Minulla ahdistukseen liittyvä pahin kipu on selässä, selkärangan molemmin puolin lapaluiden kohdalla. Kipu tuntuu kuin veistä kierrettäisiin selässä. Pahin kipu kestää ehkä 10 minuutista puoleen tuntiin, mutta on aina lopulta mennyt ohi. Vuosia sitten fysioterapeutti osasi sanoa, että se on tiettyjen selkälihasten kramppi, jota kutsutaan fasettilukoksi. Kuulemma selkänikamien vieressä on ihan pieniä lihaksia, jotka voivat krampata tällä tavalla. Minulla se tulee ahdistuksesta. Silloin mikään asento ei yleensä auta. Hän neuvoi pari yksinkertaista liikettä, joita voin silloin yrittää tehdä. Ne auttavat silloin tällöin, mutta eivät aina. Olen miettinyt, että ehkä silloin, kun mikään ei auta, psyykkistä latausta ehkä muuntuu mielestä lihaksiin lisää koko ajan jollain tavalla, eikä siksi mistään liikkeistä ole hyötyä. Vasta ahdistuksen hellittäminen auttaisi.

En ole ottanut tähän kipuun mitään lääkettä, koska tämä on kuitenkin pieni ongelma verrattuna moneen muuhun oireeseen. Tämä tuntuu pelkkänä kipuna, vaikka se onkin tosi voimakas. Samaan aikaan minulla ei ole muunlaista ahdistusta eikä kuolemanhalua eikä mitään sellaista. Pelkkä kipuoire ilman psyykkisiä on minulle helpompi, etenkin kun tämä menee aina alle tunnissa ohi. Eikä sitä tule kovin usein. Jos tulisi jatkuvasti, tilanne olisi ihan toinen.

Minulla unettomuus tuntuu pahenevan koko ajan. Herään nyt jatkuvasti 4-5 tunnin jälkeen, enkä saa enää nukahdettua. Tai sitten nukahdan puoleksi tunniksi ennen kellonsoittoa. Pitää tehdä aamutoimet ja lapselle aamiainen ja saada hänet kouluun.

Päivälläkään ei nukuta, sisällä tärisee.

Yleensä kun unettomuus pahenee, sen jälkeen lisääntyy masennus. Nämä vuorottelevat. Unettomuusvaihe ennakoi masennusvaihetta. Onko teillä muilla tällaista?

Huomenta! Tuli taas vain 4 tunnin yöuni ja siihenkin lääkettä tarvitsin. Unettomuus tuntuu vain pahenevan nyt... Huoh. Taas pitäisi jaksaa tämä päivä ja vaikeita asioita, jotka on pakko hoitaa. Niitä riittää loputtomiin koko ajan. Ahdistaa. Haluaisin vain käpertyä sohvalle peiton alle ja jäädä siihen koko päiväksi. Tosin silloinkin vähän ajan päästä ahdistus pahenisi.

Nyt olen valvonut jo niin paljon, että ajatus alkaa hämärtää pelkästään sen takia ja on niin huono olo että sattuu. Oletteko te muut käyttäneet mitään lääkkeettömiä keinoja, jotka olisivat oikeasti auttaneet unettomuuteen edes vähän? Minulla on sellainen sisäinen tärinä ja kauhu. Välillä olen vain hereillä enkä nuku, mutten tunne mitään ahdistuksen merkkejä.

Moi kaikki 🙂
Olen uusi täällä ja tässä vähän omasta unettomuudesta ja tilanteesta, jos tilanteen avaaminen auttaisi myös itseäni.

Mulla työuupumus johti masennukseen ja paniikkikohtauksiin. Se alkoi unettomuudesta, joka jatkuikin tosi pitkään. Työ pyöri päässä 02-05 ja väsyneenä yritin tsempata joka päivä töissä. Laitoin hymynaamarin päähän ja vedin henkeä työpaikan ovella. Menin ylikierroksille.

Muutamia kertoja mietin, että onkohan mulla nyt kaikki ok, kun tuntuu niin puristavalta. Vapisin, päähän sattui, vatsaa väänsi. Henkisesti ja fyysisesti olin jo rikki, mutta ajattelin että kyl tää tästä. Olin hölmö ja ajattelin että kaiken voi korjata. Lepään sitten lomalla. Vähän joogailua, lenkkeilyä ja koitin nielaista kaiken pahan olon. Kunnes lopulta öisin sydän muljahteli, rintaa puristi ja aloin värisemään kuin haavanlehti.

Eräänä päivänä olin töissä tietokoneella, kävin autopilotilla, en mennyt edes tauoille. Ja sitten itku tulvi, en pystynyt tekemään enää mitään. Olin tyhjä kuori, jolla oli vain syyttävät ajatukset itseään kohtaan. Kärsin kovasta ahdistuksesta ja tällöin halusin satuttaa itseäni. Kun en osannut käsitellä asioita muutenkaan.

Ensin en uskaltanut jäädä pois töistä. Mitä muut ajattelee. Mutta työterveys pakotti ja kirkasti muutenkin ajatusta: mikä tässä nyt on tärkeintä.

Oon vieläkin ihan kierroksilla fyysisesti, henkisesti taas ihan lytyssä. On vaikea olla ja vaikea olla satuttamatta itseään. En tiedä mitä tästä eteenpäin, tai tiedän kuitenkin: mun täytyy tehdä kaikkeni, että tuun kuntoon. Töistä en tiedä, voinko palata...

Huomenta kaikki.

Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan Nukkanen. Minulla toisinpäin eli masennus johti työuupumukseen. Minäkään en tiedä, voinko palata enää takaisin omaan työhöni. Tuskin en.

Minulla toi unettomuus menee toisin eli, kun olen masentunut, nukun aivan liikaa. Saatan helposti nukkua 15h vuorokaudessa. Sitten, kun hypomania iskee päälle, niin yöunet karkaavat. Maniassa ei edes tarvitse unta.

Tänään on hoitajan aika. Hyvä niin. Tulen kertomaan myöhemmin, miten meni ja muutenkin miten päivä tästä etenee. Vielä on vaikea sanoa, millainen päivä tiedossa.

Mukavaa, että tulit kirjoittelemaan, Nukkanen!

Mieli pettyny. En päässy lähellekään tk:ta, kun soitin. Sen sijaa joudun huomenna lähtee klo 7 autossa johonki fysioon, jonka neiti "aika" antoi. En ymmärrä mitä mä siellä ees teen. Ehkä huomen aamulla oon viisaampi, jos jaksan tällä kivulla elää siihen asti.

Mulla on jotenkin kauheen tuskanen olo, et taitaa mennä nii et käyn terapeutilla päivystysajalla. En nää vaan ulospääsyä..

Hoitajalla käyty. Kaipaan entistä psykologiani, keskustelut sh kanssa eivät ole lainkaan psykologin vertaisia. Peruutusaikoja lääkärille ei ollut, mutta hoitaja sai minulle soittoajan lääkärille huomiseksi, jotta voin keskustella tarvittavista lääkkeistä.
Hoitajan mielestä toimintakykyni on nolla ja olen siinä rajalla, pitäisikö minun olla osastolla. Otin osasto asian itse puheeksi. Alan olla sillä kannalla, että lyhyt osastojakso ja uusi sähköhoitosarja olisi paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Sovittiin taas, että menen ensiapuun heti, jos olo pahenee.

Vetäsin äsken taas panacodit (3kpl), joten kohta on taas hetken hyvä olla. Panacodeja riittää enää yhdelle päivälle, mutta ehkä saan huomenna Opamox-reseptin. Niillä pärjäisi lääkärin tapaamiseen asti.

Hei September!

Vähän huolestuttaa toi sun lääkkeiden käyttö. En nyt halua mitenkään syyllistää, mutta mulla on itselläni myös paljon kokemusta lääkkeiden väärinkäytöstä ja lääkkeet kyllä voivat vähän aikaa auttaa, mutta suosittelisin käyttämään niitä lääkärin ohjeiden mukaan. Nimittäin pitkässä juoksussa lääkkeiden väärinkäytöstä voi ja yleensä tuleekin terveydellisiä ongelmia. En nyt mitenkään pahalla kirjoita, puhun nyt vaan oman kokemukseni pohjalta...

Hyvää torstaita!

minäitse89 kirjoitti 10.1.2019 13:50

Hei September!

Vähän huolestuttaa toi sun lääkkeiden käyttö. En nyt halua mitenkään syyllistää, mutta mulla on itselläni myös paljon kokemusta lääkkeiden väärinkäytöstä ja lääkkeet kyllä voivat vähän aikaa auttaa, mutta suosittelisin käyttämään niitä lääkärin ohjeiden mukaan. Nimittäin pitkässä juoksussa lääkkeiden väärinkäytöstä voi ja yleensä tuleekin terveydellisiä ongelmia. En nyt mitenkään pahalla kirjoita, puhun nyt vaan oman kokemukseni pohjalta...

Hyvää torstaita!

Kiitos huolenpidosta En ottanut kirjoitustasi pahalla ollenkaan. 🙂

En osaa enää sanoa, kumpi tulee ensin, unettomuus vai masennus, ehkä ne kulkevat käsi kädessä. Huomaan, että jos mitään tarkoituksenmukaista tekemistä ei ole, niin masennus valtaa herkemmin. Toisaalta taas en kuitenkaan niinä päivinä jaksa edes keksiä ns.tarkoituksenmukaista tekemistä, parempi vain nukkua.Mutta aina sekään ei hyvä, kun omat pelot ja ahdistukset tulevat esiin painajaisina ja kun herää, olo on vieläkin kurjempi. Jos sinulla tyttönen vain tuskainen olo, etkä pärjää sen kanssa, niin mene vain päivystävään hoitoon.Sitä varten ne ihmiset siellä ovat. Onko sinulla lähiomaisia, joiden kanssa voisit puhua asioista?Joskus tuntuu siltä, että kaikista omista asioista on vaikea puhua terapiassakin, mutta tärkeintä on olla itselleen rehellinen ja jos avaa terapeutille jonkun asian, joka itselle saattaa olla tabu ja joka on mietityttänyt paljon, muttei ole aiemmin uskaltanut avautua, niin terapeutin järkähtämätön olemus ja se ettei terapeutti säikähdä puheistani luovat luottamusta ja turvallisuutta.

Olen torkkunut koko päivän, kohta pitää nousta ruuan lämmittämiseen ja soitella lapsia kotiin kavereiltaan. Ruuan jälkeen iltapäiväkahvit ja sitten päivä alkaakin olla jo pulkassa. Siinäpä päivän ainoat rutiinit, kahvi ja päiväruoka.

Täällä on aivan kamala sotku, mutta en jaksa siivota saatika vaatia lapsia keräämään jälkensä. Ihan samantekevää. Olkoon. Pyykkiäkin on taas niin, ettei koriin mahdu. Onneksi lapsilla on paljon vaatteita, niin ei heti lopu puhtaat.

Ruokaa ei onneksi tarvitse kuin lämmittää eilisen tähteitä. Ei musta olisi ollut ruuan tekoon alusta asti.

Vatsa on kipeä, liekö johtuu siitä kun panacodejen mukana tuli 1,5g parasetamolia. Tiedän, maksatoksinen lääke. Vaikka otin kerralla paljon eilen ja tänään, niin en kuitenkaan ylittänyt päiväkohtaisia suosituksia. Yhdelle päivälle on vielä Panacodeja. Taidan säästää pahan päivän varalle. Vaikka kaikkihan nämä on pahoja päiviä.

Aamulla terapiassa ahdistus irtosi taas monesta käytännön asiasta vähäksi aikaa. Iltapäivällä sitä alkoi latautua uudelleen. Sain silti tehtyä monta asiaa, jotka oli pakko hoitaa.

Ahdistus on kuin käsi, joka tarttuu puristamaan aina jotain ajankohtaista asiaa. Se vaihtelee asiasta toiseen ja puristaa usein samanaikaisesti montaakin eri asiaa. Siihen liittyy jotain kauhua ja voimakasta tarvetta pysyä erossa kyseisestä asiasta. Se takertuu milloin mihinkin, mutta silti en voi sille mitään.

Tänään se ei ollut ihan niin tiiviisti kiinni kaikessa kuin normaalisti.

Nukahdin sohvalle tunniksi päivällä onneksi. Harvoin saan unta päivällä. Heräämisen jälkeenkin väsytti ihan hirveästi, mutta uni ei enää jatkunut. Mitenköhän ensi yönä käy.

Huomenta!

Tuli aika lyhyet unet, mutta luulen että pärjään tän päivän niillä. Onneksi on ohjelmaa päivässä. Ihan hyvin nyt menee, ei nyt mitenkään täydellisesti, mutta kohtuullisen hyvin oon saanut elämän tasapainoon... 🙂

Mites muilla?