Masentuneen alkoholistin tukena

Masentuneen alkoholistin tukena

Käyttäjä kotka123 aloittanut aikaan 25.11.2009 klo 17:35 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kotka123 kirjoittanut 25.11.2009 klo 17:35

Hei!
Ajattelin kirjoittaa tänne kun en enää tiedä mitä pitäisi ajatella. En usko löytäväni vastauksia, mutta apua kenties..
Elikkäs olen ns. ryvennyt tässä parisuhteessa 1,5vuotta. Alkoholismi olisi pitänyt hoksata heti. Ei hän usein juo, tai siis voi olla juomattakin helposti. Mutta sitten kun lähtee, niin sitten se kans lähtee. Siihen päälle diagnosoitu syvä masennus + mielialalääkkeet = EI HYVÄ. Tilanne helpottui jossain määrin, kun hän alkoi syömään lääkkeitä. Tietenkin oli iloisempi ja kävi ulkona, jopa selvinpäin. Ei ahdistanut. Mutta viinan kanssa lääkkeet tietenkin vaikuttavat päinvastoin. Juhannuksena hän oli kuristaa minut ja oli aivan sekaisin, kun oli unohtanut ottaa yhden lääkkeen. Se oli kauheaa. Siitä silti selvittiin, ja hän lopetti juomisen, peräti 2 kuukaudeksi. Muutettiin sitten yhteiseen asuntoon ja kaikki oli täydellistä. Kunnes alkoi juominen palata kuvioihin. Muka piti opetella ”juomaan oikein”. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei osaa juoda kohtuudella, ei pitäisi juoda ollenkaan. Ja niinhän se on tässä. Nyt on ollut pahin viikko pitkään aikaan. Hän on ollut kännissä koko viikon, ja tietenkin huoritellut ja haukkunut ja ollut se toinen ihminen, joka hänestä tulee viinan ja lääkkeiden vaikutuksesta. Sainpa kuppilassa kaljat omaan niskaan. Toisaalta se oli hyvä, niin meidän kaverit näkivät myös, että ei tämä ole leikin asia. Ja että en se ole MINÄ joka tmän ongelman on ”keksinyt omasta päästä”, niinkuin hän aina sanoo. Nyt ollaan juteltu, ja hän puhui itse a-klinikasta ja myönsi, VIHDOIN; että hänellä on alkoholiongelma. P sykiatrille aika viikon päästä.
Tämä on niin helvetin rankkaa, taidan todellakin olla väärä ihminen jolle hänen pitäisi puhua, koska vaikak tiedän masennuksesta ja a-ongelmasta, en osaa suhtautua. Otan kai liian helposti kaikki ”millään ei ole mitään väliä” -puheet itseeni. Ja sekin tuntuu pahalta, että tiedän, kuinka typerää minun on ajatella nuin, en voi sille mitään. En ole itse koenut mitään samanlaista, joten en voi ymmärtää. Ja hän puhui a-klinikasta yms. mutta silti yhtäaikaa puhuu, että mitään ei ole tehtävissä, ja hän ei pysty siihen ja mitä sillä on väliä jne. Nyt hän lähti reissuun, jossa pitäisi olla edustava. No hän uskoo, ettei kykene mihinkään siellä, jos ei juo. Ei voi näyttää edustavalta selvinpäin?? Kuulostaa hullulta, niinpä. Toivon vain että hänen ystävänsä tajuaisivat tilanteen, soitin yhdelle heistä, että nyt on tosi kyseessä. Koska kaveripiirissä tuo myrkky A maistuu koht. paljon, niin tottakai se on vaikeaa. Ja tottakai se on vaikeaa, kun kukaan muu ei hänelle sano siitä ,kuin minä, niin tietenkin se ongelma on vain minun omassa päässä. Mitä pitää tehdä? Tuntuu että mitä tahansa sanon, ärsytän vain häntä ja pahennan vain tilannetta. Haluan niin paljon olla hänen kanssaan, mutta en sen hirviön, joka hänest’ tulee viinan ja lääkkeiden vaikutuksesta. Enkä tiedä pystynkö edes luottamaan, vaikka hän nyt sanoisikin lähtevänsä hoitoon yms. En tiedä kästääkö oma mielenterveyteni enää yhtään pettymystä tässä samassa tilanteessa. Olen Sietänyt niin paljon, ollut niin paljon tukena. Kuka on minun tukenani? Kaikki vaan ovat onnellisia, jos eroamme. ”Parempi niin”. Ei heillä ole oikeasti mitään hajua. Menen viikon päästä hänen kanssaan yhdessä sinne psykiatrille. Hän alkaa vierottumaan lääkkeistä. Ja viinasta. Toivottavasti. Selvitäänkö tästä? Omia kokemuksia kellään? VOINKO LUOTTAA

Käyttäjä helemi kirjoittanut 26.11.2009 klo 07:49

Juomisen lopettamiseen ei auta mummoin rukoukset, lasten suuret silmät eikä vaimoin valitukset, sen lopetuspäätöksen tekee juoja itse. Siis, jos hän itse haluaa vierottua lääkkeistä ja viinasta, hän tekee sen, ehkä psykiatrin avulla, mutta hän itse ja vain hän itse tekee lopulliset päätökset.
Minkään muun takia hän ei juo, kuin itsensä ja minkään muun takia hän ei sitä lopeta.

Käyttäjä K83 kirjoittanut 27.11.2009 klo 23:44

Hei!
Et pysty toisen juomiseen vaikuttamaan. Jos toinen ei lopeta itse, niin kukaan muu ei väliin voi mennä.

Uuvutin itse aikoinani itseäni koettamalla auttaa kaveria, joka oli samassa jamassa. Niin kauan kun kuppi maistuu, ainoa mitä sinun tulee tehdä on SUOJATA ITSESI! Silläkin uhalla että tulee uhkailuja, että jos nyt lähdet juon itseni hengiltä sun muuta. Jos toinen ei halua juomistaan lopettaa niin sinäkään et sitä voi tehdä.

Rajaa ihminen niin että näette vain jos toinen on selvinpäin, vaikkei hän selvinpäin olekaa se ihminen, joka olisi jos olisi raitis.

Mieti mikä sinulle on hyväksi. Tsemppiä.

Käyttäjä leesap kirjoittanut 25.12.2009 klo 16:35

hei,
alkoholismista voi toipua, jos itse haluaa. suosittelen sinulle lämpimästi alkoholistien läheisille tarkoitettua al-anon ryhmää, jonne voit mennä myös ilman miehesi myötävaikutusta. täällä käy paljon ihmisiä joilla on samantyyppinen tilanne kuin sinulla. ryhmät ovat uskonnollisesti sitoutumattomia. retoriikka voi joskus vaikuttaa vähän kummalliselta (liike sai alkunsa amerikasta 30-luvulla, ja se nkäyy teksteissä, mutta ei toiminnassa), mutta älä anna sen häiritä.
http://www.al-anon.fi/
jos miehesi on vastaanottavainen, hänelle kannattaa suositella aa-ryhmään menemistä. ryhmillä voi olla ulospäin vähän hihhulimaine mutta niissä käy täysin tavallisia ihmisiä, joille asian jakaminen on auttanut pääsemään irti alkoholista.
http://www.aa.fi/
molemmilla tahoilla on myös nimetön puhelin, johon voi soittaa.
voimia!