Tyttönen vaan, onpa ihanaa kuulla että voit paremmin 🌻🙂🌻, upeaa!

September, onko työ sinulle kuitenkin voimavara josta saat ilonaihetta elämään? Tsemppiä!

Kyllä työstä saa ehdottomasti voimavarojakin etenkin silloin, kun tuntee onnistuvansa. Työ on kuitenkin myös todella stressaavaa. Äärirajoilla koko ajan.

Yritän huomenna tavoittaa hoitokontaktini ennen kuin vaivun taas jonnekin syvyyksiin.

Ei tästäkään päivästä tule mitään. Itken piilossa peiton alla, vaikka on lapseni syntymäpäivä.

Miehen kanssa viestiteltiin. Koko perhe kärsii minun takia. Hän ei enää kestä, tarvitsee minua. Aivan niin, pitäisi hoitaa itsensä kuntoon, jotta voi taas elää muita varten ja vastata muiden odotuksiin.

Pitää olla vahva, kestää ja jaksaa, koska sellainenhan mä olen. Itse en tiedä, kuka olen. Tiedän, että haluan täältä pois. Mutta sekin on väärä vastaus.

Moi.

Mulla on kyllä aika samanlaista. Tuntuu tää elämä välillä vaan niin synkältä. Nää sairaudet on kyllä ikäviä. Enpä mäkään tätä itse valinnu, mutta minkäs teet. Tuntuu välillä että haluais jo poistua elämästä, mutta kun luulen että siten päätyy helvettiin.

Oon tässä myös miettiny, että jos Jumala on olemassa niin tämä minun sairaus on selvästi jonkinlainen rangaistus jostain.

Toisaalta olen miettinyt sitä, että jos sittenkin kun kuolee niin saa ikuisen rauhan. Se ajatus lämmittää. Ei enää tarvitsisi taistella saisi luovuttaa, mutta kun kuolema tuntuu niin kammottavalta ajatukselta. Tai siis se prosessi esim. jos tukehtuu ja tulee paniikki. Tää elämä on kyllä niin erikoinen asia: ihminen ei saa valita syntymistään. Ihminen on tavallaan heitetty maailmaan ja sille sanotaan vaan että koita nyt jotenkin sinnitellä.

Sitten pitäisi vielä tehdä jotain työtä ja ansaita rahaa. Että se ei vielä riitä että on syntynyt ja joutuu sairastamaan, ei vaan yhteiskunta pakottaa sairaankin ihmisen osaksi koneistoa, jotta talous kasvaa ja hyvinvoivilla ihmisillä olisi paremmat olot.

Minusta on aivan älytöntä tämä koko yhteiskunnan systeemi. Mihin ihminen tarvitsee rahaa? Jos yhdessä jakaisimme maailman luonnonvarat siten että jokaiselle ihmiselle riittäisi ruokaa ja hylkäisimme kokonaan rahan niin maailma olisi varmasti parempi paikka.

Maapallo kärsii todella paljon tästä nykyisestä menosta. Tästä kulutus yhteiskunnasta. Valtameret saastuvat, sademetsät hakataan ja eläinlajeja kuolee ja kaikki johtuu rahasta. Ja on sotia ja nälänhätää. Ei tämä yksinkertaisesti voi jatkua enää pitkään tällaisena. No mukavaa päivää kaikesta huolimatta!

Moi!

Anteeksi kun valitan niin joka asiasta. En vaan enää jaksa. Ei muuta.☹️

Olipa kamala päivä. Nyt pamipäissäni on hyvä.

En ole tästä sairastamisesta tuntenut syyllisyyttä, mutta nyt tuntuu pahalta. Miehen on paha olla ja lasten on paha olla. Aiheutan vaan kärsimystä heille. Tänään näin pilkahduksen surua heidän kaikkien silmissä.

Huominen on viimeinen lomapäivä. Tosin teen iltavuoroa, kunnes mies jää lomalle eli saan olla siltikin päivät lasten kanssa. Huomenna on tsempattava. On noustava sängystä, puettava päälle ja pestävä hampaat. Oltava äiti.

Ja soitettava apua.

minäitse89 kirjoitti 25.6.2018 17:52

Moi!

Anteeksi kun valitan niin joka asiasta. En vaan enää jaksa. Ei muuta.☹️

Älä suotta pyytele anteeksi. Sitähän varten tämä on, että voi purkaa tuntojaan.

Aattelin huomenna palkita itteni terapia käynnin jälkeen.

Sain ajan huomiseksi aamuksi mun hoitokontaktille.

Tänään on vähän toiveikkaampi olo. Olen päässyt sängystäkin ylös hetkeksi eikä itsetuhoiset ajatukset ole vielä saaneet otetta tästä päivästä. Sain kerrottua niistä miehelle eilen.

Vielä kun pääsisi kauppaan ostamaan lapsille ruokaa, niin tää päivä olisi menestys.

Kesäloma loppuu tänään. En tiedä, miten selviän huomenna töihin.

Hei September,

Älä mene töihin, et ole työkuntoinen! Teet vaan itsellesi hallaa. Töihin ei mennä sairaana.

Mulla keskiverto alakuloinen päivä menossa, ei tunnu miltään 😞, mutta ei kyllä ahdistakaan.

Mun naapurissa asuu psykopaatti. Aivan hullu äijä. Pelottaa vähän, jos se räjähtää.☹️

Musta alkaa nyt tuntua, että kohta iskee taas mania-oireet päälle. Mun mieliala kohoaa nyt aivan liian radikaalisti.

EI. EI. EI. tää ei voi mennä näin. En halua.

Ilmankos tää päivä on ollut parempi... tätähän se tiesi.

Voi ei September! Miten menee nyt?

Kävin psykologilla juttelemassa. Se on mun hoitokontakti, kun omahoitaja on kesälomalla. Lääkärille pääsee vasta joskus heinäkuussa. Päivystykseen pitäisi kuulemma mennä. Joo, ihan kun sinne pääsisin.

Ahdistaa ja suututtaa. Oon niin yksin. Kukaan ei tiedä mun hädästä.