Tuntuuko teistä kenestäkään siltä, että vanhemmat ynnä muut pakottavat teitä opiskelemaan ja töihin? Kun he eivät ymmärrä kuinka vakava sairaus on kyseessä.

En minäkään turhaan kuntoutustuella ole. Minulla on todella voimakkaita ahdistukohtauksia ja masennusta.

En vain käsitä sitä että minkä takia maailmassa ei vain voisi oleilla? Minkä takia meidät pakotetaan raskaaseen työhön josta kärsimme? Minkä ihmeen takia maailma on tällainen työleiri? Jos kerran tämä on ainut elämämme, niin eikö siitä pitäisi vain nauttia?

En vain ymmärrä tätä yhteiskuntaa? Minkä takia maailma on kehittynyt tällaiseksi, kun se voisi olla paljon parempikin?

Mun kimpussa kuhisee hämppiksiä, jotka syö mua. Sit äänet haluaa, et tekisin itelleni jotain. Seinät liikkuu.

Tyttönen vaan kannattaa hakeutua hoitoon, ei tuo ole ihmisen elämää että joutuu noin kärsimään. Menet terkkuun ja sanot että tilanne on noin paha niin kyllä sinua varmasti kuunnellaan.

minäitse89 kirjoitti:
Tyttönen vaan kannattaa hakeutua hoitoon, ei tuo ole ihmisen elämää että joutuu noin kärsimään. Menet terkkuun ja sanot että tilanne on noin paha niin kyllä sinua varmasti kuunnellaan.

Kuunnellaan, mut en tiiä ottaako ne enää tosissaan, ku oon käyny nii monesti tän asian kaa keskussairaalassa että tk:ssakin.

itsaria yritetty parikin kertaa nykyään alkoholia kuluu enemmän ja enemmän.

miksi masentuneen apu on pelkästään lääkkeet? turruttavat lääkkeet ja hoito?

Hei ja tiedoksi kaikille masentuneille ja masentuneiden läheisille 📣

Mieli Maasta ry järjestää Tukinetissä säännöllisesti ryhmächattejä masentuneille ja läheisille. Chatit ovat aina parillisten viikkojen torstaisin klo 18-20. Chattien teemat vaihtelevat.

Tänään torstaina 28.11. klo 18-20 Tukinetissä on Mieli Maasta vertaischat teemalla: Alemmuudentunne. Miten päästä siitä eroon?

Tule mukaan juttelemaan aiheesta! 🌼

Löydät chatin täältä: https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/live-discussions/

Pääset chatiin, kun olet kirjautunut sisään Tukinettiin.

Väsynyt35, kai sitä sitten lääkärit yrittää turruttaa ihmisen niin että on aivan pihalla ja ottaa helpommin vastaan käskyjä.

Olen kyllä itsekin tuota ihmetellyt. Minulla ollut joskus samanlaista. Viinaan en enää koske, en ole moneen vuoteen juonut, sillä menen siitä aivan sekaisin ja voin tehdä tyhmyyksiä silloin.

Kai se turruttaminen sitten on parempi kuin kuolema...

Mulla paholaiset ja hahmot tahtovat mulle pahaa.

Lääkeasiaan liittyen, mun on vaikea uskoa että lääkäreillä olisi niiden määräämisessä muita motiiveja kuin auttaminen, niillä keinoilla joiden he ajattelevat voivan helpottaa tilannetta. Mielen ja tunteiden toiminnasta tiedetään vaan niin vähän ettei ole helppoa löytää ratkaisua joka auttaisi useimpia ja josta ei seuraisi sivuvaikutuksia (turruttamista).

Tyttönen, musta nuo paholaiset ja hahmot kuulostaa harhoilta - vai mitä mieltä itse olet?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 12 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Mulla on taas vähän synkempi aika menossa. Mietin im-ajatuksia. En vain sopeudu tähän maailmaan. Tiedän että im on raukkamainen teko. Mutta en vain kestä tätä yliherkkyyttä.

Kun joku alkaa väitellä kanssani live-elämässä, niin olen jo valmis menemään hirteen. En vain käsitä omaa sisäistä elämääni. Minkä takia minun täytyy kärsiä niin suunnattomasti?

Varsinkin sosiaaliset tilanteet ahdistaa, mutta toisaalta, saan niistä myös voimaa.

Olen koko ikäni ollut erittäin herkkä ja toki olen siitä myös pystynyt nauttimaan välillä, mutta usein jos esim. on riitaa jonkun kanssa, niin minua alkaa ahdistaa vähän liikaakin. Elämä tuntuu olevan vain sellaista seilaamista, että yritän jotenkin keskittää aina huomioni johonkin muuhun kuin näihin omiin tuntemuksiin.

Elämä on toki vaikeaa, enkä sitä kiellä etteikö se olisi vaikeaa kaikilla.

Olen huomannut sen että välillä elämästä selviää vain menemällä ja juoksemalla karkuun pahoja ajatuksia. Täytyy välillä vain hukuttaa omat tuntemukset maailman melskeeseen.  Joskus se on paikallaan. On hyvä aina lähteä johonkin kodista. Varsinkin päivällä. On aivan selvää että ahdistus on aina kovempaa kotona kuin muualla. Varsinkin jos asuu yksin.

Ja tässä vielä yksi ohje jos on im-ajatuksia, niin kuin minullakin on välillä: Ne ajatukset ovat vain välähdyksiä. Ne eivät yleensä ole koko ajan päässä. Ja kun kestää ne välähdykset, niin sitten on taas parempi olo useinkin.

Tsemppiä taisteluun!👍 Minäkin jatkan omaani.

Yritin tehä tossa itelleni pahaa, ja ehkä sainkin vahingon jo aikaseks. Että ei mee hyvin.

Ei kannata tehdä...

Minullakin kyllä välillä vaikeuksia pysyä ylipäätään hengissä. Sekään ei ole niin itsestään selvää.

Toki arvostan elämää jne. Mutta keho puhuu omaa kieltään.

En todellakaan halua surkutella elämän kauheutta. Täytyy vain aurata kinokset tieltä ja olla menossa koko ajan. Elämän kurjuutta voisi surkutella maailman tappiin. Mutta, millaista ennen kaikkea onkaan elää hyvä elämä? Taisteleva elämä, joka raivaa esteet, kokee elämyksiä, rakastaa, oppii virheistään, on yksin mutta silti joukossa, on inhimillinen itselleen ja muille, ennen kaikkea kunnioittaa elämää, joka ei kuitenkaan ole itsestään selvyys.

Loppujen lopuksi elämykset ovat tärkeitä ja niitä varten elämme...

Myönnetäköön et yritin im:ää viime viikolla..

Hyvä, että ei onnistunut. Miten ottaisit elämästä kiinni? Onko sulla lähistöllä ihmistä johon voit luottaa? Aika usealla meillä täällä ei ole, jonka vuoksi kirjoittelemme tänne.