Huh mikä päivä. Koulusta tuli ihan hirveästi järjesteltäviä asioita ja lapsi oli likainen ja piti ehtiä kaikki tehdä, ja ruokaa laittaa. Jotenkin selvisin. Tammikuussa koulua on poikkeuksellisina aikoina tämänpäiväisen ilmoituksen mukaan kahdeksana päivänä. En käsitä, miten olen selvinnyt tästä silloin, kun olen ollut töissä. Lisäksi tuli hankalia asumiseen liittyviä asioita sähköpostissa, pitäisi reagoida, en tiedä mitä tehdä, tulee kauhu... sellaista.

En silti mennyt veteläksi kokonaan, vaan pystyin ruuan laittamaan ja saamaan lapsen nukkumaan, mutta nyt illalla sisälläni on hirveä tärinä ja kaaos. Ahdistusta on ollut, mutta ei pahinta mahdollista, vaan yksittäisiä sisäisiä raivo- ja kauhuiskuja, keskinkertaisia.

Onneksi huomenna pääsen terapiaan. Sitä ennen pitää selvitä aamutoimista ja aamiaisen laittamisesta.

Selvisitkö sinä loppupäivästä vaikean aamun jälkeen, September?

minäitse89, sinulla näkyi olleen hyvä aamu, toivottavasti se jatkui edes jonkin aikaa!

Hyvää tiistaita.

Eilinen oli vaikea päivä, mutta olo helpotti iltaa kohden ja sain jopa jotain aikaiseksi ja mieliala oli suhteellisen hyvä. Otin tarvittavia kuitenkin vasta illalla nukkumisen tueksi.

Harkitsen tk päivystykseen menoa. Noista tarvittavista ei ole mitään apua ahdistukseen, tarvitsen jotain vahvempaa. Liekö tk lääkäri uusi Opamox reseptiä vai onko tiedoissani joku merkintä, että Opamox on katkolla. Jos menen, niin menen kuitenkin vasta iltapäivällä, jolloin pahin ruuhka on ohi.

Ei tästäkään päivästä tule mitään. Ehkä se taas iltaa kohden helpottaa, mene ja tiedä. Ei musta ole sinne tk päivystykseenkään lähtijäksi. Auto pitäisi putsata lumesta. Liian vaikeaa päästä edes sängystä ylös, antaa olla.

Ylihuomenna on hoitajalle aika. Täytyy yrittää sinne asti selvitä. Jos vaikka keskustelu auttaisi. Tuskin, mutta aina voi toivoa.

Voi September, kun sulla on rankkaa. Pystyisikö se hoitaja järjestämään ajan lääkärille myös? Ehkä jopa psykiatrille?

Mulla oli aamulla kanssa hirveä isku, kun katsoin, että auto on lumen peitossa ja pitää ehtiä putsata vielä sekin. Se näytti kinokseen hautautuneelta, vaikkei lunta sitten ollutkaan kuin sentti tai pari, ja se oli märkää räntälunta eikä sellasta kivettynyttä jäätä, niin kuin pelkäsin. Lähti aika helposti.

Olin terapiassa kauhean ahdistunut ja vaikersin kaikki huolet, mutta sitten helpotti ja tajusin, että ne on vaan ahdistusta eikä varsinaiset asiat olekaan niin kamalia. Näin ahdistuksen ja asiat erillään. Tämä olotila ei tosin kestä kovin kauan, ennen kuin tulee seuraava huono hetki.

Pystyin tänään viemään joulukuusen ulos roskikseen. Ja imuroimaan suurimman osan neulasista. Se oli valtava ponnistus, johon en kyennyt edellisinä päivinä. Nyt on taas enemmän tilaa. Enempään en tänään pysty. Onneksi on valmista ruokaa eiliseltä ja voin vaan lämmittää.

Tää mun touhu on taas naurettavan epätoivoista. Kuinka paljon voikaan ilahtua, kun löytää kotoota Panacodeja, vaikka luuli syöneensä jo kaikki reseptilääkkeet. Panacodeilla ei kai voi kehittää opioidiriippuvuutta, jos ei halua maksaansa tuhota paracetamolilla. Noh otin pari ja nyt on mukavan kevyt olo.

Jotenkinhan se pitää pärjätä kaksi viikkoa ennen kuin pääsee lääkärille. Tää lääkitys on aivan pielessä, mutta kun se piti laskea minimiin, kun se litium sotki mun elimistön. Lisäksi haluan jatkaa sähköhoitoa ylläpitohoitona, jos se ylipäätään on mahdollista. Tai ehkä olis syytä lähteä takas sinne osastolle vielä muutamaksi viikoksi. Mistä senkin tietää, mikä on oikea ratkaisu.

Mä kävin tänää päivystysajalla mun oman terapeutin luona ja sain sieltä vähän helpotusta oloon.. sano et tuu käymään uuestaan, jos siltä tuntuu..on nuo itsetuhoset ajatukset nii voimakkaina..

Oi miten hyvän olon panacodeilla sai. Ei mulla montaa niitä ole, mutta selviän niiden avulla huomisen.

Kiitos palautteestasi purjevene.Tyttönen vaan, miten voisin auttaa sinua? Ajattelin ainakin sellaista, että kun kirjoitit jossain vaiheessa kulevasi ääniä, niin koska tiedostat sen, et ole hullu. Se on jotain sisäistä pahaa oloasi. Käytätkö jotain lääkettä siihen? Pitäisi yrittää pitää kiinni rutiineista ja perustarpeista mm. säännöllinen syöminen ja juominen, riittävä uni, ulkoilu. Ne kun muistaisi ja pystyisi, niin se voisi jo parantaa olotilaa. En ole kyllä itsekkään nenääni ulos pistänyt tänään ja aamuisin olen aina todella hidas ja aamutoimiin menee aikaa ja tarvitsen aikaa pelkästään olemiselle.Jos on joku pakkomeno, niin sitten varaan 2 tuntia aikaa, että saan aamutoimet hoidettua. Aivan upeaa, että teillä, september, on 3 lasta, mutta onhan se uuvuttavaa ja pitäisi muistaa pitää huolta omista tarpeista silloinkin. Tsemppiä taas kaikille ja kevättä kohti mennään onneksi. Iloitsen kevään tulosta, vaikka se tuo taas mukanaan vaikean vaiheen, kun tunnen olevani alaston ja pimeyden vaihtuminen valoksi sekoittaa aivot.

Huomenta ja hyvää keskiviikkoa.

Kahdeksan tuntia unta ei riitä sitten mitenkään. Jestas, kun väsyttää. Tarvitsen sen 10-12h, mutta tässä arjessa ei tunnu tunnit riittävän ellei sitten käy todella aikaisin nukkumaan. Enkä käy edes töissä, huh. Onneksi aamukahvi auttaa vähän kuitenkin.

Mä aion selvitä tästä päivästä taas panacodejen turvin. Turha tätä kärsimystä on kestää, jos siihen löytyy apukeino. Tuntuuko teillä muilla masennus/ahdistus fyysisenä kipuna? Mulla se tuntuu rintakipuna. Tuntuu, että sydämeen sattuu. Makaan kippurassa peiton alla. Kipu on aivan kuin kova vatsakipu, mutta se on rinnassa.

Mulla tuo ahistus tuntuu kans rintakipuna ja sit sydän hakkaa. Mulla on kauheen ahistunu olo taas..

Huomenta!

Mullakin helvetinmoisia kipuja. No ei niistä sen enempää. Toisaalta, jos kipuja ei ota huomioon niin nyt ihan ok vaihe elämässä. Pystyn tarkkaan harkitsemaan tekoni, enkä käytä lääkkeitä väärin. Pystyn annosteleemaan lääkkeeni siten että ne auttavat. Eihän tää elämä ikinä täydellistä ole, mutta ihan mukavaa kun kevät tulee ja olen voittanut hyvin sosiaalistentilanteiden pelon...

Hyvää keskiviikkoa! 🙂

minäitse89 kirjoitti 9.1.2019 11:19

Huomenta!

Mullakin helvetinmoisia kipuja. No ei niistä sen enempää. Toisaalta, jos kipuja ei ota huomioon niin nyt ihan ok vaihe elämässä. Pystyn tarkkaan harkitsemaan tekoni, enkä käytä lääkkeitä väärin. Pystyn annosteleemaan lääkkeeni siten että ne auttavat. Eihän tää elämä ikinä täydellistä ole, mutta ihan mukavaa kun kevät tulee ja olen voittanut hyvin sosiaalistentilanteiden pelon...

Hyvää keskiviikkoa! 🙂

Ihana kuulla, että sinulla menee suhteellisen mukavasti. Minullakin on toiveita ja odotuksia, joten en ole tilanteestani huolimatta vajonnut täysin toivottomuuteen.

Kiva kuulla. 🙂 Kiitos kommentista.

Tämä päivä on mennyt hyvin. Se on kylläkin pitkälti opiaattien ansiota. Otin panacodit (3kpl) ja menin takaisin sänkyyn heti, kun lapset olivat lähteneen kouluun. Torkuin ja nautin hyvästä olosta kahteen asti. Sen jälkeen olen saanut jotain aikaiseksikin. Alkuillasta pitää vielä kuskata tyttöä voimisteluun ja käydä sillä välin pojan kanssa ostoksilla. Ainakin lupasin miehelle yrittää jaksaa.

Huomenna on aika hoitajalle. Täytyy kysyä, jos lääkärille olisi vaikka joku peruutusaika vapaana, ettei tarttis kahta viikkoa vielä odottaa. Se on ihan liian pitkä aika tässä tilanteessa.
Aion pyytää lähetettä sähköhoitoon. Sain sitä kyllä jo 10 kertaa, mutta ehkä sitä voisi jatkaa ylläpitohoitona vaikka kerta viikkoon tai sitten toinen 10 sarja. Hyödyin merkittävästi sitä, mutta se loppui liian aikaisin. Sen lisäksi haluan muutoksia lääkitykseen.