Mä sain kuulla ikäviä uutisia, mun toinen pappa nukku pois viime viikolla ☹️

Voin pahoin fyysisesti. Etoo ja oksettava olo. Saattaa johtua siitä, että en ole syönyt kahteen vuorokauteen tai sitten niistä Panacodeista. En pysty ajatella ruokaa juuri nyt. Ällöttää.

Menin taas satuttamaan itseäni aiemmin tänään. Senkin heikko ja kurja ihminen.

Pystyin laittamaan ruuan. Ja käymään lapsen kanssa pesulla, oli sen tarpeessa. Ja pyykkiä vähän pesin, likaiset toppahousut ja sellaista.

Nyt on taas jaksettava. Yritän jaksaa ne hetket, jolloin hän on kotona ja hereillä.

Viikonloppuna ruokarytmi meni sekaisin, mutta sain kiinni siitä tänään uudestaan. Pystyin itselleni järjestämään lounaaksi kelpaavaa syötävää kotona suht oikeaan aikaan. Ja lapsen ruokin ajallaan.

Iltatoimet vielä ja nukkumaan. Yöt on huonoja nyt.

Ihanaa huomenna on terapia. Voin kaataa koko sotkun terapeutille ja olla juuri niin kauhea kuin miltä tuntuu.

Tänään oli touhukas päivä, vaikka sitten iltapäivästä tuntui, että olisi jo pakko mennä päiväunille, mutta leivoin, katsoin tv.tä ja tekstailin ja pidin itseni väkisin hereillä, että saisin illalla unen päästä kiinni ja nukuttua yön. Olen 2 rauhoittavaa ottanut, pää on kipeä, tunnistan aika kovankin stressin ja uni ei tule. Septemberille sanoisin, niinkuin jotkut muutkin täällä ryhmässä ovat jo todenneet, että liiallinen lääkitys on kuin kaataisi sangollisen vettä aavikolle.Ei se mitään auta.Lääkkeiden ottamisessakin pitää paikkaansa se, että ei se määrä, vaan laatu. Tulee vain entistä kurjempi olo, kun ottaa lääkettä enemmän kuin pitäisi/ on määrätty. Mietin jo silloin, kun kirjoitit, että olit ottanut ketipinoria 12 kpl, että luinko oikein. Ja jos et tunne pärjääväsi nyt tuon masennuksen kanssa niin sinun paras paikkasi olisi nyt osastolla. Ei siinä ole mitään hävettävää. Sanon näin, kuten edellä, koska välitän sinusta ihmisenä ja tarkoitamme sinulle hyvää, me, jotka olemme huolissamme runsaasta lääkkeiden käytöstäsi. Yliannostus ei poista ongelmaa, ainoastaan pahentaa oloasi. Hyvä, kun pystyit miehellesi hieman purkamaan tunteitasi. Muillekkin teille: Teistä välitetään.

Hyvää tiistaita.

Kiitos lempeistä sanoistasi, Erilainennainen. Ja kiitos kaikille muillekin huolenpidosta. Tiedän, että lääkkeiden väärinkäytöstä ei ole tässä tilanteessa apua. Silti otin tänäkin aamuna Panacodeja. Niitä riittää enää yhteen kertaan, sitten ne on loppu.

Huomenna on keskiviikko ja lääkärin soittoaika. Voisin tietysti yrittää saada hänet kiinni jo tänään. Näin unta osastosta. Oikeastaan en enää edes välitä, mitä mies ja lapset ajattelevat osastolle menosta.

Minä luen tätä ketjua ainoastaan siksi, koska yritän ymmärtää vieläkin miksi äitini teki itsemurhan ja sitä ennen vuosikausia leikki peliä menen sairaalaan-- mene sie lapsi sijaishoitoon.
Vahvasti alan olemaan sitä mieltä, että äitini oli sitä mitä arvelinkin sen olevan eli itsekäs paskiainen joka eli minä-itse-olen tärkein-ihminen maailmassa.

September kirjoitti 29.1.2019 9:13
Tiedän, että lääkkeiden väärinkäytöstä ei ole tässä tilanteessa apua. Silti otin tänäkin aamuna Panacodeja. Niitä riittää enää yhteen kertaan, sitten ne on loppu.

Tuttu tunne. Tosin olen oman lääkeriippuvuuteni kanssa huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin vaikka 5-10 v. sitten. Saako kysyä mihin tarpeeseen käytät lääkkeitä ja onko sitä jatkunut pitkään? Mitä se homma antaa sinulle tai mitä tunteita auttaa pakenemaan? Itselläni syyt ovat olleet varsin moninaisia ja vaikeastikin selitettäviä niin kuin varmasti usein on.

On ollut hieman parempi olo vaihteeksi ja ilmeinen maanisuuskin vaikuttaa tasaantuneen. Olen saattanut valvoa viime aikoina parikin vrk putkeen juurikaan syömättä tai juomatta suunnitellen hirveän tärkeiltä ja mahtavilta tuntuvia bisnesideoita, joilla tulen tietysti rikastumaan ja muuttamaan koko elämäni suunnan.
En edes alkuun tajunnut tuon olevan maanista, mutta mitäpä muutakaan se olisi, kun nälästä tärisevänä ja nestehukkaisena naurat itseksesi hullunnaurua viideltä aamuyöllä etkä pysty lopettamaan. Et tahdo nukkua, et syödä, et hidastaa vauhtia tai levätä pienintäkään hetkeä. Vireystila huitelee pilvissä, ja kaikki on saatava valmiiksi heti yhdellä kerralla, jotta suunnitelmat lähtisivät rullaamaan eteenpäin mahdollisimman pikaisesti ja tuottoisasti. Pitkittyneiden valvomisten seuraksena myös näköaistini on alkanut temppuilla ja muuttua jotenkin oudoksi. Koko maailma on näyttänyt vieraalta ja aaltoilevalta.

En ole koskaan aiemmin kokenut tällaista, joten se hieman ihmetyttää, mutta nyt voin kai lisätä jälleen uuden sulan hattuuni. Epätoivo on tainnut saada viimeisetkin ruuvit irtoamaan.

Maanvaiva, kyllähän se itsemurha itsekäs teko on. Ei siitä pääse mihinkään. Kuitenkin monet sen tekee tässä maassa. Luulen että tämä kulttuuri on joskus sellainen että on muka hienoa juoda viinaa tai muulla tavalla sekoittaa pää.

Minkä takia pitäisi sekoittaa pää? Eikö elämä loppujen lopuksi ole koulu? Täällähän pitää juuri terävöittää päätä enemmin kuin sekoittaa.

Toki sitten on nämä mielensairaudet jotka saavat ihmiset tekemään tyhmyyksiä. Mutta se on taas asia erikseen.

Proserpina,
Itse käytän lääkkeitä väärin, jotta saan pään sekaisin tai nukuttua. Päivät ovat niin tuskallisia, kun en pääse sängystä ylös, että tarvitsen helpotusta päivän kulkuun.

September kirjoitti 29.1.2019 12:57

Proserpina,
Itse käytän lääkkeitä väärin, jotta saan pään sekaisin tai nukuttua. Päivät ovat niin tuskallisia, kun en pääse sängystä ylös, että tarvitsen helpotusta päivän kulkuun.

Miksi et hae apua lääkkeiden väärinkäyttöön? Et kyllä ikinä parane, jos et sitä ongelmaa ensin ratkaise. Olosi kaiketi paranisi, jos käyttäisit lääkkeitä oikein lääkärin määräämällä tavalla.

Esim täältä voisit löytää apua.
https://paihdelinkki.fi/fi/tarinat/lue-tarinoita/huumeet-ja-laakkeet
Minä luin tuota paljon, kun piti päästä eroon tramalista leikkaukksen jälkeen.

Helvetin huono olo taas, mutten silti käytä lääkkeitä väärin koska se on haitallista. Välillä pitää vain sitten kärsiä, ei tässä muukaan auta. ☹️

Sitä se on, ikävät, kärsimyksen ja tuskan tunteet tulee vain ottaa vastaan. Ja muistaa samalla, että ihan joka päivä ei tunnu näin kurjalta. Jos tunteita/elämäntilannetta pakenee esim.lääkkeiden avulla, on ajatukset, tämä hetki joskus kuitenkin kohdattava ja niin kuin esim.alkoholin ottamisen aikana olo helpottaa, niin sen jälkeen tuntuu vielä enemmän näköalattomalta ja tulee tunne, että kunpa olisi aina humalassa, niin ei tarvitsisi kohdata arkea, omaa itseä jne.Mutta mihin liikakäyttö johtaa, me kaikki sen tiedämme, ei ainakaan parempaan. Osanotto myös kaikille, jotka ovat menettäneet läheisensä oman käden kautta. On helppo syyllistää ja toipuaksemme meidän täytyy tehdäkkin niin, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että itsemurhan tekijä olisi vain itsekäs. Siihen päätyäkseen on paljon toivottomuuden, kyvyttömyyden ym.negatiivisia tunteita ja kokemuksia jo takana ehkä ja tarkoitus ei ole missään nimessä vahingoittaa lähimmäisiä vaan päästä tuskasta jotenkin eroon ja siinä tilanteessa ei näy toivoa. Vastuu vanhempana olemisesta on raskas jo itsessään ja kun siihen lisää vaikkapa taloudelliset ongelmat, epäonnistumiset ihmissuhteissa, omat kyvykkyyden vaikeudet, tuen saamattomuus jne.jne.niin se on aika ymmärrettävääkin.Olkaamme armollisia itsellemme ja sitä kautta myös toisille.

Osastolla...

Aion nyt olla pari päivää vaan kotona. Olen liian herkkä ulkomaailmalle...

Erilainennainen kirjoitti 29.1.2019 15:1

... tarkoitus ei ole missään nimessä vahingoittaa lähimmäisiä vaan päästä tuskasta jotenkin eroon ja siinä tilanteessa ei näy toivoa.

Itsemurhasta tuo on todella hyvin sanottu. Itselläni jostain tunteesta laukeaa romahdus, jossa ollessani itsemurha näyttäytyy hyvänä vaihtoehtona. Se on ainut tapa päästä tästä kauheasta elämästä pois ja hyvä myös läheisille, koska heidän ei enää tarvitse sietää minua.

Se on kuin eri maailma. Se ei ole sama maailma kuin se, jossa normaalisti olen. Näin "normaalin" maailman sisäpuolelta on vaikea kuvailla romahduksen sisäistä tilaa, mutta suurin piirtein noin se menee.

Ainakin tämä on yksi syy itsemurhaan. Varmasti on erilaisia. Minulla se menee näin.