä että pitäisi tehdä itsemurha. Juuri sehän elämässä loppujen lopuksi on hienoa, ettei tarvitse tehdä itsemurhaa. Aina voi valita. Ja jokainen päivä on tuomiopäivä. Jokaisena päivänä me teemme ne valinnat jotka johtavat tulevaisuuteen. Siinä mielessä kyllä kannatan humanismia, että ihminen on muutakin kuin biologinen kone. Täytyy olla. Oli sitten Jumalaa tai ei, niin kyllä ihmistä täytyy arvostaa.

Meillähän ei loppujen lopuksi ole muuta kuin nautinto. Se on täysin selvää. Mutta kohtuus täytyy pitää.

Ihminen on hauras olento. Sekin on täysin selvää. Ehkä elämässä loppujen lopuksi pärjää ne parhaiten, jotka sietävät kärsimystä.

Minulle on aina ollut nuo uskon kysymykset tärkeitä: Onko Jumalaa? Minkä takia ihminen kärsii? Ja ennen kaikkea onko elämä vain leikkiä?

Tuosta leikistä: Todennäköisesti meidän kuuluu vain pelata erilaisia sosiaalisia pelejä. Siis juuri hallita ihmissuhteita. Ja hallita omaa käyttäytymistä.

Mietin tuota Jumala asiaa: Jos todella Jumalaa ei ole, niin onko millään moraalisessa mielessä, väliä? Aivan niin kuin Dostojevski totesi: "Jos Jumalaa ei ole, niin kaikki on sallittua."

Kärsimisestä sen verran: Ihmisen fysiologinen rakenne yleensä tuottaa sitä ja myös psyykkinen.

Mietin vain sitä että onko enää millään mitään väliä? Kun on tämä kammottava pandemia? Sitten on ilmastonmuutos? Ja loppujen lopuksi on vanheneminen ja kuolema.

Mikä ihmeen maailma tämä oikein on? Olen välillä aivan niillä rajoilla, että kannattaako enää jatkaa olemista? Toisaalta uskon Jumalaan, joten oman hengen riistäminen ei olisi hänelle mieliksi.

On tämä vain aikamoista tämä elämä. Kun miettii kuinka hiirulaisia me olemme tällä maapallolla. Ja kuitenkin on se hienoa että pystymme kuitenkin elämään ja toimimaan, vaikka elämä olisikin absurdia...

Käyttäjä Hantzki kirjoittanut 09.04.2020 klo 09:29

Kun kavaltajat tulivat hakemaan Jeesusta hän otti leivän, siunasi sen ja antoi opetuslapsille sanoen: ottakaa ja syökää tästä te kaikki, tämä on minun ruumiini. Ja hän otti maljan, siunasi, antoi opetuslapsille ja sanoi: ottakaa ja juokaa tästä te kaikki, tämä on uusi liitto minun verestäni, niin usein kun te siitä juotte tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaako tämä sitä että kun juopottelee viiniä niin se pitäisi aina tehdä jonkun muistoksi? En juo viiniä...

Sitten Jeesus lähti matkaa kohti ristiä, joka hänen piti itse kantaa. Hän lähti vapaaehtoisesti, kuvitelkaa. Hänet kavallettiin ja hän lähti silti vapaaehtoisesti! Tässä on jokaisella opittavaa. Jos sinut haukutaan niin pystyisit silti katsomaan takaisin hyväksyvästi ja rakastavasti. Ja tuohon ajatukseen ei tarvitse liittyä mitään uskoa. Se on silti mainio taito ihmisen osata. Risti oli raskas. Voitteko kuvitella täyspuuta oleva paalu jota joutuu yksin raijaamaan. Ja hänen päähänsä painettiin piikkukruunu. Se on myös sattunut. Ristillä riippuen hänellä oli muitakin ryöväreitä jotka riippuivat risteillä. Ja kuvitelkaa että joudut roikkumaan ristillä ja odottelemaan kuolemaa ja LISÄKSI nämä muut pilkkasivat. He pilkkasivat Jeesusta. Lopulta Jeesukselta itseltäänkin loppui usko ja hän huusi taivaisiin: isä miksi hylkäsit minut. Miksei kuolema jo tule. Miksi täytyy vain kärsiä. Ja hän teki sen kaiken ihmisten tähden.

Mutta yksi näistä opetuslapsista tosiaan oli ollut kavaltaja ja vaikka Jeesus tiesi että hän oli istunut siinä pöydässä niin silti hän oli tarjoillut aterian. Mutta hän oli myös sanonut kavaltajalleen  että ennenkun kukko kolmasti laulaa aamulla niin kolmasti sinä kiellät minut. Ja niin kävi ja kun opetuslapsi tajusi tämän niin hän ei kestänyt enää ja riisti hengen itseltään.

Ja koska Jeesus juuri riippui ristillä niin siitä seuraa että risti on meillä symbolina. Vaikka ristiinnaulitseminen oli siihen aikaan normaali rangaistus kaikille ryöväreille ja rikollisille (karmeaa mutta se oli tuohon aikaan).

Kun minä tätä olen tavannut jostain syystä nyt mielessäni jota en ole tehnyt moneen vuoteen niin voin käsittää miksi tämä sanoma voi tuoda lohtua ihmisille.

Tämähän on myös raskasta tekstiä. Tälläistä tekstiä minä olen koko lapsuuteni joutunut kuuntelemaan penkissä istuen. Onneksi siellä paikalla oli myös mummi ja usein luistin mummin viereen, sain piirustuspaperia ja kynän ja piirtelin. Lapsia ei onneksi siis pakotettu kuuntelemaan. Kunhan omiin hiljaa häiritsemättä. Lapsethan olivat jumalan lahja ja siksi olo sallittava että lapsia siellä nimenomaan oli.

Olen miettinyt myös kun äidillä usein alkoi migreeni ennen näitä seuroja eikä hän lähtenyt paikalle. Vähemmästäkin voi tulla migreeni jos joutuu tuollaista tekstiä aina kuulemaan. Siitä voi yliherkälle ihmiselle tulla paha olo. Ei kestä niin jyrkkää saarnaa. Voi äitiparkaa. Hän ei ole kieltänyt uskoaan mutta hänkin on varmasti helpottunut ettei enää tarvitse mennä sinne istumaan. Mutta kaverit siinä meni samalla. Tai on hänellä muutamia jäljellä mutta se on jotenkin vaikeaa äidille. Hän otti myös avioeron mitä ei hyväksytä missään tapauksessa tuossa lahkossa. Lahko on tehnyt paljon hallaa meille ja meidän perheelle. Muillekin, olen netistä löytänyt vertaistukea.

Mutta jostain syystä silti jos en rakasta niin mielelläni tavaan mielessäni raamatun lukuja. Koska niistä löytyy muutamat rivin hyviä aatteita.

Koska usko ja lahko ovat ihan eri asioita. Lahkossa voi olla myös uskoa. Ja voi olla uskoa ilman lahkoakin.

Nyt noin 20 vuotta myöhemmin voin ehkä jotenkuten järkevästi miettiä näitä asioita. Ihan vain pohdiskella.

Mutta kun joutuu kipeine jalkoineen menemään työmatkaa ja kävelemään päivän töissä ja sitten särkevine jalkoineen tulla kotiin. Ja koronan keskellä.

Mutta en haluaisi valittaa. Vai haluanko sittenkin! Monethan eivät pääse töihin edes, firmoja kaatuu,rahat loppuu, talot menee, kurjuus iskee.. No, nyt kirjoitan samalla lailla kun uutisten otsikot. Enhän minä tiedä mikä tilanne on todellisuudessa. Valtio voi auttaa. Ehkä pystyn kirjoittamaan ajatuksiani koska minusta tuntuu ensimmäisiä kertoja siltä etten ole höperö. Kaikki mitä on tapahtunut ei ole minun syytäni. Vaikka minä olen tehnyt niitä asioita.

Mutta minun mielestäni ei ole pahitteeksi paeta ikäviä asioita nautintoon. Jos sitä.ikävää asiaa ei jatkuvasti halua ajatella. Ja ei tarvitsekaan. Minä otin eilen esimerkiksi vahvaa särkylääkettä koska en jaksanut näitä särkyjä enää. Olis pitänyt ottaa isompi annos mutta kyllä se pienikin jotenkin rauhoitti.

Mutta minun mielestäni olisi hyvä jos ei ihan koko ajan olisi nokka kiinni ruudussa, että jotenkin pystyisi myös ihan vain olemaan ja rentoutumaan.

Minäitse89 en oikeen tiennyt noita henkilöitä joita siteerasit, mutta ei ole huono aate kirjoitella ajatuksiaan.

Olipa iso kokko aamun uutisissa pohjanmaalla. En tiennytkään että siellä poltetaan niin jäätävän kokoista kokkoa. Vaikka eivät he sitä nyt pysty polttamaan koronan takia. Mutta kunnon risukasa se oli. Ehkä he ensi vuonna kuvaavat sen polton telkkarissa. Hyvää pääsiäistä 🐣🐤🐥🌱🥚🧸🇫🇮💟🐑🐰🌷🌲🌷

Yritin laittaa pääsiäiseen liittyviä emojeita. Saa sitä kirjoitella ennen pääsiäistä, pääsiäisenä ja vaikka samantien lisää jos siltä tuntuu.

Käyttäjä Hantzki kirjoittanut 09.04.2020 klo 09:37

Minua eilen satutti töissä kun kuulin miten joku työkaveri taas puhui pahaa toisesta. Yritän silloin aina kolistella kovaan ääneen etten kuulisi.

Käyttäjä Hantzki kirjoittanut 09.04.2020 klo 09:48

Kannattaa kirjoitella tänne jos on yksinäinen olo ❤ maailmassa kaikki ovat nyt yksinäisiä. Silleen enempi vähempi tän koronan takia.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 09.04.2020 klo 13:47

Tänään katselin kauan ulos ikkunasta ja tajusin kuinka kaunis maailma on. Kun katselee pilviä ja puita ja lintuja. Tuo kauneus auttaa jaksamaan.

Tykkään katsella pilviä, niissä on jotain hienoa.

Suosittelen kaikille ulkoilua ja luonnon seuraamista. Piristää mieltä kyllä hyvin tällaiseen aikaan. 👍

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 09.04.2020 klo 14:46

Kai sitä pitää vain tajuta, että ihminen ei ole ikuinen olento. Se on vaikeaa, mutta niin se vain. Ei pidä kuitenkaan masentua, sillä elämällä on varmasti vielä paljon annettavaa. Täytyy vain toivoa ja rukoilla...

Käyttäjä Hantzki kirjoittanut 09.04.2020 klo 19:01

Minäitse89 kyllä ikkunasta kannattaa ulos tuijotela ja luontoa ja pilviä katsella. Kun joku asia liittyy luontoon ni se ei mee ikinä hukkaan. Minä olen harrastanut tuota jo hetken. Aina siitä lähtien kun korona ilmeni sillei isosti niin aloin tuijotella pihalle. Kerran minulla oli tosi mielenkiintoinen "ohjelma" kstseltavana. Naapuri ulkoilutti kissaansa. Minä istuin siinä sattumalta kahvikupin kanssa. Se oli 100 kertaa mielenkiintoisempaa ku tuijottaa telkkaria! Tykkäisin kovasti jos meidän pihalla olisi enempi lintuja ja oravia. Oravat tykkää havupuista ja niitä meillä on. Männyt ovat sitäpaitsi kauniita puita. Minä olen nyt itseasiassa erikoistunut tuohon linnunlaulun kuunteluun 😉 jos tulee joku linnun liverrys ni aijettä se käy korvia hivelevästi, se on ihanaa. mutta miksei pilvinkin tuijotrelisi. Näetkö niis joitain kuvioita? Kerro heti kun näet pääskysiä lentelemäddä taivaalla

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 09.04.2020 klo 19:53

Taas miettinyt im:ää koko päivän. En tiedä minkä takia ajatukset on niin synkkiä? Jotenkin se liittyy siihen että on elänyt jo 30 vuotta ja jotenkin kyllästyy välillä kaikkeen... Täytyy vain yrittää jatkaa elämistä... Tämä kevät sääkin jotenkin huumaa pään, että sitä alkaa ajatella sellaisia ajatuksia, että mitä väliä enää millään on. Vaikka toisaalta en minä kuolla tahdo. Täytyy yrittää vaan pitää lanttu kasassa...

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 09.04.2020 klo 20:25

Kysynpähän vaan, et miks ihmisen pitää olla psyykkisesti sairas..

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Kirjotusvirhe
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 10.04.2020 klo 14:31

Hantzki: Eilen oli hyvä sää katsella pilviä, tänään taas ei niin. Välillä luonto on kyllä kaunista. Siitä saa paljon voimaa.

Minua jotenkin vaivaa kyllästyminen kaikessa. Kun on tämä tilanne jne.

Ehkä siinä ihminen sitten mitataan, että kuinka kauan hän pystyy kestämään tylsyyttä...

Liikaa mietin synkkiä asioita. Sekin on ongelmani. Minkä takia jauhaa aina kurjuudesta, sitä en osaa sanoa, mutta niin usein teen.

Olenko sitten vain tällainen normaali suomalainen, joka ei odota liikoja mistään ja joka synkistelee ja saa siitä voimaa. Kun minua kiehtoo joskus aina synkistellä, mutta toisaalta kuolemakin on niin äärettömän vakava asia, ettei siitä jaksaisi jauhaa. Mutta mitäpäs itselleni teen kun olen tällainen.

Ehkä nuorempana nautin vielä enemmän elämästä. Siinä parinkympin tienoilla. Minulla oli valtava kyky nauttia, ihan pienistäkin asioista. On minulla se kyky vieläkin, mutta nyt se ei ole ihan yhtä hyvä.

Tavallaan sitten kun kaveri teki im:n, niin minun ajatukset alkoivat kääntyä elämän synkkään puoleen. Siinä joskus 25-vuotiaana.

Mutta en osaa nyt sanoa, että onko se normaalia, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän alkaa synkistelemään? En nimittäin itse aina jaksa sellaista yltiö positiivista kuvaa maailmasta. Toki positiivisuus on hyväkin asia välillä, mutta minun luonteeni on sellainen etten jaksa sitä aina.

Sitä vielä mietin että mitäköhän tässä elämässä nyt pitäisi vielä tehdä? Tai mitä kannattaisi? Se on ehkä se suurin kysymys. Nimittäin kyllä jotain pitää tehdä, jottei täysin tylsistyisi...

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 10.04.2020 klo 16:39

Se on kai sitten tuuri peliä Tyttönen Vaan.

 

Käyttäjä Tyttönen vaan kirjoittanut 10.04.2020 klo 20:39

minäitse89 kirjoitti:
Se on kai sitten tuuri peliä Tyttönen Vaan.

 

Näin se ilmeisesti menee. En tykkää yhtään😫