Hei, elämässäni on tapahtunut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana (avioero, isän kuolema, työpaikan muutos) ja muutoksista huolimatta olen jaksanut porskuttaa eteenpäin.
Viime aikoina olen alkanut saamaan paniikkikohtauksia öisin, hengitys vaikeudet ja sydämen tykytykset säikähdyttivät minut tosi pahasti ensimmäisellä kerralla. Nämä oireet jatkuivat ja hakeuduin hoitoon. Diaknoosi oli määrittämätön stressi ja sain melatoniini reseptin. Verikokeet myös otettiin ja niistä ei löytynyt mitään.
Kun kävin uudestaan lääkärissä asian takia pääsin psygologille. Kävin siellä kolme kertaa ja hän totesi minut terveeksi, pientä työstressiä oli vain havaittavissa.
Tunnen etten ole kuitenkaan täysin kunnossa. Olen tällä hetkellä sairaslomalla, töihin palaaminen suorastaan pelottaa minua. Nukun päivät, en jaksa tehdä mitään. Mietin ja suren vuosien takaisia asioita vaikkei niillä ole enää mitään väliä. Tappelen jatkuvasti uuden kumppanini kanssa, hän sanoo että olen muuttunut aivan eri ihmiseksi.
Tuntuu että elämässäni ei ole mitään hyvää vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin?
Onkohan tämä masennusta vai luulosairautta?
Miten muut, oletteko saaneet apua miten helposti sillon kun tuntuu että pääleviää?
🙄