Tyttönen vaan kirjoitti 23.2.2019 16:10

Mä oon osastolla, ku eilen karkasin pakkaseen. Mut löydettiin 2h kuluttua, sit tuotiin kotiin lämpeemään ja sit otin tarvittavaa lääkettä. Sit soitettiin lanssi. Tänne tk:n osastolle soitettiin ja sit mut tuotiin tänne. Ei kysytty ees että tahonko tänne. Että semmosta.

Toivottavasti sun on kuitenkin parempi olla siellä? 🙂🌻

Proserpina kirjoitti 23.2.2019 18:23

Tyttönen vaan kirjoitti 23.2.2019 16:10

Mä oon osastolla, ku eilen karkasin pakkaseen. Mut löydettiin 2h kuluttua, sit tuotiin kotiin lämpeemään ja sit otin tarvittavaa lääkettä. Sit soitettiin lanssi. Tänne tk:n osastolle soitettiin ja sit mut tuotiin tänne. Ei kysytty ees että tahonko tänne. Että semmosta.

Toivottavasti sun on kuitenkin parempi olla siellä? 🙂🌻

Joo on parempi olla täällä..

Tyttönen vaan, hyvä homma. Tsemppiä.

Itsellä menee taas aivan päin metsää. 😞 Valvomis- ja syömättömyysputki vain jatkuu enkä saa kierrettä katkaistua. Olo ei ole hyvä eikä paha, ei minkäänlainen, paitsi täysin tyhjä.

Vanha tuttu lääke aloitettiin taas parin vuoden tauon jälkeen. Lääkkeellä on tunnetusti väärinkäyttöpotentiaalia, mutta se piristää, poistaa kipua ja vähentää ahdistusta suhteellisen tehokkaasti. Olen ollut pitkään tunnoton ja kykenemätön itkemään. Kylmä ja kova sisältä kuin jäätynyt kivi, mutta jostain syystä tämän lääkkeen ansiosta pystyin nyt vuodattamaan muutaman kyyneleen. Tuntui oudolta. Olen jo unohtanut kuinka itketään ja miltä kuumat kyyneleet tuntuvat iholla.

Proserpina, mikä lääke sulla otettiin käyttöön? Itse en haluaisi syödä SSRI lääkkeitä, eikä ne oikein aie minkaan tepsineet. Nyt on elämässä taas raskaita juttuja menossa, ja tuntuu, että tarvitsisi jotakin lääkitystä masennukseen. Tyhjä olo on niin tuttua, ja on alkanut myös ahdistamaan.

Rina kirjoitti 24.2.2019 14:52

Proserpina, mikä lääke sulla otettiin käyttöön? Itse en haluaisi syödä SSRI lääkkeitä, eikä ne oikein aie minkaan tepsineet. Nyt on elämässä taas raskaita juttuja menossa, ja tuntuu, että tarvitsisi jotakin lääkitystä masennukseen. Tyhjä olo on niin tuttua, ja on alkanut myös ahdistamaan.

Mitä SSRI-lääkkeitä olet käyttänyt? Millaisia raskaita juttuja käyt läpi, vai haluatko ollenkaan kertoa? Mullekaan ei mikään SSRI tai SNRI-sopinut eivätkä trisyklisetkään. En siis käytä varsinaisia masennuslääkkeitä lainkaan tällä hetkellä. Tuo lääke josta puhuin on Lyrica. En oikein tiedä mitä ajatella siitä, on aika isoja hyviä ja huonojakin puolia. Vähän sellainen välttämätön pakko, vaikka en edes ole varma onko se välttämätön ja pakko.

Otin vasta ensimmäiset annokset eilen ja ai kamala mikä olo, en ymmärrä miksi vielä tänäänkin tuntuu pää ihan kumman raskaalta ja omituiselta kun eihän tuon eliminoituminen näin kauan kestä enkä ole aiemman hoidon aikana kokenut tällaista.
Epäilen voisiko olla, että sairauteni neurologinen luonne on nyt osana tässä, että pahentuminen vaikuttaa jotenkin lääkkeen sietokykyyn... Tai sitten ei sovi uuden nukahtamislääkkeen ja lihasrelaksantin kanssa yhteen. Tai sitten se on energiavaje ja valvominen.

Noh, kai tuota pitää vielä kokeilla, mutta tämän päivän skippaan välistä. Jos ei huomenna ala olo palautua entiselleen niin lentävät roskakoriin. 🤔 Harmi vaan kun on aika kallis lääke.

Mutta sun pitää tosiaan puhua hoitotahollesi, että tarvitset tehokkaamman lääkityksen. Onhan niitä kaikenlaisia tuskaisuuttakin lievittäviä lääkkeitä eikä pelkkiä selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, esim. venlafaksiini. duloksetiini, buspironi, mirtatsapiini jne. Olisiko niistä apua, kysypä lääkäriltäsi.

Proserpina, kiitokset vastauksesta. Essitalopraamia on mulle kirjoitettu loppuelämäksi, olen kuitenkin pärjäillyt pitkiä jaksoja ilman sitä. Ainoastaan Mirtazapinia tarvitsen murun yöksi, että saan nukuttua. En oikein tykkäisi SSRI-lääkkeistä, kun niiden tiedetään aiheuttavan osteoporoosia, jota nyt muutenkin suvussani ilmenee. Enkä muista essitalopraamista kauheasti hyötyneeni muutenkaan. En jaksa nyt availla asioita sen kummemmin, olen voinut viime aikoihin asti suht hyvin, mutta nyt on vähän jaksaminen taas kortilla. Uskon kyllä, että lääkehoidolla voi aivoja buustata näkemään asiat hieman valoisammin. Oikean lääkkeen löytäminen voi vain olla kiven takana. Katselen nyt lähiajat, mihin suuntaan olosuhteet, mutta myös tunnetilat kääntyvät. Käyn vilkuilemassa jatkossa, jos vaikka toteatkin Lyrican auttaneen. Oikeastaan minun kannattaisi myös perehtyä paremmin kaikkiin vaihtoehtoihin noiden lääkkeiden (+ niiden sivuvaikutusten) osalta. Ei ne lääkäritkään juuri tiedä, mikä auttaa kehenkin, kunhan kokeilevat. Toivottavasti sinä saat Lyricasta apua.

Älkää ikinä päästäkö itseänne siihen tilaan, että teette itsarin. Se on äitille maailman kauhein paikka...

Tänään piti olla vika päivä osastolla, mutta hypomania pääsi yllättämään, joten lääkäri ei kotiuttanut. Maanantaina takaisin. Myös masennuslääke lopetettiin.

Nyt on hauskaa, mutta tietäähän sen, miten tässä käy. Kohta tiputaan korkealta ja kovaa ja sit varmaan ollaan taas osastolla.

Mulle oli unohettu tilata apteekista injektiota, eli sen saaminen siirtyy parilla päivällä..

Hei, eka kertaa kirjoitan tänne, vasta muutama päivä sitten löysin tämän tukinetin. Olen lueskellut viimeisiä viestejä tässä ketjussa.

Sikäli voin "hyvin" että olen työelämässä ja elämä ulkopuolisen silmin varmaan hallinnassa. Silti koen että yksinäisyys aiheuttaa minulle masennusta, ja masennus yksinäisyyttä. On ajatuksia joita on vaikea kenellekään kertoa. Tuntuu että kun käyn lääkärillä tai terapeutilla, olo on aina parempi, niin ei saa kerrottua miltä tuntuu kun on paha olla. Siksi koen että tällainen foorumi on todella hyvä olla!

Toivon hyvää kaikille ketä täällä on 🌻🙂🌻

Psykoosi antaa taas ennakko-oireita. Saa nähä vajoonko kokonaan psykoosiin.

Tapasin tänään lääkärin. Osasto jatkuu perjantaille hypomanian takia. Tehtiin hoitajan kanssa turvasuunnitelma manialle. Masennukselle ja itsetuhoisuudelle on jo omansa aikaisemmin tehty. Nyt täytyisi vaan pitäytyä turvasuunnitelmassa. Onneksi tilanne on sikäli hallussa, että olen realiteeteissa. Aktiivisuus ja ostokset ovat lähteneet käsistä.

Pelottaa, mitä sitten tapahtuu, kun tipahdan täältä pilvistä ja todellisuus koittaa.

Moi kaikki. Toivottavasti voitte hyvin.

Itsellä on viime aikoina ollut itsetuhoisia ajatuksia. Varsinkin sosiaalisten tilanteiden jälkeen. Minua on vaivannut koko ikäni liika herkkyys. Välillä sitä toivoisi että voisi sulkea tietyt sensorit itsestäni. Siis että voisin olla soisiaalisissa tilanteissa ilman rauhoittavaa lääkitystä ja kestäisin paremmin ahdistusta.

Minä vain nyt olen sattunut syntymään tällaiseksi, on toki herkkyydessä hyviäkin puolia, mutta olis se kiva välillä olla reakoimatta kaikkeen niin herkästi.

Tänä vuonna täytän 30 v. Olen onneksi vielä ihan hyvässä kunnossa, vaikka on kaikkia vaivoja ollut matkalla.

En vain tiedä minkä takia mulla on noita itsetuhoisia ajatuksia välillä. Mulla on kaikki ihan hyvin elämässä.

Tietysti täytyy aina muistaa että ne ovat erillinen osa minua, että ne ovat vain ajatuksia. Eikä niitä kannata missään nimessä toteuttaa. Ja sanon tämän kaikille täällä, että olen huomannut sen että mieli tuottaa välillä kaikenlaista roskaa. Kannattaa välillä katsoa tavallaan ajatuksia niitten ulkopuolelta. Tsemiä!🙂👍

Kauhea olo taas tekis mieli vaan vetää yliannostus. Saatana kun ei jaksais enää tätä paskaa elämää...😭

Itkettää ja ei jaksa keskittyä. En saa nukuttua ja ihan hermona koko ajan. Milloin tää loppuu ihan oikeesti? Minkä takia mun pitää kärsiä näin?😭😭😭😭😭

Muistutus!

Mieli Maasta liveryhmä masentuneille on Tukinetissä tänään keskiviikkona 6.3. klo 18-20. Illan keskustelussa on aiheena: Masennus ja rahaongelmat.

Tervetuloa mukaan!🙂👍