Hei masentuneena lihon. Tiedän mistä puhut. Tällä hetkellä en osaa sanoa muuta kuin sen ettet ole ongelmasi kanssa yksin.

Tunnistan ihan saman lohtuherkutteluhimon itsestäni. Jollain tavalla varsinkin makea tuo hetkellistä mielihyvää masentuneeseen tunnetilaan, mutta kohta syömisen jälkeen tulee tilalle sekä fyysinen että henkinen huono olo. Itselläni ei kuitenkaan paino ole ryöstäytynyt käsistä.

Luin taannoin artikkelin makeanhimosta. Siinä kerrottiin muistaakseni, että himo kestää noin 15-20 minuuttia ja sitten se helpottaa. Eli jos jotenkin saa sinniteltyä sen ajan, sitten olisi helpompi jättää karkit syömättä. Tuota aikaa ei kannata vain odottaa, vaan yrittää keksiä itselle jokin homma siksi ajaksi, jotta saa samalla ajatukset pois herkuista.

Kokeilemisen arvoinen keino on myös vaihtoehtoinen syöminen. Kun herkkuhimo yllättää, on tehnyt itsensä kanssa sopimuksen, että karkkia ei saa edes harkita, ennen kuin on esim. juonut kaksi lasia vettä / syönyt kokonaisen kurkun / syönyt monta porkkanaa tms. Sitten kun on tämän tehnyt, voi toivottavasti huomata, että makeanhimo on lievittynyt sen verran, että pystyy ehkä paremmin hillitsemään sitä tahdonvoimalla.

Yksi keino on myös se, ettei kotiin kannata ostaa mitään herkkuja kaappiin valmiiksi. Sen sijaan marjoja, hedelmiä ja juureksia olisi hyvä olla koko ajan valmiina. Kun herkkuhimo yllättää, saa toivottavasti hillittyä itseä sen verran, ettei lähde kauppaan karkinostoon, vaan pystyy tyytymään terveelliseen ruokaan.

Mutta kaikki tämä on helpommin sanottu kuin tehty! Silti toivotan paljon onnea ja voimia yrityksiin. 🙂👍 Ylipaino on kuitenkin fyysisen rasittavuutensa lisäksi usein henkisesti masentavaa ja saa helposti mielialan noidankehään: mieli maassa – lohtusyöntiä – lihominen – mieli lisää maassa painonnousun vuoksi – lohtusyöntiä lisää jne. ☹️

Toivottavasti onnistut! 🙂👍

kiitos teille vastanneille🙂

Nyt on taas kolme päivää mennyt hyvin.Jokainen päivä on saavutus minulle:🙂

yritän pitää marjoja,hedelmiä,vihanneksia saatavilla.Himon iskiessäni lähden myös koiran kanssa lenkille.

Onko teistä kumpikaan koskaan kokeillut kognitiivista terapiaa?

En ole koskaan kokeillut kognitiivista terapiaa herkkuhimooni, mutta voisin kuvitella, että se sopisi siihen hyvin.

Tuli muuten vielä mieleen lisää asioita, joita itse toteutan pitääkseni herkuttelun aisoissa (laitan aiemmatkin asiat tähän listaan mukaan):
- en pidä kotona herkkuja kaapissa valmiina
- pidän kotona aina saatavilla marjoja, hedelmiä, juureksia, ruisleipää, vichyvettä yms.
- olen tehnyt sopimuksen itseni kanssa, että herkkuhimon yllättäessä juon 2 lasia vettä / syön kokonaisen kurkun / syön porkkanoita tms. ja odotan 20 min ja yritän hillitä itseni (usein onnistuu, mutta ei aina)
- herkkuhimon yllättäessä teen vaihtoehtoistoiminnan: menen lenkille tai ihan mitä vaan, joka saa ajatukset pois syömisestä
- en mene koskaan nälkäisenä kauppaan
- teen aina kauppalistan ja pyrin noudattamaan sitä
- kierrän herkkuhyllyt kaukaa, koska niiden näkeminen lisää himoa ostaa naposteltavaa
- käyn harvoin kaupassa ja ostan kerralla isompia määriä perusruokaa ja laitan pakkaseen
- vertailen kaupassa kilohintoja ja "kauhistelen" mielessäni, kuinka kalliita herkut ovat ja kuinka halpaa esim. juurekset ovat niihin verrattuna (siis jos olen "eksynyt" sinne herkkuhyllykköön) ja "todistelen" itselleni, ettei hinnankaan takia kannata ostaa herkkuja
- jos lähden lenkille, en ota koskaan rahaa mukaan
- joskus pidin kalenteria onnistuneista päivistä ja oli palkitsevaa nähdä monta ruksia peräkkäin; tuli himo tehdä ennätys
- jauhan ksylitolipurkkaa herkkuhimoon ja myös ennaltaehkäisevästi

Moni näistä asioista voi kuulostaa ihan pöhköltä, mutta olen kehitellyt niistä itselleni kohtuullisen tehoavan toimintamallin. Itse himosta en ole päässyt kokonaan eroon, siihen varmasti olisi se terapia paikallaan - jonkin sortin pakkomielle/riippuvaisuus tämä on.

Voimia ja onnea yritykseen niin sinulle kuin kaikille muillekin tämän asian kanssa painiville 🙂👍

Kyllä. Masentuneena sortuu helposto herkkuihin. Mä itse kärsin bulimiasta enkä aina tiedä että onko mulla bulimia siks että oon masentunu, vai oonko masentunu siks että mulla on bulmia. 😑❓ ..kuitenki mä syön herkkuja siihen t-yhjyyden tunteeseen, suruun, mihin vaan. Kierre on niin totaalisen kauhee ettei todellista. Ja oon itekkin lukenu ton et makeanhimo menee ohi 15-20min mutta mulla se ei toimi..johtuneeko sitte siitä että odotan "pääseväni" vessanpöntön ääreen oksentamaan..
toivon kuitenki todella että onnistut toipumaan ja piristymään ja nääin..se ei todellakaan helpota masennusta jos vielä rupee inhoamaan itteensä lihomisen takia.
Voimia! 🙂

Just...minä olen kans tunnesyöppö, syon hyvään mieleen, pahaan mieleen, tasaseen mieleen ja kun ruoka mieleen juohtuu, siis ei mitään väliä! Sen kyllä sitten huomaakin, ihan kertakatselmuksella.

nyt koitan hillitä ahmimista........laihdutustuotteiden avulla,jos se tsemppais mua laihduttamaan.....ei ne mitään ihmelääkkeitä ole,en siis ajattele niillä pelkästään laihtuvani.....tänään on huono fiilis😭 masentaa,itkettää olla tälläinen ongelmallinen,miksen voi olla tasapainoinen😑❓ millon juon liikaa,millon masennun,millon syön.....tukahduttaakseni tunteeni.......kai en mä tiedä.....

nyt koitan ottaa päivän kerrallaan,mua vaan ahdistaa----miten mä pystyn hallitseen itseni,tällä hetkellä en pysty edes yhtä pullaa syömään,koksa se saattaa laukaista ahmimisen..........onko kelllään samoja kokemuksia?

Ahdistukseeni muuten auttaa pyöräily,sillon ei aattele ainakaan . Ajatuksissani on pyörinyt työt,niitä ei ole syksyllä,koska jouduin msennuksen takia sairaslomalle muutamaks kuukaudeks,työni oli määräaikainen..työnantaja ilmotti ettei työtä jatketa syksyllä.......voi helvetti.........pelottaa etten saa enään kotipaikkakunnalta töitä,koska tämä on pieni paikka ja sana leviää....tämöstä tää on mun elämä...

Täällä vielä yksi suursyömäri, kiva oli lukea uusia keinoja päästä himon yli, ainakin kalenteriin meinaan jatkossa merkata onnistuneet päivät.
Itselläni alkoi ahmiminen ja lihominen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ennen lasta kärsin myös masennuksesta, mutta en ahmimisesta.
Toivottavasti saadaan kaikki tukea näistä vinkeistä, ettei lihominen mene liiallisuuksiin
itsellä tullu kuitenkin jo 20kg 2 vuoden aikana, enää en halua lihoa, mutta aina ei himot pysy tarpeeksi kurissa. Ärsyttää kun kaveri sanoo et ei sitä liho jos niin päättää, mut ei se ole niin yksinkertaista ja helppoo. Voimia🙂👍

Hei..

Sama homma täälläki kuin useimmilla.. Olen huomannut lihonneeni yli 20kg.. masennukseni aikana.. Ennen kuin lääkkeet.. ja hoitoa..laihduin melkein olemattomiin (Sen yli 20kg... posket oli lommolla), koska ruokahalu katosi kokonaan.. Nyt menossa se vaihe että ruokahalu on palannut myös lääkkeen ansiosta.. .. ja sitä myötä sitten kilotkin on tullu takaisin...

Toisaalta kotona on oma personal trainer... joka on tehny oikein kunto-ohjelmankin minulle.
En ole oikein liikunnasta ollut koskaan erityisemmin innostunut, koska en ole kokenut koulun liikuntatunteja mitenkään mielyttävinä.. mm. koulukiusaamisen vuoksi, jota opettajat katsoivat nätisti läpi sormien.. koska kiusaaja oli rikkaan perheen lapsi...

Kuitenkin.. Olen saanut painoni pysymään kuitenkin terveellisten suositusten sisäpuolella.. vaikka vielä on paljon elämässä muutettavaa. Ruokavaliossa, liikunnassa, oman mielenterveyden ja fyysisen kunnon kohottamisessa.. Vasta nyt nuorena aikuisena olen alkanut oppimaan että liikunta voi olla hauskaa, mukavaa ja upeaa.. Että siitä todella voi nauttia..

Yritän opetella että herkuttelu ei aina tarkoita suklaata.. tai muuta rasvaista tai suolaista, sokerista..

Opiskelu aikana herkuista kieltäytyminen oli niin pitkällä etten vuosiin halunnut mitään muuta makeaa.. kuin omenaa. Söin kahdessa viikossa 2kg omenoita... hiukan meni liiotteluksi se terveellisyys... söin nuudelia.. elin lähestulkoon sillä.. ja liikuin kuin joku urheiluhullu... pyörällä yli 120km viikossa..

Eli yritän löytää sitä kultaista keskitietä.. etten olisi kummassakaan päässä vaan sopiva.. kaikin puolin.. Se ei kuitenkaan ole helppoa.... Ehkä minullekin löytyy vielä laji, josta minä todella pidän, joka saa minut innostumaan.. Taivallan tässä päivän kerrallaan kohti kokonaista elämän muutosta.. Tiedän että välillä on vaikeaa, hyvin vaikeaa pysyä elämän junan kyydissä..

Mutta olen vahva.. vahvempi kuin luulen.. tiedän. En aio antaa tälle pirulaiselle periksi, koskaan. Selätän tämän depression..... vaikka siihen menisi koko ikä..

minulle ei tuo liikunta oikein maistu joten yritän ruokavalion kautta saada painoni kuriin, sitä kultaistakeskitietä toivon minäkin joku päivä astelevani.
hyötyliikunta on ainoa liikuntamuotoni, sitä kyllä tulee joka päivä harrastettua, koska en omista korttia joten liikun kävellen ja pyörällä.