Itelläkin vähän huonompi jakso nyt. Itsetuhoisia ajatuksia välillä. Tulee vaan mieleen säe Pablo Nerudan runosta: "En osta pappien kauppaamaa taivaspalstaa, ei minulle kelpaa pimeys, jonka metafyysikot ovat näperrelleet toimettomille mahtimiehille. Haluan kohdata kuolemani köyhien kanssa, joilla ei ole aikaa tutkailla mokomaa." Että tämmöset fiilikset. Hyvää juhannusta kuitenkin...🙂

Hitto et tuo ketipinorin annostus tekee mut tokkuraiseks. Sitä menee neljä kertaq päivässä 25 mg annostuksella.

Tyttönen vaan kirjoitti 22.6.2018 14:23

Hitto et tuo ketipinorin annostus tekee mut tokkuraiseks. Sitä menee neljä kertaq päivässä 25 mg annostuksella.

Mulla kanssa aiheuttaa tokkuraisuutta niin paljon, että käytän sitä vaan unilääkkeenä (menee 30min ja taju kankaalla). Mulla on lyhytvaikutteinen keti 3x25mg tarvittaessa ja keti depot 1x300mg. Tosin tällä hetkellä en syö ku opamoxia, tyhmä kun olen.

Sää on niin perinteinen juhannussää kuin vaan voi olla, joten mökillä ei oo paljoo ulkona oltu.
Ahdistus alkaa nousta. Ihan kun ei pitäis olla täällä. Aattelen koko ajan, että mun vanhemmat viettäis mielummin ihan keskenään juhannusta ilman mua ja mun riiteleviä lapsia. Hymyilen, vaikka en jaksa. Keskustelu uuvuttaa. En jaksa innostua saunomisesta ja uimisestakaan, vaikka se on mun intohimo mökillä. Menen kuitenkin, ehkä se rauhoittaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Heippa,

September, kiitos kysymästä 🙂, vähän parempi olo kuin toissapäivänä, voisi siis olla reaktio tuohon lähiomaisen kuolemaan. Mutta katsellaan...🙂👍

Tyttönen: Ketipinor on kyllä hurjan väsyttävä lääke aluksi, sitten se tokkuraisuus helpottaa, ainakin minulla teki niin 🙂

Toivotaan et mullakin häviäis tuo väsymys ja huimaus..

Tuntuu et väsyn pienistäkin asioita enkä jaksa tehä mitään..

Juhannus

Istua esim kaverin mökin terassilla ja kuunnella ihmisten jutustelua , asioista arkisista perus-
settiä mutta tavallaan ihan ok vaihteluahan sekin on niihin juttuihin mitä päässä käydään ,
itse ei saata alkoholia julkisesti mutta kuitenkin alkoholisti , nyökkäillä vaan et ei kiitos ,
tosin tietävät kyllä kaikki missä mennään , ehkä ei kuitenkaan huivin syytä ranteessa ,
arvet itsellä piilossa mutta teoriat ovat heilllä oikeat.

Ei saunaan voi muitten mukana , pitäisi puhua , arvetkin näkyisi , kon ei sitä sauna
oluttakaan voi silloin , ja ihmisetkin liian lähellä ja alasti , vaikka kavereita mutta kun ei voi.

Istua juttelemassa niitä näitä ja muka oottaa sauna vuoroa , satunnaisesti mukava aihe
jonkun kanssa saa ajan kulun ja itsen unohtumaan ja hetken mielellään juttelemaan
jonkun kanssa , vaan hetkellistä ja kohta pitää lähteä kun juojat tunte aiheisiin
promilleissaan pääsevät , äkkiä pois kämpille sitä alkoholia ettei vaan tunte aiheisiin
jutustelu kerkiä.

Siellä ne synkät vedet odottaa , äkkiä pois ihmisistä , pää täyteen ja nukkumaan ,
aamulla kun muistaa esim sen hetkellisen juttelun jonkun randomin kanssa ,
jota voisi kuvailla ehkä jopa miellyttäväksi , ja joka saattoi tapahtua vastakkaisen
sukupuolen kanssa ilman paniikkikohtausta, haikeus siinä pienessä yksiössä
kaatuu niskaan , kaksi olutta ja puoli mukia viiniä , paras kaveri aamiaiseksi.

Mutta terapeitti ehdotti kotitehtäväksi muistaa ne positiiviset asiat siitä juhannusillasta ,
totta olihan niitä , esim juhannus_luonto plus hieman sadetta luonto kukkii ja loistaa
mistä tulee aina mieleen lausahdus , Ikihonkain siimekseen yksin nyt jään , linnut
menneet sen lehvät vain nään , siskon kuolin ilmoituksen sanat (lainattu biisin sanoista),
kai pitäisi muistaa myös se satunnainen mukava keskustelu ihmisten kanssa jne.

Mutta kuinka riittää taistelu tahto vuodesta toiseen , nauttia suomen luonnosta kun
se enimmäkseen muistuttaa kuolemasta.

Ei sillä matkalla elävien kirjoihin tässä ollaan , mutta nämä erikoispäivät , juhannus , joulu ,
synttärit , uusivuosi , kun ne muistuttaa kaikesta siitä mihin joskun pystyi ja mihin
ei itse usko ikinä enää pystyvänsä , elämään.

ps, Masentuneille pitäisi olla eri kalenteri kuin muille.

Tää juhannus ei ole tuntunut miltään. Ei mulla ylipäätään ole muutenkaan odotuksia minkään juhlapyhän suhteen, mutta nyt mikään ei tunnu miltään.

Luonnon läsnäolo ei rauhoittanut.
Sauna ja uiminen ei säväyttänyt.
Fyysinen rehkiminen ei tuonut hyvän olon tunnetta.
Saunasiideri jäi yhteen hörppyyn.
Letuista oli maku hävinnyt.

En nää taakse enkä nää eteen. Oon vaan jumissa tässä hetkessä. En elä, yritän vaan jotenkin olla siedettävästi. Kaikki on samantekevää ja turhaa.

No nyt tuntuu joltakin, mutta sekään ei ole hyvä. Paha olla ja ahdistaa. Ei pysty nukkumaan, kun ahdistus painaa rintaa.

Yritän kuunnella lasten hengitystä ja nukkumisen ääntä ja rauhoittua.

Minä olen jo vuosia sitten lakannut juhlimasta mitään juhlapyhiä. En ymmärrä mitä juhlittavaa on juhannuksessa? En käytä lainkaan alkoholia ja muut käyttää, se ei ole kivaa katsella känniläisiä. Niinpä olemme usein vain perheen kanssa kotona, mieskään ei juo kun tietää etten siedä lainkaan katsella. Joulun laitan lapselle ja synttärit, joulusta saan jotain fiilistä itsekin, masennusta tai ei. Ja absolutismini taustalla on alkoholisti-isä...ja oma paniikkihäiriö estää juomisen tyystin.

Saanko kysyä September minkä ikäisiä lapsia sinulla on?

12, 9 ja 7 ovat lapset iältään 🙂 Nuorena olen lapseni saanut. Joskus ihmettelen, miten olen selvinnyt niiden kanssa niinkin hyvin niin sairaana. Nyt alkaa olla jo helppoa, kun ovat niin isoja. Tosin isommilla on isommat murheet.

Kotiin päästiin ilman kummempia juhannuksen paluuruuhkia. Meinasin lamaantua heti eteiseen, kun mieleen nousi heti stressi ensi viikon ohjelmasta ja kesäloman loppumisesta. Miten mä saan kaiken tehtyä ja miten mä jaksan töissä?

Hei September,

Minulla liittyy suurin huoli tässä masennuksessa juuri lapseen, miten hän pärjää ja jaksaa. Mies yrittää aina rauhoitella että lapsi pärjää kyllä, mies osallistuu siis lapsen hoitoon yhtä paljon kuin minäkin ja meillä on äitini tarvittaessa apuna. Toisaalta tuo lapsi on se voimavara joka pakottaa ylös sängystä ja toimimaan. Vaikka ei jaksaisi huolehtia edes itsestään.

Oletko September varma että olet työkuntoinen?

Mun olo alkaa tuntumaan paremmalta jo, ei oo itsetuhosia ajatuksia, eikä ääniä ja hahmoja. Ehkä tuo ketipinor alkaa vaikuttaa.. 🙂🌻

Tuskin olen. Olin viime syksyn sairaslomalla vakavan masennuksen vuoksi ja palasin töihin paremmin voivana kuin koko aikuisiällä. Meni 1,5kk, kun alkoi tää sekamuotoinen jakso, jota on nyt kestänyt tämmikuusta.
Nyt tää alkaa vaikuttaa pelkältä masennukselta, kun kaikki hypo/maniaoireet hävinneet kuin tuhka tuuleen. Ei oo tänä vuonna mennyt kahta päivä pidempään ilman maniaoireita, joten tääkin paska on tavallaan virkistävää vaihtelua. Pelkään koko ajan sitä kiihtynyttä aivotoimintaa, jossa luulen tulevani hulluksi.
Alan olla niin syvässä suossa, etten ees jaksa hoputtaa avun saantia. Tän iltapäivän oon taas itkenyt ja toivonut, että tää elämä jo päättyis mun osalta.