Erilainennainen kirjoitti 10.1.2019 16:35

En osaa enää sanoa, kumpi tulee ensin, unettomuus vai masennus, ehkä ne kulkevat käsi kädessä. Huomaan, että jos mitään tarkoituksenmukaista tekemistä ei ole, niin masennus valtaa herkemmin. Toisaalta taas en kuitenkaan niinä päivinä jaksa edes keksiä ns.tarkoituksenmukaista tekemistä, parempi vain nukkua.Mutta aina sekään ei hyvä, kun omat pelot ja ahdistukset tulevat esiin painajaisina ja kun herää, olo on vieläkin kurjempi.
...

Juuri tuo tarkoituksenmukainen tekeminen olisi tärkeää! Minäkin olen huomannut, että jos on vähänkään voimia ylipäätään tehdä mitään, niin tarkoituksenmukainen tekeminen auttaisi. Jos töissä pystyy käymään yhtään, niin työnkin pitää olla tarkoituksenmukaista tai muuten se uuvuttaa vain lisää. Ja kotona ollessa pitäisi olla jotain tarkoitusta edes osalla niistä asioista, joita tekee. Kun tuntuu, että ihan turhaan koko ajan yritän saada Kelaan jotain ja juoksen lääkärissä ja tämä kaikki byrokratia on samantekevää, tai kotona on samantekevää, siivoaako vähän vai ei, kun kohta on taas likaista, niin masennus vaan lisääntyy.

Jokin verran byrokratiaa tai turhalta tuntuvaa uuvuttavaa puuhaa pystyy tekemään, mutta joukossa pitäisi olla jotain, millä on merkitystä itselle. Muuten vointi on huono. Masennus kuitenkin kadottaa myös merkityksellisyyden kaikesta. Toisaalta ainakin minulla ajoittain on pieniä hetkiä, jolloin jollain asialla on merkitystä. Sitten se taas häviää.

Mukava kuulla, että sinulla minäitse89 on vointi parempi nyt!

Minäkin nukuin enemmän viime yönä, noin seitsemän tuntia. Silti heräsin väsyneenä päänsärkyyn. Kokonaisuus kuitenkin parempi kuin edellisinä öinä.

Tänään ei ole mitään ohjelmaa. En tiedä mitä teen. On sellainen olo, että pitäisi hoitaa kaikkia kriisissä olevia asioita, joita en ole saanut hoidettua. Katsoin aamulla Tuntemattoman sotilaan loppuun, osa 2. Nauhoitin telkkarista. En tiedä, miksi katson nyt tuollaista.

Ongelma on se, etten pysty rauhoittumaan. Koko ajan sisälläni juoksen edelleen sitä työssäkäynnin oravanpyörää. Ulkoisesti en juokse töihin ja siellä ympäriinsä, mutta sisäisesti edelleen jokin minussa juoksee hengenhädässä.

Pitää miettiä, mistä saan ruokaa tänään. Kaapissa on kaikenlaista syötävää, mutta ei kunnollista lämmintä ruokaa. Lähdenkö jonnekin muualle syömään vai ostanko kaupasta vai yritänkö miettiä, jaksaisinko tehdä siitä, mitä kaapissa sattuu olemaan... Ehkä teen tonnikalakastiketta, kaapissa on tonnikalapurkkeja. Pastaa ja perunoitakin on. Ei tarvitse lähteä minnekään. Vai onko parempi lähteä jonnekin, en tiedä.

Mitä te muut teette silloin, kun ei ole äärimmäisen paha olo mutta ei ole mitään päiväohjelmaa?

Hyvää alkavaa viikonloppua!

Lääkäri soitti hetki sitten. Ei suostunut tekemään muutoksia lääkkeisiin, ei edes kirjoittanut sitä Opamoxia. Sanoi, ettei viitsi kaivaa syvempää kuoppaa lääkkeillä, jos käytän niitä kuitenkin väärin. Antoi kuitenkin luvan ottaa 25mg Ketipinoria jopa 150mg kerralla.
Lisäksi saan lähetteen sähköhoitoon. En tiedä, minkälainen jono sinne on tai kuinka monta kertaa saan sitä lisää, mutta olen tyytyväinen. Tapaan tämän lääkärin kahden viikon päästä kasvokkain, sitten varmaan tiedän enemmän. Silloin puhutaan myös mahdollisesta osastohoidosta, jos tilanne on huonontunut parissa viikossa.

Ehkä näillä uutisilla jaksaa taas vähän eteenpäin. Tänään ei ole niin huono olo, mutta en ole silti noussut sängystä. Pysyn yleensä aina sängyssä silloin, kun on parempi olo. En jaksa tehdä mitään suunnitelmia enkä ylipäätään tehdä mitään, vaikka olisi parempi päivä. Iltapäivällä nousen ruuanlaittoon ja yritän edes keittiötä siivota.

Lauantaille olen tehnyt suunnitelmia. Kyllä sitä aina silloin tällöin jaksaa yhden päivän tsempata ja vetää naamarin kasvoille. Varmaan tekee ihan hyvääkin lähteä kotoota, vaikka ei millään jaksaisi.

Illat ovat nyt viime aikoina ollut helpompia. Kun mies tulee töistä kotiin, niin alkaa helpottaa. Yleensä vaan nautin illat siitä, ettei ahdista ja katson Netflixistä suosikkisarjoja. Se, että voin vaan maata sängyssä ajattelematta olotilaani, tuntuu hyvältä.

Moi!

Kannattaa Purjevene käydä ulkona ja pakottaa itsensä keskittymään johonkin. Ja välillä tietenkin tekee asioita jotka eivät ole niin merkityksellisiä, mutta jotenkin täytyy saada ajatukset pois pahoista asioista.

Eli neuvoni olisi että ensin mietit jonkin (voi olla merkityksellinen asia tai ei) asian ja pakotat itsesi tekemään sitä, ja käytät kaiket voimat mitä sinussa on. Tämä ainakin toimii minulla. Parempi kun ei koko ajan mieti merkityksellisyyttä. Täytyy vaan pakottaa itsensä, ainakaan mulla ei muuta vaihtoehtoa ole.

Mukavaa päivää!

Musta tuntuu, että tämä vuosi tulee olemaan merkittävä. Sairaudelle ei tietysti mitään voi, mutta toivoisin pari kuukautta tasaista oloa ja muuten semmoista eloa sairauden kanssa, että pysyn toimintakykyisenä vaikeista ajoista huolimatta.

Sairasloma loppuu tammikuun viimeinen päivä, mutta se on selvää, että jatkan sitä ainakin parilla kuukaudella ellen sitten jopa kesään asti. Tosin sitten alkaa olla sairaspäiväraha päivät käytetty ja pitäisi olla taas vuosi työkykyisenä ennen kuin on taas oikeutettu sairaspäivärahoihin. Ajatus, että olisin vuoden putkeen työkykyinen, tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Aion päästää vanhasta työstä irti tänä vuonna. Pitäisi keksiä, mitä haluaisi jatkossa tehdä. Minulla ei ole tutkintoja kuin ylioppilastutkinto, mutta työkokemuksellani pääsen pitkälle. Olen ollut työssäni jo 16 vuotta eli koko aikuiselämäni. Nyt on aika valita uusi polku. Tarvitsen muutosta vaikka se pelottaa. Olen sen verran arka, että saatan tarvita hypomaniaa/maniaa noin isoihin askeleihin.

Toinen vaihtoehto on kasvattaa perhettä vielä yhdellä lapsella. Olen ollut hyvin vastahakoinen ajatukselle, kun mies on sen nostanut esille. Se ei ehkä tässä terveydentilassa olisi järkevää ja tuntuisi hullulta aloittaa kaikki alusta, mutta toisaalta työelämästä pois oleminen olisi sairauden kannalta hyvä. Lisäksi vauvakuplassa eläminen on edellisten kohdalla ainakin tehnyt hyvää.

Sellaisia pohdintoja tänään.

Mua ei ees kiinnosta syyä, ku tahon vaan vahingoittaa itteäni..

September, silloin jos sairauspäivät loppuu ja on edelleen sairas, voi hakea eläkeyhtiöltä kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä. Lääkäri varmaan kertoo näistä vaihtoehdoista siinä vaiheessa, jos sairauspäivät alkavat olla vähissä, ehkä muutamaa kuukautta ennen kuin ne loppuvat. Myös Kelalta tulee aika varhain joku tiedote. Sekä osatyökykyisenä että kokonaan sairaana on vaihtoehtoja senkin jälkeen, kun Kelan sairauspäivät loppuvat. Sen jälkeen ei jää tyhjän päälle, jos on edelleen sairas.

En tiennyt näistä silloin, kun ensimmäisen kerran jouduin tällaiseen tilanteeseen. Silloin olin ensiksi sairauslomalla pitkään ja sitten osakuntoutustuella vuoden verran. Pystyin silloin puolipäiväiseen työhön eli sain puolikasta eläkettä ja puolikasta palkkaa yhtä aikaa. Sitten jos kuntoutuu, voi palata vaikka kokopäivätyöhön tai voi hakea jatkoa puolipäiväjärjestelylle. Jos ei kuntoudu mutta sairauspäivät on loppu, voi hakea kuntoutustukea (määräaikaista eläkettä). Sitä voi hakea aina, kun Kelan sairauspäivärahat ovat loppumassa mutta sairaus vielä jatkuu.

Kiitos hyvistä ajatuksista, minäitse89! Taidan mennä nyt ulos kävelemään pienen lenkin.

Kiitos tietopläjäyksestä, Purjevene. Itse asiassa Kelalta tulikin juuri postia asiasta, mutta en vielä tutustunut tarkemmin.

Huominen ohjelma harmillisesti peruuntui. Sain kuitenkin siistittyä kotia lasten kanssa, tuntuu hyvältä saada jotain aikaiseksi.

miten pystytte kirjottaan tänne? oon "kumittanu" viestini sata kertaa. ne kuulostaa aina yhtä hölmöltä.

Tyttönen vaan,mistäköhän olisi sinulle apua...Sitä on saatavana monenlaista, mutta olisi hyvä löytää joku säännöllinen hoitokontakti ja mahdollisimman tiheillä käynneillä? En todella ole mikään asiantuntija ja olen oman itsenikin pahin tuomari, mutta näyttää siltä, että tarvitset nyt tukea. Sitä me itse kukin aina välillä tarvitsemme. Minulla menee toisinpäin eli silloin, kun stressaan, olen masentunut tai ahdistunut, niin syön, syön ja syön. Tiedostan kyllä, ettei sekään ole oikea tapa käsitellä tunteita/ ratkoa asioita, mutta olen siihen "koukussa". Tärkeää olisi hyväksyä ja vastaanottaa paha olo ja tunteet ja jos itkettää, niin itkeä. Tai voi kirjoittaa ajatuksiaan paperille, yrittää keksiä jotain kivaa tekemistä, huolehtia itsestään ja olla hyvä ja armollinen itselleen. Et ole yksin, kyllä sinä selviät!

Hei megol! Minustakin omat viestit kuulostaa aina hirveän hölmöiltä. Ja toisten kirjoittamat viisaammilta ja kunnollisemmilta.

Yritän nopeasti painaa Lähetä-nappia, mutta usein ehtii tulla ajatus, että tämä on muiden mielestä varmaan epäkiinnostavaa ja hölmöä. Yritän saada ajatukset takaisin siihen, että tulee itselle vähän parempi olo, kun saa jotain kontaktia muihin, joilla on vaikeaa. Usein oma vointi paranee vähäsen ja jaksaa taas jotain tehdä. Tulee myös välillä jotain uusia ajatuksia, kun masentuneena ne samat usein pyörii koko ajan mielessä.

Paljon harjoitusta, megol 😀 Ensimmäinen viesti on vaikein ja senhän jo lähetitkin.

Hyvää viikonloppua.

Onko mitään ohjelmaa tälle päivälle?

Minun ohjelmani peruuntui, joten tiedossa tuskin on kaupassa käyntiä ihmeellisempää. Sinnekään en yksin selviäisi, mutta koko perheen voimin se onnistuu.

Ulkona on kaunis ilma. Olisi kiva viedä lapset pulkkamäkeen tai luistelemaan, mutta ei jaksa eikä kiinnosta. Itse en ole ulkoillut moneen kuukauteen. Viimeksi ehkä lokakuussa.

Tarvisin kyllä tehostetumpaa tukea ja itseasiassa mulle ollaan ettimässä nyt erilaisempaa paikkaa..oon käyny päivystysajoilla terapeutin luona, ku en saanu aikoja sinne ollenkaan..😟