Mitä ihminen tekee tällä turhalla elämällä..

Tyttönen vaan kirjoitti 15.6.2018 18:27

Mitä ihminen tekee tällä turhalla elämällä..

Se on kylläkin niin kuin Myrtti sanoi että anoa joka voi itsensä pelastaa olet sinä itse ja ainoastaan minä voin pelastaa itseni. Mutta tämäkään väite ei ole mielestäni veden pitävä sillä jos menen esim. leikkaukseen niin lääkärihän minut pelastaa. Tai haaksirikossa joku toinen.

Kysymykseen: Mitä tällä turhalla elämällä tehdä? Voin sanoa että tee elämästä sellainen ettei se tunnu turhalta. Aseta jokin tavoite. Esim. opiskele jotain yms. Näkisin että elämä on silloin turha jos ei aseta itselleen minkäänlaista tavoitetta ja välillä pitää todellakin potkia itseään persuuksille... Toki voi luovuttaakkin, mutta luovuttamiseen liittyy aina myös häpeä. Eli sitä vähemmän häpeää ja epätoivoa mitä ryhdikkäämmin kulkee ja tavoittelee jotain elämässä. Ei sen aina tarvitse ollu välttämättä mitään suurta, askel kerrallaan.🙂👍

minäitse89 kirjoitti 15.6.2018 19:23

Tyttönen vaan kirjoitti 15.6.2018 18:27

Mitä ihminen tekee tällä turhalla elämällä..

Se on kylläkin niin kuin Myrtti sanoi että anoa joka voi itsensä pelastaa olet sinä itse ja ainoastaan minä voin pelastaa itseni. Mutta tämäkään väite ei ole mielestäni veden pitävä sillä jos menen esim. leikkaukseen niin lääkärihän minut pelastaa. Tai haaksirikossa joku toinen.

Kysymykseen: Mitä tällä turhalla elämällä tehdä? Voin sanoa että tee elämästä sellainen ettei se tunnu turhalta. Aseta jokin tavoite. Esim. opiskele jotain yms. Näkisin että elämä on silloin turha jos ei aseta itselleen minkäänlaista tavoitetta ja välillä pitää todellakin potkia itseään persuuksille... Toki voi luovuttaakkin, mutta luovuttamiseen liittyy aina myös häpeä. Eli sitä vähemmän häpeää ja epätoivoa mitä ryhdikkäämmin kulkee ja tavoittelee jotain elämässä. Ei sen aina tarvitse ollu välttämättä mitään suurta, askel kerrallaan.🙂👍

Oot kyllä oikeessa 🙂
Tsemppiä meille kaikille
🙂👍

Nyt on taas epätoivonen olo..

Erittäin hyvin sanottu

muistuttaisin vain tähän väliin että päivän ja/tai askeleen pituus ei missään nimessä
tarvitse olla noinkaan iso.

ESIM jos ottaa vaikka tavoitteeksi jollain viikolla käydä ulkona sateen jälkeen haistamassa
nurmikkoa, ja kertoa itselle että se oli hyväksyttävä tavoite, ja enempään ei välttämättä
sillä viikolla ole pakko ruoskia itteään, mutta jos se esim antoi edes pienen pilkkeen
jos edes sekunnin se antoi jotain lämpöistä tunnetta muistuttavaa , lukitse se vastaus
ja yritä hyödyntää sitä tavalla joka ehkä sopii omaan mielialakauteesi.

Olet Myrtti tuossa kyllä oikeassa että askeleen pituus riippuu ihmisestä. Joku voi tähdätä Suomen presidentiksi. kun taas joku yrittää käydä kaupassa. Olennaisinta mun mielestä ottaa kuitenkin askel eteenpäin... 🙂

anteeksi mutta

masentuneiden foorumi , kaupassa käynti ....

oikeasti sun pitää laskea rimaa paljon enemmän , tai olen käsittänyt tämän paikan aivan
väärin??

Tiedän että tämä on masentuneiden foorumi nimeltään, mutta kyllä sitä saa positiivinenkin olla. Ei tää elämä nyt loppujen lopuks pelkkää murhetta ole...😉

Hei vaan,

matkalta palattu ja arki jo nujertanut mut. Oli kyllä ihanaa tommoinen kahden viikon pakeneminen ja eläminen sellaisissa puitteissa, mihin omat voimavaarat riittävät - ilman velvollisuuksia. Ilman töitä, ilman lapsia, ilman kotitöitä, ilman sosiaalista elämää, kaikki eteen kannettuna. Joku vois sanoa, että mitä mä valitan, mutta eihän tää niin mee.

Ahdistus iski sitä kovempaa, mitä lähempänä Suomen maaperä häämötti. Tänään ei ookaan päässä pyörinyt kuin itsetuhoiset ajatukset. Mietin, jos hukuttautuisin juhannuksena mökillä. Mutta ei tää niinkään mee.

Peruin psykologin tapaamisen, koska en päässyt sängystä ylös. Nyt se on soitellut pitkin iltapäivää perään, mutta en oo vastannut. Ei se 50 minuuttia viikossa hyödytä mitään. Uuden lääkärin saan heinäkuussa, kun vanha lopetti. Lopetin kaikki mun lääkkeet reissun aikana. Se vaan kävi puolivahingossa (niin varmaan) ihan huomaamatta. Matka pohjalle on alkanut.

Viime yö meni valvoessa. Mietin sitä juhannuksena hukuttautumista, ja mitä käytännön järjestelyjä pitäisi ennen sitä hoitaa. Mietin, miten sellainen järjetön teko vaikuttaisi lapsiin, mieheen ja muihin lähiomaisiin ja antaisko ne mulle ikinä anteeksi.

En mä täältä ole pois lähdössä vielä, mutta en vaan saa näiltä ajatuksilta rauhaa.

Hei kaikille,

Tänne osioon vei minunkin tieni taas...valitettavasti. Joulukuusta lähtien olen ollut poissa töistä vaikean masennuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Pari kuukautta jo mennyt hyvin ja elämä plannut lähes normaaliksi. Kunnes toissapäivänä alkoi mieliala laskea voimakkaasti ja tämä päivä onkin jo mennyt itkiessä ja pahoissa ajatuksissa. Sain toissapäivänä kuulla lähiomaisen kuolemasta, hän teki itsemurhan. En tiedä vaikuttiko tuo minuuun niin voimakkaasti että tipahdan taas. Karmean upottava ja raskas suo taas kuljettavana edessä, en jaksaisi millään nyt uudelleen tätä. Lääkitykset ja hoidot on, psykoterapiankinnehdin jo aloittaa. ☹️ Säälittää mies ja lapsi, juuri kun olin toipumassa alkoi tämä helvetti uudelleen 😭

Pääsin tänää sairaalastakin kotia..

jos on perhe , puoliso ja lapset , yrittäkää kaikin voimin pureutua masennusta ruokkivaan
käytöksen hallintaan ottamiseen koko perheenä , ja ne lapset , tehkää kaekkenne
ettei heidän missään nimessä jää tietämätttöminä hautomaan vanhemman itsaria,
se voi olla kuoleman tuomia myös heille.

Perheethän ei tietenkään aina toimi, silloin ammattilaiset apuun, ja silloin tehdään niin
kuin he sanovat/ehdottavat , ei ruveta sooloilemaan , varsinkaan jos se johtaa
masennusta ruokkivaan käytökseen.

Akuiset voi tehdä mitä v**** huvittaa , mutta jos on lapset silloin ei ruveta tekemään mitään
itsaria , jos ei voimat / rohkeus / tai muu riitä avun pyytämiseen , silloin pyydetään
apua avun pyytämiseen jne.

Ja tehdään niinkuin matka elävien kirjoihin vaatii.

Ei tää oikeasti oo mitenkään monimutkasta.

MUTTA hei päivä kerrallaan .

Cherry77 kirjoitti 20.6.2018 14:41

Hei kaikille,

Tänne osioon vei minunkin tieni taas...valitettavasti. Joulukuusta lähtien olen ollut poissa töistä vaikean masennuksen ja paniikkihäiriön vuoksi. Pari kuukautta jo mennyt hyvin ja elämä plannut lähes normaaliksi. Kunnes toissapäivänä alkoi mieliala laskea voimakkaasti ja tämä päivä onkin jo mennyt itkiessä ja pahoissa ajatuksissa. Sain toissapäivänä kuulla lähiomaisen kuolemasta, hän teki itsemurhan. En tiedä vaikuttiko tuo minuuun niin voimakkaasti että tipahdan taas. Karmean upottava ja raskas suo taas kuljettavana edessä, en jaksaisi millään nyt uudelleen tätä. Lääkitykset ja hoidot on, psykoterapiankinnehdin jo aloittaa. ☹️ Säälittää mies ja lapsi, juuri kun olin toipumassa alkoi tämä helvetti uudelleen 😭

Vieläkö Cherry mielialasi on laskenut, vai oliko se vain ohimenevää?

Mä en ole päässyt juurikaan sängystä ylös kolmeen päivään. Onneksi lapset on jo kouluikäisiä, joten eivät ole koko ajan täällä kotona katsomassa äidin pahaa oloa vaan omissa menoissaan kavereidensa kanssa. Sen verran olen kuitenkin pakottanut itseni ylös, että olen käynyt lasten kanssa lyhyesti ulkona jätskillä tai puistossa, ja se onkin hiukan helpottanut oloa. Rauhottavia ja ulkoilmaa.

Eilen illalla olo alkoi vähän kohenemaan lievien hypo-oireiden myötä. Kunhan ei vauti kuitenkaan ala kiihtymään, en jaksa enää noita. Haluan vaan hiljaisuutta ja mielenrauhaa. Sitä paitsi pitää ajaa tänään mökille ja hypomania oireet saa mut ihan täyshulluksi kuskiksi. Toivottavasti juhannuksen mökkeily piristää, nyt on ainakin jokseenkin toiveikas olo.

Hyvää juhannusta kaikille 🌻🙂🌻