Psyykkiset sairaudet ovat vaikeita, kun ne eivät mene järjen mukaan eikä niiden oireissa ole mitään tolkkua yleensä. Tässä minun suunnattomassa ahdistuksessakaan ei ole yhtään mitään järkeä, mutta niin se vain vie koko ihmisen mukanaan aina, kun se tulee rajusti, ja kauhu valtaa koko mielen ja tuntuu aidolta.

Pystyin tänään hoitamaan pankkiasioita. Sain eteenpäin kahta eri asiaa, sekä verkkopankissa että puhelimessa. Olen helpottunut. Ne eivät ole vielä valmiita, mutta menivät eteenpäin. Tein pari tuntia niiden eteen ja ihmettelin, miten kuitenkin jaksoin.

En ole kyennyt tekemään niille mitään moneen viikkoon. Jostain syystä tänään kykenin.

Kun sain tehtyä nuo, huomasin, kuinka ahdistus on irronnut näistä asioista (hetkeksi) ja samalla muistakin. Esimerkiksi taloyhtiöön tulossa oleva remontti usein kummittelee valtavana ahdistuskökkönä mielessäni, mutta ahdistus tavallaan irtosi itsestään, kun sain eteenpäin muita asioita.

Viikonlopun ajan oli huono olo jostain syystä. Sunnuntai oli parempi ja selvisin jo ilman lääkkeitä, mutta tänä aamuna taas heti heräämisen jälkeen oli ihan mahdoton olo. Olin täynnä kauhua kaikista hoitamattomista asioista, joita tosiaan on nyt jo aika paljon.

Ihmettelin, miten paljon auttoi, kun sain edes jotain eteenpäin. Paljon kyllä vaikutti se, että sattui tulemaan positiivista viestiä sieltä toisesta päästä. Jos olisi tullut lisää vastoinkäymisiä, näin ei varmaan olisi käynyt.

Jospa tuo pelailu ja huomiohakuisuus kuuluu sairauteen. Eihän sitä voi tietää sivulliset. Perheelle ja läheisille se on kyllä ihan kauheaa ja voimia heille.

Hei, September! Toivottavasti aloitat oman ketjun, jos koet, ettet voi/halua enää kirjoittaa tähän ketjuun... Olen seurannut vointiasi viesteissäsi, ja se, miten jaksat, tuntuu koskettavalta. En koe olevani utelias, vaikka vointisi kiinnostaa. Ehkä se on enemmän myötätuntoa. Koen itsenikin itsetuhoiseksi. En ahdistu viesteistäsi. Lukisin niitä mielelläni vielä jatkossakin... 😍

JP

Jardin Prive kirjoitti 4.2.2019 21:32

Hei, September! Toivottavasti aloitat oman ketjun, jos koet, ettet voi/halua enää kirjoittaa tähän ketjuun... Olen seurannut vointiasi viesteissäsi, ja se, miten jaksat, tuntuu koskettavalta. En koe olevani utelias, vaikka vointisi kiinnostaa. Ehkä se on enemmän myötätuntoa. Koen itsenikin itsetuhoiseksi. En ahdistu viesteistäsi. Lukisin niitä mielelläni vielä jatkossakin... 😍

JP

Olen samaa mieltä. Itseäni ei ole ainakaan häirinnyt tähänastinen kirjoittelu. Mikäpä muu tarkoitus näillä ryhmillä on kuin vertaistuki? Jos ei halua lukea, niin eikö voi hypätä kirjotuksen yli mitä ei halua nähdä. Minusta kaikilla pitäisi olla oikeus kirjoittaa.

Hei kaikille,

Tämä ketju perustettiin nimen omaan masentavien asioiden käsittelyyn. Kyllä tänne on kaikilla oikeus kirjoittaa.

September tule takaisin, haluan kuulla kuulumisiasi, miten voit? Entäs Tyttönen?

Cherry

Toivottavasti osastohoito helpottaa oloasi edes vähäsen, September. Löytyisipä toimiva lääkitys tai jokin muu keino.

Ehkä September on tajunnut tilanteensa ja suhtautuu nyt osastohoitoon vakavasti. Siellä ne asiantuntijat ovat ja paras hoito tällaisessa tilanteessa. Ei kannata hajottaa itseään nyt moneen paikkaan, vaan keskittyä oikeasti parantumiseen. Kun on noin vakavaa lääkkeidenkin väärinkäyttöä ja kaikkea muuta voi ne täältä annettavat kommentit olla ristiriidassa asiantuntijoiden antamiin ohjeisiin ja neuvoihin ja siitä olisin kyllä huolestunut.

En ymmärrä. Ihmisiä, jotka tuomaroivat kuka tänne saa ja ei saa kirjoittaa. Kehottaisin heitä katsomaan peiliin ja menevän itseensä. Kuka se todellinen marttyyri on. Todella, jos näitä palstan viestejä ei voi lukea, niin voi pitää taukoa, jos näiden juttujen lukeminen käy itselle liian raskaaksi tai sitten itse aloittaa uuden ryhmän. Mutta en ymmärrä, miten kukaan voi sanoa toiselle, että et voi kirjoittaa tähän ryhmään tai että joku, joka tänne kirjoittaa niin hänelle ehdotetaan oman ryhmän perustamista. Surullista tosiaan.Johan tässä rupeaa aggressiot itselläkin nousemaan. Septemberille voimia ja edistymistä kuntoutuksessa. Tyttönen vaan, kirjoita tänne ihmeessä, jos koet sen auttavan.Maanis-depressiivisyys on elinikäinen sairaus, kuten esim.masennuskin voi olla. Vähän armollisuutta. Kanattaa lukea sairaudesta, jos ei tiedä siitä tarpeeksi. Siinä vointi vaihtelee. Ei kai kukaan esim.huvikseen mene sähköhoitoon vaan saadakseen apua siitä.Kyllä ihmiset voivat olla julmia toisilleen, ei voi muuta sanoa...

Mä oon hengissä vaikka tein sunnuntaina jtn todella tyhmää. Joten olin 4 pv psykan osastolla..

Erilainennainen kirjoitti 7.2.2019 22:18

Mutta en ymmärrä, miten kukaan voi sanoa toiselle, että et voi kirjoittaa tähän ryhmään tai että joku, joka tänne kirjoittaa niin hänelle ehdotetaan oman ryhmän perustamista. Surullista tosiaan.

Minä ehdotin oman ketjun perustamista, en oman ryhmän. Siinä on suuri ero.
Täällä on paljon ns. omia ketjuja jotka ovat kuin päiväkirjoja.

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että jos on ammattihenkilön hoidossa ympäri vuorokauden, niin tarviiko silloin vielä voimiaan tuhlata vertaistukeen? Joskus täälläkin pitäisi ymmärtää, että joku on niin huonossa kunnossa ettei häntä tällä hetkellä voi auttaa kirjoittelemalla.

Olen kyllä samaa mieltä. Nyt ei tosiaankaan kannata hajottaa itseään eri tahoille, vaan on keskityttävä hoitoon ammatti-ihmisten parissa ja heitä kuunnellen. Täällä on monenlaista neuvojaa ja nyt ei ole hyvä hetki niiden kuuntelulle. Kun ihminen on paremmassa kunnossa on vertaistuki paikallaan.

September ajatuksissa, tule takaisin kirjoittelemaan.

Olen saanut kuvan että palsta on sinulle tärkeä kanava jossa voit olla täysin rehellinen.

Hieman ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta toivon kaikille, voi myös miettiä kannattaako keskusteluja lukea jos ei halua tositarinoita vaan pumpulia ja sateenkaaria.

Maailmaan mahtuu monta tarinaa, annetaan kaikkien kukkien kukkia omina itsenään, vaikka sitten ei aina parhaimmillaan 🙂🌻

Tyttönen vaan kirjoitti 8.2.2019 9:14

Mä oon hengissä vaikka tein sunnuntaina jtn todella tyhmää. Joten olin 4 pv psykan osastolla..

Tsemppiä! 🙂🌻

Saa tänne toki kirjoittaa, en sitä kiellä. Esitin ehkä asiani väärin. 🙂

Hei vaan. Kirjoitan nyt lyhyesti kuulumisia, kun useampi on toivonut. Kiitos teille tuesta.

Osastolla on mennyt hyvin. Olen ollut aktiivinen monella tapaa ja osallistunut terapiaryhmiinkin. Itsetuhoajatukset ovat hiukan helpottaneet, lääke ehkä on alkanut vaikuttamaan. Kaikenlainen toiminta on myös saanut ajatukset toisaalle. Nyt tulin tänään kotiin viikonlopuksi. Ohjelmassa on ihan normaali kotiviikonloppu.

Olo on toiveikas, kyllä tästä taas selvitään.

Tsemppiä tasapuolisesti kaikille.