En tiedä edes mistä aloittaisin..Olen vain niin ”jämähtänyt”.
Kaikki on päällisin puolin hyvin; koti, lapsi, mies, opiskelut sujuu, talous ok, ihmisiä ympärillä. Mutta koko ajan on sellainen olo että jotain puuttuu ja niinkuin odottaisi jotain tapahtuvan. En ole onnellinen, en tiedä mihin se on vuosien aikana kadonnut. Suurimmaksi osaksi olen pahalla päällä, räyhään ja kiukkuilen. Se että olen niin huonotuulinen, saa minut entistä onnettomammaksi. Lähimmille ihmisillehän sitä tulee purettua kiukkua☹️ ja tulee vain pahempi mieli kun käyttäydyn niin huonosti.
Mietin koko ajan kaikkea mahdollista, kaikkea mitä on tapahtunut menneisyydessä, vatvon ikäviä asioita ja mietin että mitä jos sitä tai tätä ei olisi tapahtunut. Tai, olisi pitänyt sanoa tai toimia eritavalla. Miksi olen ollut niin typerä ja antanut koidenkin asioiden tapahtua jnejne. Mietin kyllä sitten myös hyviä ja normaalejakin asioita, mutta en hitossa jaksaisi koko ajan taikinoida jotain, se ajaa minut hulluksi😑❓
Haluan ELÄÄ ja tehdä asioita, mutta suurimmaksi osaksi ne jää ajattelun asteelle. Haluan tavata ystäviäni ja uusia tuttavuuksia, mutta kun tapaamisen aika tulee, menen monesti jotenkin lukkoon ja helposti perun koko homman. Innostun helposti kaikesta, mutta sitten kaikki vain jotenkin jää. Lisäksi olen kauhean epävarma koko ajan sanomisistani, tekemisistäni, ajattelen monesti että ihmiset eivät pidä minusta, mikä ei varmasti ole totta.
Suurin ongelma on siis että ajattelen omasta mielestäni liikaa, tunnen itseni niin lohduttomaksi ja oloni tyhjäksi. En osaa elää tätä päivää, vaan lymyän menneisyydessä tai haaveilen liikaa tulevaisuudesta, jollaista en tätä menoa tule saamaan. Niin ne päivät sitten menee, en halua havahtua kymmenien vuosien päästä siihen että elämä on vain luisunut hukkaan sormien välistä koska olen vain hohhaillut..😯🗯️
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.