Moro Miggy!

Itsekin kohta 30 v.. Mullakin on erittäin vakavaa masennusta. Samalla myös kamppailen Jumal-uskon kanssa. Tekisi mieli uskoa Jumalaan mutta kun kaikki maailmassa näyttää siltä että ei ole Jumalaa. Että me ollaan yksin täällä ja sitten rauetaan tyhjiin. Se on musta kammottava ajatus, että ensin tää elämä on tällaista paskaa ja sitten ei voi päästä mihinkään taivaaseen. Mutta välillä taas sitten uskon Jumalaan. Käyn koko ajan sisäistä kamppailua uskomisessa. Mulla on muutenkin välillä hirvee hinku päästä pois tästä elämästä kun tää on välillä järjetöntä paskaa. Mutta joo. Toivottavasti tästä voinnit paranee....🙂👍

Itsemurha-ajatukset valtaa pään..

Terkkuja täältä Amerikasta,

Pari masennuspäivää ollut reissulla, mutta muuten mielialat pysyneet hanskassa. Hypo-oireita ei ole ollut, mutta oon valvonut nyt kolme vuorokautta ja pitkän matkustamisen takia valvoin kaksi vuorokautta heti alkuun. Reissu on kyllä ollut mahtava ja saanut unohtamaan kaikki ongelmat, mutta tää valvominen vähän huolestuttaa. Väsymys on aivan järkyttävää, mutta en vaan pysty nukkumaan. Kuinkahan tässä käy, kun kotiin ja arkeen palaa.

Tsemppiä kaikille paskan fiiliksen kanssa painivilke☺️❤️

Luonnetta joo tulis aivan varmasti, mutta ei mitään semmosta mitä todennäköisesti toivoisit
omalle tyttärelle.

Sitkuttele päivä kerrallaan , ole läsnä tyttärelle, ponnistele terapiassa terapeutin kanssa
niin kuin vain voitte.

Kun tytär on "sopivan" ikäinen ota hänet mukaan prosessiin matkalla elävien kirjoihin,
sitä hän todennäköisesti arvostaa huomattavasti enemmän kuin itsarin tehnyttä isäänsä.

Et maininnut mitään perheestäsi, YH vai mitenkä?

Kaikki ihmiset perheessä kuuluu koko prosessiin, tavalla tai toisella.

ps. Päivä kerrallaan, vaikka kuinka paskoja ne ois.

Mä pääsen tänää kotiakin..

On tässä tullu kelailtua että samaan saatanan kuoppaan me kuitenkin joudutaan, turha unelmoida mistään ollaan kalojen ruokaa. Tää maailma on armoton paikka, jos ei ole Jumalaa. Sen takia Jumala täytyy keksiä vaikkei häntä olisi. Tämä elämä on muuten niin helvetin ankeaa kun kirveen varjo leijuu joka ilon hetken yllä. Kuolema ei katso ikää eikä sukupuolta se korjaa liikemiehen ja kerjäläisen samalla tavalla. Kaikki elämä, onni, ilo päättyy kuolemaan, jos Jumalaa ei ole. Kaikki on turhaa jos Jumalaa ei ole ja jos ei ole taivasta niin minkä takia elää kuuliaista elämää. Jos kerran millään ei ole mitään väliä. Jos kerran olet kerjäläinen tai herrasmies ja kuitenkin kuolet, jos kaikki on kuolemassa samalla viivalla niin mikä pointti tässä elämässä on. Täällä odotellaan ydinsotaa ja maailmanloppua ja täristään että kohta kuolema korjaa ja vaikkei se heti korjaisikkaan niin kyllä se joskus vielä korjaa. Elämä on suurta kärsimystä, kaikki tiet vievät kuolemaan. Vain Jeesuksen sanat antaa mulle lohtua: "Kulje aina kapeasta portista sillä se tie vie elämään." Kiitos ja anteeks...

😭

Olen elänyt elämän josta ei jää jälkipolville juuri mitään. Vanhenen päivä päivältä. Harmaita hiuksiakin jo löytyy. Elämä on helvetti ja mikään mikä kuoleman jälkeen odottaa ei voi olla hirveämpi kuin itse tämä elämä maan päällä. Täällä me sodimme riitelemme tapamme toisiamme. Mikään ei vedä vertoja hirveydessään tälle maan päälliselle helvetille. Helvettikin on taivas verrattuna tähän helvettiin.😭

Olen taas alkanut päässäni ihannoimaan itsetuhoa... Sorry.☹️

Olen uusi täällä ja löysin tämän foorumin. Olen ollut käytännössä masentunut lapsesta asti.

Moi.

Olen miettinyt itsekseni että ihmisen syvin ja tärkein tavoite elämässä on olla mahdollisimman inhimillinen ja mahdollisimman ihminen...

Hyvää torstaita!

Kiitos Minä itse. 😍

Anteeksi kyynisyyteni, mutta jos toivoo jumalan pelastavan vaikealta masennukselta, saa odottaa ikuisesti, sillä jumalaa ei ole, saatikka kuoleman jälkeistä elämää,
ainoa mitä meistä jää on märkäläiskä jonkun kaakelilattian viemäriin ennen multiin / polttoon
menoa, meillä on ainoastaan tämä tarina mitä nyt kirjoitamme, ja joo aivan varmasti
jos et ole batmani tai mannerhein sinua ei tulla paljoakaan muistamaan kuoleman jälkeen.

MUTTA koska meillä on vain tämä, se tekee meistä ihmisiä , ja joo kärsimystä ja paskaa sataa
niskaan ihan riittävästi jokaiselle , jokainen päivä on oma seikkailunsa, oli se sitten pimeessä
yksiössä kännissä ku käki, tai jotain muuta, ehkä jopa ulkona seuraamassa jalkojaan,
jokainen rakentaa oman tarinansa sitä mukaa.

MUTTA hei tyypit muistakaa päivä kerrallaan

cant rain all the time

Ymmärrän Myrtti näkökantasi, mutta kun olin äsken suihkussa mietin tätä: Jos Jumalaa ei ole niin se on ihme sillä maailmaan syntyminen on ollut niin silkkaa sattumaa että huhhuh. Eli jos aloitetaan Maa planeetan synnystä, sen täytyi sekunnilleen muovautua juuri oikealla hetkellä ja sitä täytyi pommittaa juuri oikea määrä meteoriitteja ja salamoiden piti juuri oikeassa suhteessa iskelä alkuliemeen että solut muodostuivat ja sitten solujen täytyi juuri oikealla hetkellä alkaa jakautua että ne muodostivat eliöitä. Ja kun nämä eliöt juuri oikealla hetkellä parittelivat, niin niissä tapahtui mikroskooppisen pieniä muutoksia ja ajan kuluessa evoluutio muokkasi niistä sellaisia että ne pystyivät elämään maalla ja hengittämään ilmaa. Sen jälkeen meni miljoonia vuosia kunnes niistä kehittyi eri haaroja: dinosauruksia ja nisäkkäitä ynnä muita. Sen jälkeen meteoriitin täytyi juuri oikealla hetkellä osua maahan jotta dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon ja uskomatonta kyllä jotkin pienet nisäkkäät selvisivät. Sitten kesti miljoonia vuosia jälleen että niistä muovautui apinoita. Ja satoja tuhansia vuosia kunnes niistä muovautui Homo Sapiens. Sitten tarvitaan vielä tuhansien ihmisten ketju jossa heidän on täytynyt harrastaa yhdyntää juuri oikeaan aikaan ja oikeassa asennossa. Ja niin on tehty tuhansia kertoja, kunnes juuri sinä synnyit juuri omilla ominaisuuksillasi ja vieläkö väität että tämä kaikki on sattumaa? Voi tietenkin olla, mutta itse uskon johonkin korkeampaan voimaan. Ei muuta.

Kyllä juuri niin, sattuma on yksi mahdollinen hyvä sana kuvaamaan tätä kaekkea.

Evoluutio on aina olemassa uskoo siihen tai ei.

Mutta hei myös uskon että jokaisella on oikeus uskoa asioihin omalla tavallaan,
enkä missään nimessä halua viedä keltään pois sitä mahdollisuutta että usko johonkin
estää pääsemästä elävien kirjoihin takaisin.

Mutta odottaminen että jotain parempaa elämää tapahtuu jos vaan riittävästi uskoo
johonkin , ei välttämättä ole se terveellinen vaihtoehto, jokaisen on rakennettava itselle
ja mielialakauteensa sopiva taistelu ja/tai antautumis suunnitelma.

Itse uskon moneenkin asiaan , mutta mikään niistä ei liity uskontoihin ja/tai jumalaan.

Matkalla elävien kirjoihin ainoa joka voi sinut pelastaa olet sinä itse.