Minusta itsemurha on luovuttamista. Se on minusta pahin teko mitä voi tehdä. Evätä itseltänsä tämä maailma, joka on tietenkin epätäydellinen, mutta minusta kellään ei ole oikeus itse päättää päiviensä määrää.

Tässä tullaan tietenkin teismi ja ateismi kysymykseen. Minusta Jumala päättää päivien määrän tai jos ei usko Jumalaan niin geenit ja luonto. Minulta ainakin ehdoton kielteisyys itsemurhalle. En voi käsittää sitä missään olosuhteissa.

Osastolla on hyvä olla. Olen helpottunut, että pääsin niin nopeasti ja helposti.

Tapasin jo tänään lääkärin. Olen pettynyt, että lääkärin mielestä sähkö ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Seuraavaksi aloitetaan litium, joka loppuvuonna lopetettiin osastolla myrkytyksen takia. Jos siitä ei ole apua, niin sitten harkitaan sähköä.

Mulla on kai jotain harhoja, kun haistan ja kuulen kai omiani.

Tuntuu että tällä foruumilla ei saada oikeen keskustelua aikaiseksi. Kun kaikki vaan valittaa omaa tilaansa eikä kuuntele toista. Toki kaikilla on oikeus ilmaista kehno olo, mutta olis kiva keskustella, eikä vain valittaa... Tämmönen toive vaan...🙂

Hyvä September, että pääsit osastolle, jos sinulla on noin huono olo ollut! Toivottavasti siellä helpottaisi edes vähän ja että se litium auttaisi alkuun. Onko siellä osastolla lääkityksen lisäksi mitään terapeuttista toimintaa, johon voi osallistua ja joka voisi tuoda edes hiukan parempaa oloa? Tehdäänkö siellä mitään päivisin (jos jaksaa)?

Minulla unettomuus on nyt taas pahempi. Mutta en ole kauhean huonossa tilassa, vaan ihan keskinkertaisessa, väsyttää vain kovin enkä saa juuri mitään aikaan. Kävin tänään kaupassa ja kirjastossa. Edelleen on paljon asioita hoitamatta. Lykkään niitä, kun en pysty päättämään. Kaikissa on jokin pieni päätöksentekoa vaativa kohta, ja siksi lykkään. Tai sitten pelkään, että heti kun aloitan, tulee eteen jokin kohta, josta en enää osaa päättää.

Eihän tässä mitään järkeä ole. Mutta on todella voimakas poistyöntävä voima sisälläni, joka ikään kuin sanoo, etten voi aloittaa mitään. Kaikki on liian vaikeaa.

Yritän levätä ja odottaa, että voimat lisääntyisivät. Pitää yrittää muistaa syödä normaalisti.

Tsemppiä September, toivon, että saat apua osastolta. Saat ainakin levätä vastuista hetken aikaa. Minäitse89.lle myös terveisiä. Tiedostat itse hyvin oman olotilasi. Noin minäkin teen, olen sisällä, enkä lähde rasittamaan ulkomaailmaan itseäni, jos tuntuu, etten kykene. Mutta haluan tsempata sinua kuitenkin koulunkäynnissä. Kaikille muillekkin, ihania terveisiä teille ja yritetään nauttiakin elämästä ylä-ja alamäkineen.

Hei... Minä kaipaan ainakin foorumia kertoa olostani, vaikka sitten ilman selkeää keskustelua. Siinnä asiassa olen eri mieltä kuin Minäitse89. Ja jotenkin koen, että tämä ketju on keskustelua, ilman suoranaista kysymysten ja vastausten kirjoittamista. Tässä ketjussa kirjoittaa ainakin joku sellainen ihminen, joilla ei ole muuta ketjua, mihin kirjoittaa. Siksikin pidän tärkeänä tätä ketjua! Kiitos sinulle Minäitse89, kun aloitit tämän kirjoittamisen! 🙂👍

minäitse89 kirjoitti 30.1.2019 17:8

Tuntuu että tällä foruumilla ei saada oikeen keskustelua aikaiseksi. Kun kaikki vaan valittaa omaa tilaansa eikä kuuntele toista. Toki kaikilla on oikeus ilmaista kehno olo, mutta olis kiva keskustella, eikä vain valittaa... Tämmönen toive vaan...🙂

No ei saada, kun tehokkaasti jätetään välistä ne keskustelijat pois jotka yrittävät saada jotain keskustelua aikaisesti.
Helpompi vaan vuodesta toiseen olla samassa tilassa eikä edes yrittää tehdä mitään omalle ololleen.

Minä en ymmärrä psyykkisesti sairaiden hoitoa. Miksi vaan otetaan uudestaan ja uudestaan sairaalaan olemaan ilman, että ihmiseltä vaaditaan mitään tekemään itse.
Tekisi mieleni sanoa, että on ihan verorahojen tuhlausta.

September kirjoitti 29.1.2019 12:57

Proserpina,
Itse käytän lääkkeitä väärin, jotta saan pään sekaisin tai nukuttua. Päivät ovat niin tuskallisia, kun en pääse sängystä ylös, että tarvitsen helpotusta päivän kulkuun.

Panacodeissa on kyllä se huono (tai hyvä?) juttu että sisältävät parasetamolia, joten ovat erityisen vaarallisia väärinkäytettäviksi. Toivottavasti uskallat puhua ongelmasta jollekin nyt kun olet osastolla.

Mielestäni päihdeongelmaisia tai itsemurhan tehneitä ei voi mustavalkoisesti lajitella mihinkään tiettyyn lokeroon, kuten vaikka itsekkäisiin tai heikkoihin ihmisiin. Elämäntilanteita ja -historioita on niin monenlaisia, ettei kukaan meistä voi tietää mitä joku toinen on joutunut käymään läpi tai millaiset valmiudet hänellä on hyödyntää selviytymismekanismeja. Joiltakin em. mekanismit puuttuvat lähes kokonaan tai ovat hyvin haitallisia, eikä se ole niinkään tietoisesti tehty valinta jota voisi ja kannattaisi kauheasti kritisoida, vaan paremminkin henkilön omasta persoonasta ja historiasta syntynyt yhteisvaikutus.
Joskus voi yksinkertaisesti joutua niin umpikujaan, ettei keksi parempiakaan vaihtoehtoja olonsa helpottamiseksi. Jotkut itsemurhaan päätyneet jopa uskovat helpottavansa läheistensäkin tuskaa. He saattavat tuntea olevansa taakka tms., ja kuolemasta aiheutunut väliaikainen suru nähdään pienempänä pahana verrattuna koko elämän kestävään suruun, häpeään ja epäonnistumiseen. Minä ainakin tunnistan tuon ajatusmallin itsessäni, halun säästää puolisoani kaikilta murheilta joita kanssani tulee olemaan.
Jos on vaikea ymmärtää tätä, niin silloin voi olla ehkä tyytyväinen siitä, ettei ole itse kokenut yhtä riivaavia avuttomuuden ja arvottomuuden tunteita, tai että on omannut juuri sen verran voimavaroja, että on voinut järkeillä pahimmat negatiiviset tunteet pois tai jotenkin muuten pehmentää niiden vaikutusta mielialaansa ja elämänhaluunsa. Kaikilla ei ole realistisia työkaluja tai mahdollisuuksia tähän ainakaan ennen pitkäkestoista terapiaa.
🌻🙂🌻

Hyvää tätä päivää kaikille.

Minäitse89, olet oikeassa, että täällä ei juurikaan keskustella. Minulle tämä foorumi merkitsee juuri sitä, että voin valittaa omaa oloani ja anonyyminä sanoa asioita, joita en uskalla ääneen sanoa. Jos on siinä tilassa, että päivän ainut saavutus on päivävaatteiden päälle saaminen, keskustelusta ei voi odottaa kovin hyvää dialogia.

Purjevene, terapiaa täällä ei juurikaan ole tarjolla. Potilaat ovat yleensä siinä kunnossa osastolla, ettei terapiasta ole apua. Hoitajien kanssa saa aikaa ehkä 15min päivässä, ja enemmänkin jos osaa pyytää. Täällä keskitytään opettelemaan perusasioita uudestaan eli syöminen, nukkuminen, hygieniasta huolehtiminen ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden potilaiden kanssa.

Maanvaiva, sinun ei tarvitsekaan ymmärtää psyykkisesti sairaiden hoitoa. Ja voit kutsua sitä vaikka verorahojen tuhlaamiseksi. Ilmaista tämä osastolla oleminen ei suinkaan ole. Parhaiten voit vaikuttaa asiaan äänestämällä eduskunta ja kunnallisvaaleissa. Mistä olet niin vihainen?

Mies ja lapset tulevat tänään käymään, muutoin ei ole mitään ohjelmaa normaalin päivärytmin lisäksi.

September kirjoitti 31.1.2019 11:18

Maanvaiva, sinun ei tarvitsekaan ymmärtää psyykkisesti sairaiden hoitoa. Ja voit kutsua sitä vaikka verorahojen tuhlaamiseksi. Ilmaista tämä osastolla oleminen ei suinkaan ole. Parhaiten voit vaikuttaa asiaan äänestämällä eduskunta ja kunnallisvaaleissa. Mistä olet niin vihainen?

Itseasiassa en ole vihainen. Äänestämällä voi hyvin vähän vaikuttaa, kun äänestää jotain ihmistä ja puoluetta, hän voikin yhtäkkiä vaihtaa puoluetta ja olla asioista eri mieltä mitä oli silloin, kun häntä äänestin.

Sairaalamaksuissa tulee jossain vaiheessa maksukatto vastaan alatisairaalle ja silloin se on lähes ilmaista. Ja muutenkin sairaaloita pidetään yllä verorahoilla eikä asiakkaan sairaalamaksuilla.

Minä vaan ihmettelen tätä ettei psyykkisesti sairaan tarvi mitään tehdä itsensä hyväksi. Kun esim. sydänsairaat tai neliraajavammautuneet nostetaan monta kertaa päivässä sängystä ylös ja pakotetaan liikkeelle. Vaikka kuinka olisi en-mie-jaksa-asenne päällä.

Mie ikään kuin kirjoittelemalla tähän ketjuun, yritän saada teidät huomaamaan kuinka hiton hyvin teillä onkaan asiat, kun pääsette aina sairaalaan lepäileen, kun vähän valitatte en-mie- jaksa-oloanne.

Ymmärsinkö oikein Proserpina, että puolustat itsemurhaa? Minä en voi sellaista voi sulattaa. Tai toki saa olla mitä mieltä vaan. Mutta henkilökohtaisesti en näe ikinä mitään perusteita itsemurhalle ja tässä olen ehdoton.

Ihmiset eivät ole kuin koiria,joille voidaan antaa lopetus piikki. Näen ihmisen niin arvokkaana olentona, että vaikka olis kauheat kivut päällä tai muuta sellaista niin itseään ei saa lopettaa. Oli sitten uskovainen tai ateisti niin minusta ei mistään järkevästä kirjasta yms. voi löytää perusteita itsemurhaan.

Ja siitä olen eri mieltä että itsemurhaaja muka helpottaisi lähimmäisten elämää. Ei missään tapauksessa, itsemurhaaja voi tehdä tuhansien elämän vaikeaksi ja tämä on ihan fakta. Ja se vielä että jos joku tekee itsemurhan niin se voi ajaa muitakin ihmisiä samaan mielettömään ratkaisuun...

Hei

Tässä Flinkkilä&Tastula ohjelmassa puhutaan masennuksesta ja siitä tilasta pois pääsemisestä.

Itsellä on masennusta joskus, mutta vain pienen hetken. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on olla siinä" kellari" olotilassa pitkiä aikoja.

Kaikki Flikkilä&Tastula ohjelmat ovat katsomisen arvoisia.

Valoa tunnelin päähän....

https://areena.yle.fi/1-4219308?autoplay=true

Leijona55 kirjoitti 31.1.2019 12:53
Itsellä on masennusta joskus, mutta vain pienen hetken. Voin vain kuvitella kuinka vaikeaa on olla siinä" kellari" olotilassa pitkiä aikoja.

Mullakaan ei oo masennusta ikinä ollut. Sillon, kun PMS-oireet on pahimmillaan, mieli on tosi synkkä. Olen kokonaisvaltaisen väsynyt, mikään ei kiinnosta ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Tunnistan silloin helposti, että se on hormoneista, koska se on mulle niin epätyypillistä. Silloin mietin, olisiko tällaista olla masentunut. Mitä, jos olo oliski tuollainen koko ajan eikä vain sen 3-5 päivää ennen kuukautisia. 🙄

Mulla masennuksen oireet tulee joskus sillä tavalla että on vaikea aloittaa mitään asiaa...