En tiedä, kuinka masentunut olen. On hetkiä, jolloin haluaisin olla kuollut. Ja hetkiä - useammin -, jolloin haluan vahingoittaa itseäni. On mielessä ne kerrat, jolloin olen vahingoittanut itseäni enemmälti. Ja yrittänyt itsemurhaa. Olen kehno itsemurhan tekijä. Mutta sattumalla olen pelannut monta kertaa. Vielä se ei ole osunut kohdalle.

Mä alan jotenkin hyväksymään tätä mun sairautta. Tajuan, et äänet ja itsetuhoset ajatukset tulee olemaan osa mun elämää.

Sukuloinnit suoritettu. Huh, olipa raskasta. Jatkuva tsemppaaminen ja hymyily kuluttaa kaikki voimat. Ja aina sukulaisia nähdessä sitä miettii, onko tämä viimeinen kerta. Onko tämä viimeinen ajomatka? Onko tämä viimeinen vierailu?

Onneksi on noi tarvittavat, millä pääsee näppärästi uneen ja tiedottomuuteen. Oon aivan koukussa nukahtamisen tunteeseen. Siihen hetkeen juuri ennen uneen vaipumista. Sähköhoito oli ihanaa... Nukutus kolme kertaa viikossa, ah. Sitä ei voita mikään, kun neulanpistosta vaipuu täysin tiedottomaksi.

Hyvää tätä päivää.

Mitähän tämä päivä tuo tullessaan. Taas yksi merkityksetön ja turha päivä muiden joukossa?

Olisi niin paljon tehtävää. Siivottavaa, pyykättävää, järjesteltävää, kaupassa käyntiä, kirjastossa asiointia, joulukoristeiden keräämistä pois ja lasten kanssa olemista. Lista on loputon ja musertava. En selviä arjesta. En selviä mistään.

Aamut ja aamupäivät ovat yleensä helpompia. Ehkä saa jopa jotain tehtyä. Siitä saa iloa, kun saa jotain aikaiseksi. Saavuttaa jotain. Ei ole tyhjänpäiväisen turha.

Olen helpottunut, että sain ajan lääkärille ennen kuin sairasloma loppuu. En voi palata vielä töihin, kun en meinaa selvitä kotonakaan.

Antauduin.

Antauduin ahdistukselle.

Vaikea olo. Miksi?

Huomenta.

Elämä on vain taistelua itsemurhaa vastaan. Ei tässä muutakaan voi. Helvetinmoista taistelua olemassa olosta ja siitä että näkisi vielä seuraavan päivän. Ei tämä elämä mitään muuta ole kuin yritystä pysyä järjissään...

Hyvää perjantaita kaikesta huolimatta!

Tekis nii mieli satuttaa itteänsä..

Ei vaan nii ku jaksa taas..😭

Huh miten vaikea päivä taas ollut. En ole juuri sängystä päässyt ylös. Ahdistus painaa ja tarvittavat ei auta. Fyysisesti olen niin voimaton, etten jaksa seistä tai kävellä. Luulen, että en voi odottaa kolmea viikkoa lääkärille pääsyä.

September, minulla on sama olo kuin aamun viestissäsi kuvasit. En saanut työlistalta mitään tehtyä tänään, en pyykkäämistä sen paremmin kuin mitään muitakaan kotitöitä. Olen vaan voinut huonosti. Puuroa jaksoin keittää itselleni, mutta siinä oli kaikki. Kotona oli onneksi niin paljon syötävää, ettei ollut pakko jaksaa lähteä kauppaan.

En minäkään voi töihin palata, koska en jaksa edes kotitöitä. Joskus on parempi hetki, mutta useimmiten ei.

Tekee mieli kuolla koko ajan, päästä pois tästä kaikesta. En selviä.

Minulla ei ole itseni satuttamisen tarvetta, mutta on tarve kuolla, hyvin voimakas halu kuolla. Elämä on sietämättömän raskasta ja toivotonta ja menee vuosi vuodelta huonommaksi.

Purjevene kirjoitti 4.1.2019 18:15

September, minulla on sama olo kuin aamun viestissäsi kuvasit. En saanut työlistalta mitään tehtyä tänään, en pyykkäämistä sen paremmin kuin mitään muitakaan kotitöitä. Olen vaan voinut huonosti. Puuroa jaksoin keittää itselleni, mutta siinä oli kaikki. Kotona oli onneksi niin paljon syötävää, ettei ollut pakko jaksaa lähteä kauppaan.

En minäkään voi töihin palata, koska en jaksa edes kotitöitä. Joskus on parempi hetki, mutta useimmiten ei.

Tekee mieli kuolla koko ajan, päästä pois tästä kaikesta. En selviä.

Minulla ei ole itseni satuttamisen tarvetta, mutta on tarve kuolla, hyvin voimakas halu kuolla. Elämä on sietämättömän raskasta ja toivotonta ja menee vuosi vuodelta huonommaksi.

Voimia sinulle, Purjevene. On toisaalta lohduttavaa tietää, että meitä on monta samassa veneessä. Muuta en jaksa nyt kirjoittaa.

Kiitos September viestistä, tuli parempi olo siitä. Millainen aamu sinulla on ollut tänään?

Entä teillä, minäitse89 ja Tyttönen vaan? Kuulostaa siltä, että teilläkin elämä on tosi rankkaa...

Nukuin aika hyvän yön pitkästä aikaa, mutta aamulla taas on ollut yhtä huono olo kuin eilen. Sain yhden koneellisen pyykkiä pesuun. Ne on nyt koneessa, mutten jaksa ottaa niitä pois. Ehkä kohta pystyn. Tai sitten ne saa olla siellä.

Asiat kaatuu päälle, enkä saa niitä tehtyä. Koko ajan on sellainen olo, että juoksen oravanpyörässä, vaikken tee mitään. Joskus aiemmin juoksin oikeasti oravanpyörässä, silloin kun kävin töissäkin, mutta nyt en tee juuri mitään. Silti aika valuu läpi ja on sellainen olo kuin koko ajan olisi hätä ja kiire ja valtavasti tekisin kaikkea. Koko ajan on kauhu seuraavasta asiasta, joka kaatuu päälle jonain tulevana päivänä.

Kotityöt ei onnistu välillä ollenkaan, mutta lisäksi pitäisi pystyä täyttämään kuntoutustukihakemus loppuun. Olen yrittänyt monta kertaa vähitellen pitkän ajan kuluessa, mutta se ei etene. Aivot ei toimi ja tuntuu, että lysähdän kasaan, kun yritänkin. Jään jumiin siihenkin, että kirjoitanko käsin paperiin vai yritänkö koneella. Minulla on sekalaisia puoliksi käsin täytettyjä papereita ja aloitettuja tekstinpätkiä koneella. En millään pysty keräämään niitä yhteen jostain syystä. Aivot pysähtyvät, kun yritän. Jalat ja kaikki lihakset ovat sitten ihan vetelät ja vaatii hirveästi tahdonvoimaa liikkuakin huoneesta toiseen.

Huomenta.

Nyt aamusta on taas ihan hyvät fiilikset. Saa nähdä, mihin suuntaan tämä olo tästä kääntyy. Paljon on tehtävää, mutta saako tänäänkään mitään aikaiseksi?

Saisipa yhden helpomman päivän. Tarvitsen sitä.

Hyvää tätä päivää kaikille.

Vahingoitin eilen itteäni..haluun vaan kuolla 😭