Kenelle se Solmussa-chat on tarkoitettu? Kaikilleko joilla on elämä solmussa...

Ne chatit on hyviä, jos on huono olo. Silloin vaan ei saa olla liian huono olo tai muuten ei pysty menemään sinnekään.

Tänään on jotenkin huono päivä. En haluaisi huomista päivää tulevaksi ollenkaan. Pitäisi jaksaa monta asiaa. Olen niin väsynyt. Masentaa.

Huomenna...
Vihdoin.

Entä jos joudunkin pettymään?

En voi elää tämän olon kanssa yhtään enempää.

No nyt on siellä lääkärillä käyty. Ajatukset ei meinaa pysyä kasassa, kun tuli niin paljon ajateltavaa. Lääkäri oli hyvä. Erikoistumisvaiheessa, mutta ihan pätevä.

Mua kun hävetti pyytää sairaslomalle jatkoa pari kuukautta, niin lääkäri kirjoitti 6kk sairasloman. Huh! Sanoi, ettei tässä mun työn ja sairasloman välillä pomppimisessa ole järkeä.

Sähköön on jonoa. Keskiviikkoon mennessä pitää päättää, menenkö osastolle vai jäänkö kotiin. Osastolla pääsee nopeammin sähköön ja voidaan tehdä lääkemuutoksia, kun on valvotut olosuhteet. Nyt on terveys niin huono, ettei voitu tehdä kuin yksi pieni lääkemuutos. Abilify lisättiin takaisin aamuun siinä toivossa, että se antaisi toimintakykyä.

En oikein tiedä, mitä ajatella kaikesta tästä.

Mä satutin itteäni jälleen kerran. Osastolta potkitaan parin päivän jälkeen ulos..

Hienoa September, että sait asioita eteenpäin ja että lääkäri oli niin aikaansaava!

Nyt on niin väsynyt olo, etten jaksa enää kirjoittaa... Viikonloppuna pitää levätä, jos pystyy.

Tsemppiä taas kaikille, ette ole yksin mietteidenne ja sairautenne kanssa. Hienoa, että minäitse89 olet jaksanut/rohjennut käydä koulua ja että september, minulla on tunne, että olet päässyt eteenpäin, vaikka mikä minä olen kenenkään tilannetta arvioimaan. Purjeveneelle tsemppiä, ei aina tarvitse jaksaakaan. Minulla vähän parempi mieliala tänään. Olen menossa ystävääni tapaamaan ja toivoisin tapaavani lastani. Tyttönen vaan, ikävää, jos kotiuttavat sinut osastolta, jos et halua. Kunpa voisin auttaa sinua. Olet ajatuksissani ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Millä ihmeellä pääsen tästä satuttamisesta eroon, käet näyttää kauheilta ☹️

Olen ollut sisällä koko päivän, tietokoneen ääressä. Jalkoja särkee. Mietin, jaksaisinko mennä luomaan lumet. Sitä näyttää olevan paljon. Pitäisi yrittää liikkua. On sellainen olo, että aika vaan valuu eteenpäin ja olen jumissa koneen ääreen. Pyykkejä sain pestyä kolme koneellista. Siinä on päivän saavutukset.

Miten teillä muilla on viikonloppu alkanut?

Moi kaikille.
Oon ite hyvin syvällä opiskelustressin ja kaiken muun ahdistuksen keskellä just nyt, ja tää foorumi tuli mieleen, joten täällä sitä nyt ollaan.

Stressi aiheuttaa just nyt mulle niin voimakasta fyysistä pahoinvointia, että pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saattaa yököttää. Ruokahalu on siis aika kateissa ja omassa asunnossa oleminen ahdistaa ihan yhtä lailla. Vähän ikävä tilanne, kun mm. omat vanhemmat ja sukulaiset asuu neljän tunnin päässä opiskelupaikkakunnasta. Kärsin siis kaiken ihan yksin.

Mun on varmaan pakko soittaa YTHS:lle ja itkeä sinne puhelimeen, että voin huonosti.

Hyvää lauantai-iltaa.

Sain ruuan tehtyä. Ruuan jälkeen kävimme lasten kanssa elokuvissa. Oli tuskallista istua teatterissa, kun en jaksanut kiinnostua elokuvasta eikä oikein ollut mitään tunnetilaa. Olen pelkkää tyhjää täynnä. Kamalaa, kun ei tunne mitään.

Minulla on sellainen tunne, että pitäisi mennä sinne osastolle. Mutta se päätös saa vielä odottaa.

Eszett kirjoitti 26.1.2019 17:15

Moi kaikille.
Oon ite hyvin syvällä opiskelustressin ja kaiken muun ahdistuksen keskellä just nyt, ja tää foorumi tuli mieleen, joten täällä sitä nyt ollaan.

Stressi aiheuttaa just nyt mulle niin voimakasta fyysistä pahoinvointia, että pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saattaa yököttää. Ruokahalu on siis aika kateissa ja omassa asunnossa oleminen ahdistaa ihan yhtä lailla. Vähän ikävä tilanne, kun mm. omat vanhemmat ja sukulaiset asuu neljän tunnin päässä opiskelupaikkakunnasta. Kärsin siis kaiken ihan yksin.

Mun on varmaan pakko soittaa YTHS:lle ja itkeä sinne puhelimeen, että voin huonosti.

Hei Eszett!

Ei kannata jäädä yksinäisyyteen liian pitkäksi aikaa, jos yrittäisit hankkia joitain tuttavia kenen luona käydä aina kun on huono olo ja muutenkin. 🙂

Tiedän kokemuksesta että yksinäisyyttä pitää annostella oikein, niin kuin kaikkea elämässä. Ei saa olla liikaa mitään tai liian vähän. Kaikkea kohtuudella.

Jos saisit koulusta kavereita? Tai naapureista tai ihan kenestä vaan.

Tai sitten aloittaisit jonkun harrastuksen porukassa...

Tämmösiä asioita tuli mieleen...

minäitse89 kirjoitti 26.1.2019 18:18

Eszett kirjoitti 26.1.2019 17:15

Moi kaikille.
Oon ite hyvin syvällä opiskelustressin ja kaiken muun ahdistuksen keskellä just nyt, ja tää foorumi tuli mieleen, joten täällä sitä nyt ollaan.

Stressi aiheuttaa just nyt mulle niin voimakasta fyysistä pahoinvointia, että pelkkä ruoan ajatteleminen tai näkeminen saattaa yököttää. Ruokahalu on siis aika kateissa ja omassa asunnossa oleminen ahdistaa ihan yhtä lailla. Vähän ikävä tilanne, kun mm. omat vanhemmat ja sukulaiset asuu neljän tunnin päässä opiskelupaikkakunnasta. Kärsin siis kaiken ihan yksin.

Mun on varmaan pakko soittaa YTHS:lle ja itkeä sinne puhelimeen, että voin huonosti.

Hei Eszett!

Ei kannata jäädä yksinäisyyteen liian pitkäksi aikaa, jos yrittäisit hankkia joitain tuttavia kenen luona käydä aina kun on huono olo ja muutenkin. 🙂

Tiedän kokemuksesta että yksinäisyyttä pitää annostella oikein, niin kuin kaikkea elämässä. Ei saa olla liikaa mitään tai liian vähän. Kaikkea kohtuudella.

Jos saisit koulusta kavereita? Tai naapureista tai ihan kenestä vaan.

Tai sitten aloittaisit jonkun harrastuksen porukassa...

Tämmösiä asioita tuli mieleen...

Mulla on opiskelukavereita kyllä, mutta huonoina päivinä mun ongelmat on niin raskas taakka, että siihen vaadittaisiin ammattiapua, enkä kehtaa niillä ystäviä kuormittaa. Hakusessa onkin uusi psykoterapeutti.

Toki yksinäisyys riesaa mua hyvin usein kavereista / tutuista huolimatta, en oo oikein ikinä osannut kysellä kenenkään kuulumisia tai sopia tapaamisia, kun se tuntuu muiden häiritsemiseltä. Hyvin yksipuolisesti oon myös joutunut usein aloittamaan keskusteluita, ja siitä on taitanut tullakin tuo fiilis.

Tyttönen vaan, oletko googlannut erilaisia osoitteita, mistä saisit apua, esim.nuorten mielenterveystalo? Voin lohduttaa sinua kertomalla, että myös oma tyttäreni teki tuota ensimmäisen kerran murrosikään tultaessa ja se jatkui joitakin vuosia, mutta jossain vaiheessa hän pääsi tuosta tavasta eroon. Mutta arvet käsissä on siitä ajasta muistutuksena. Olin omasta mielestäni huono tuki tuolloin hänelle, koska minua pelotti ja yritin vain jotenkin saada elämäämme toimimaan. Seurustelin alkoholistimiehen kanssa, joka minun puoleltani oli voimakas riippuvuussuhde. Suhteessa oli myös muita vaikeuksia ja en välittänyt enää itsestäni, niin sorruin itsekkin käyttämään yhä enemmän alkoholia ja kumpppanin kanssa tuli luonnollisesti riitaa, aiheutin tyttärelleni turvattomuuden tunnetta mm.muuttamalla vieraalle paikkakunnalle tyttäreni kanssa miesystäväni luo. En kyennyt olemaan tyttäreni tukena. Suhteessa oli myös mustasukkaisuutta minun puoleltani, joka meni liiallisiin sfääreihin, mutta myös siksi, ettei kumppanini ollut luotettava. Tarkoituksenani oli alunperin muuton suhteen, että voisin turvata lapselleni turvallisen elämän, mutta tietenkin siinä oli myös itsekkyyttä ja pelkoa siitä, että romahdan, jos en saa "rakkautta" ja jään yksin.Kerron tämän siksi, että lopulta ei ole mitään niin suurta häpeää tai pelkoa, ettei siitä voisi puhua/ kertoa ja toipuminen omista ongelmista on hidasta, mutta vain käsittelemällä näitä asioita jonkun ihmisen kanssa, joka kuuntelee, voi tulla autetuksi, pikkuhiljaa. Voimia.

Tyttönen vaan kirjoitti 26.1.2019 16:30

Millä ihmeellä pääsen tästä satuttamisesta eroon, käet näyttää kauheilta ☹️

Mäkin satutin itseäni. Siitä seurasi heti parempi olo. Tai no ei mulla huono olo ollut aiemmin vaan tyhjä. Nyt sentään tunnen jotain. Tosin otin tota tarvittavaa ketipinoria 12kpl. Sen lisäksi meni pitkävaikutteista 600mg. Kohta tulee uni...

September kirjoitti 26.1.2019 19:37

Tyttönen vaan kirjoitti 26.1.2019 16:30

Millä ihmeellä pääsen tästä satuttamisesta eroon, käet näyttää kauheilta ☹️

Mäkin satutin itseäni. Siitä seurasi heti parempi olo. Tai no ei mulla huono olo ollut aiemmin vaan tyhjä. Nyt sentään tunnen jotain. Tosin otin tota tarvittavaa ketipinoria 12kpl. Sen lisäksi meni pitkävaikutteista 600mg. Kohta tulee uni...

Mulla menee ketipinoria päivässä 100 mg ja tarvittaessa 1-4 tablettia päivässä 25 mg ketipinoria. Välillä, jos ahistaa todella pahasti nii otan ketipinorin ja opamoxin yhistelmän, nii se auttaa..