Masennusta ja yksinäisyyttä
Hieman itsestä kohta 30 vuotias kahden lapsen isä. n. 4kk sitten erottiin lasten äidin kanssa. taustalla oli omat mielenterveys ongelmat.
mm:burnoutteja,masennusta ja epäiltyä kakssuuntasta..
lisäksi pitkään jatkuneet keikkahommat varmaan söi parisuhteen loppuun.
välillä ollut parempia hetkiä mutta viimeset pari viikkoa on ollut tosi rankkoja, ite töistä kesälomalla ja tekemistä olis mutta kun ei vaan jaksa. ystäviä ei juuri tällä paikkakunnalla ole enää eron jälkeen. yksinäyisyys ahdistaa ja välillä on ollu jopa mielessä että hyppään liiterissä narunjatkeeks. vielä oon pystyny sen estämään. aikasemminkin on ollu itsemurha ajatuksia elämässä.
muutaman vuoden aikana näitä kriisivaiheita ollu lukemattomia aina rahahuolista isoihin riitoihin. Nyt alkaa vaan tuntumaan että omat voimat ei enää riitä. Mtt:llä oon asiakkaana mutta nyt joudun odottamaan vielä pitkän viikon ennenkun pääsen uudestaan sinne. Olisko täällä vertaistukea tai kenelläkään edes neuvoja miten yrittää jatkaa eteenpäin?
Oma lähisukulaiseni teki itsemurhan muuan vuosi sitten, häneltä jäi kaksi lasta ilman isää, toissa päivänä hautasin siskoni miehen jolta jäi oma kummilapseni ilman isää. Jos omien lasten hyvinvointi ja loppuelämä kiinnostaa niin voin näin kokemuksesta jo sanoa että itsemurha ei ole vaihtoehto. Se on aivan sama vaikka makaisit ne viikonpäivät sinne mtt:n tapaamiseen asti mutta kunhan sitten menet sinne se on tärkeintä. Itsekin joudun odottelemaan sen 2-3viikkoa että pääsen tapaamaan mielenterveyshoitajaa jälleen mutta minkäs teet resurssit on ne mitä on.
Mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos ja kriisitkin menevät ohi.
My advice: mene vaikka kalalle. Vaikka se aluksi tuntuu ettei voisi vähempää kiinnostaa ja ei saa jalkaa irti lattiasta niin kyllä se siellä lätäkön varressa kummasti helpottaa kun saat keskittyä miehenä siihen olennaiseen eikä tarvitse murehtia koko ajan kriisejä ja murheita.🌻🙂🌻