22 on uusi 27 kirjoitti 30.6.2018 22:4

Hei,

Olen aivan uusi foorumilla ja samanlaisia tuntemuksia minullakin. En ole käynyt lääkärin juttusilla, mutta havahduin tähän masennukseen itse. Tuntuu, että en pääse ankeita ajatuksiani karkuun ja ne vievät minulta yöunet.
Kärsin myös päihderiippuvuudesta, joka on pahentanut oloani entisestään. Koitan ensisijaisesti saada apua täältä internetistä, mutta pakko se on mennä tapaamaan asiantuntijaa.

Olen kaiken tämän lisäksi itsetuhoinen ja viimevuonna minulla oli ajatuksia itsemurhasta. Minulla on yksi ihminen, jolle pystyn puhua tuntemuksistani. En kehtaa puhua ajatuksistani vanhemmilleni, sillä heillä on tarpeeksi omia huolia ja murheita.

Osaisiko joku kertoa mistä saan parhaiten apua ja ymmärrystä. Kiitos etukäteen kaikille vastanneille.

Vaikka ihan oma terveyskeskus tai paikallinen mielenterveystoimisto?

Tsemppiä avun hakemiseen!

Tänään vähän parempi päivä. Aamulla teki mieli ajaa nelostieltä ulos, mutta se alkaa olla jo vanha ajatus. Pikemminkin pakkoajatus. Töissä oli vaikea olla ihmisten ympärillä, mutta selvisin ilman opamoxia.

Nyt ei ole juurikaan paha olla. Tyhjä ja välinpitämätön. Yritän elää loppupäivän tekemättä mitään ja välittämättä siitä, että tää mun elämä on täysin merkityksetön ja turha, pelkkää sattumaa. Ei ole enää edes mitään tulevaisuuden suunnitelmia eikä haaveita. Tulevaisuus on huomenna.

Perjantaina, kun kävin siellä päivystyksessä, mulle tarjottiin apua. Sain uuden reseptin ja tarjottiin päiväsairaalajaksoa. Tajusin jälkeenpäin, että en mä semmoista apua tarvinnut vaan ymmärrystä ja todellista välittämistä.

Mulla ei mitään motivaatiota täältä aallonpohjalta pois, siksi en pysty sitoutumaan noihin lääkkeisiinkään. Elän vain muita varten. Miksi mun pitäisi nousta täältä? Enkö mä ole jo tarpeeksi kärsinyt tässä elämässä? Eikö voi vaan luovuttaa

Mäkin mietin välillä, et miks nousta täältä pohjalta ylös, ku vois vaan luovuttaa..

Huh, olin jo unohtanut kuinka sekaisin ketipinor saa pään, vaikka oon ollut ilman vasta neljä viikkoa. Pidemmän päälle en kyllä voi jatkaa tällä nykyisellä kombolla.

Pää on niin sekaisin, etten oikein tiedä, mitkä on tän päivän fiilikset. Onko hyvä olla vai ei? Kai se selviää tän päivän kuluessa.

Mä oon vaan taakka kaikille 😭

Mun pitää puolestaan huolehtia muista ja huolehtia kaikesta. Miehellekin oon joku elinvoima, se ei pärjää ilman mua. Liian musertavaa olla vastuussa niin monesta elämästä. Kuka huolehtii musta?

Hei September,

sinulla taitaa olla aika vaikea elämäntilanne. Puhuminen on usein ratkaisun avain. Pystytkö puhumaan ongelmistasi miehesi kanssa? Entä muiden aikuisten kanssa? Voitko saada tukea kodinhoitoon?

Sairaalasta ei saa rakkautta, vain hoitoa. Viranomaiset eivät voi jakaa rakkautta, mutta voivat auttaa sinua löytämään jonkunlaisen tasapainon. Tuossa nykytilanteessa on se vaara, ettet ehkä kohta jaksa huolehtia lapsistasi.

Ymmärtääkö miehesi, miten vaikealta sinusta tuntuu juuri nyt? Uskallatko näyttää hänelle, mitä olet tänne kirjoittanut? Tai vaikka lainata omaa tekstiäsi, jos puhuminen tuntuu hankalalta?

Kiitos Etsijä viestistäsi. Se lohdutti. Nyt tosiaan onkin aika lohduton olo psykologilla käynnin jälkeen.

Mun on kohta luovutettava ja otettava se sairasloma vastaan. Olen itse toipumiseni esteenä. Kaikki vääristyneet ajatusmallini yrittävät pidellä mua tässä tilanteessa. Miksen vaan voi luovuttaa ja ottaa vastaan apua? Miksi pitää aina selvitä yksin?

Oon niin täynnä vihaa ja katkeruutta. Vihaan tätä sairautta, mutta en myöskään olisi minä ilman sitä. Kaikki on niin väärin ja epäreilua. Oon tehnyt niin paljon töitä ja maksanut kovan hinnan tän sairauden takia, että olen päässyt tähän tilanteeseen elämässä ja nyt kaikki murenee...

Lastensuojelun kautta yritetään nyt saada meille perhetyöntekijä avuksi. Mies kuitenkin jää lomalle kolmen viikon päästä, tuskin ehtii apu siis. Sen jälkeen ei ole tarvetta. Ja psykologi sanoi, että ei tosiaankaan olla kärkipäässä jonossa, mutta yrittää saada mulle jotain apua tänne.

Uusi lääkäri on tullut taloon, mutta sain ajan vasta heinäkuun lopulle. Edelleen ohje on, että päivystykseen pitää mennä. Sairaslomalle joudun sitten viimeistään heinäkuun lopussa, jos en mene sinne päivystykseen hakemaan aikaisemmin. Onhan mulla sairaslomaa tämäkin viikko kun sielä päivystyksestä kirjoittivat, mutta töihin oon tänäänkin menossa... tyhmä ku tyhmä

Itsetuhoset ajatukset mielessä..Torstaina ois terapeutti..

Minä haluan olla 10 000. lukija ja kirjoittaja tässä ketjussa.. 😋

No, olin ainakin lukija... 😀

mun oikea käsi töissä, ainut joka kykenee hoitamaan mun työt, kävi eilen irtisanoutumassa. Kaikki kaatuu päälle. On vaan pakko jaksaa jonkun aikaa, että saa asiat raiteilleen. Nyt toivon, että olisin työntekijän asemassa enkä ylimpänä.

No sain kuitenkin kerrottua tälle ihmiselle sekä toiselle läheiselle työkaverille mun tilanteesta. Nyt ees joku tietää. Ei tullut kummallekaan yllätyksenä.

Nyt ois pari vapaata, mutta ne menee nyt väkisinkin työasioita vatvoessa. Oon niin väsynyt niin väsynyt. Tänään on pakko päästä sängystä ylös ja lasten kanssa ulos. Tästä elämästä ei tule yhtään mitään.

Enpä näköjään pääse tänäänkään sängystä ylös. Kunpa joku vois tehdä mun puolesta päätökset. Kunpa ois vaan yksi ratkaisu ja kaikki olisi mustavalkoisen selkeää ja yksinkertaista.

Haluan pois.

Mulla todettiin viime viikolla ahdistus ja masennus, on sairaslomaa tämä viikko. Mikään ei tunnu miltään, olo on ihan lamaantunut. Pelottaa, jos lääkäri perjantaina ei ota tätä tosissaan. Tää on mulla kolmas tai neljäs masisjakso ja kolmas kerta, kun aloitan lääkityksen. Tein BDI:n sain 27 pistettä siinä eli paria vaille vakava masennus. En saa nukuttua ilman lääkettä ja en jaksaisi tehdä mitään. En mielestäni ole työkuntoinen ja haluaisin vaan pois siitä oravanpyörästä, koska olen suurimman osan elämästäni kärsinyt lievästä paniikista, ahdistuksesta ja masennuksesta. 😑❓

Pelottaa mennä perjantaina lääkäriin. Se on vain työterveyden yleislääkäri. En jaksa ajatella mitä sille pitäisi kertoa mun mielialasta. Lääkitys on mennyt kohta viikon. Pitäisi kertoa oireista kai vai vienkö sille sen BDI-testin tuloksen? En nyt jaksa ajatella mitään ylimääräistä.