Masennuslääkkeitä vai ei? En osaa päättää.
Olen tällä hetkellä kahden vaiheilla,
pitääkö minun mennä hakemaan masennuslääkkeitä vai yrittää vain sitkeästi sinnitellä ilman. En millään haluaisi mitään lääkkeitä, mutta kun kaikki tieto masennuksesta on niin ristiriitaista. Pelkään, että viivyttelemällä vain pahennan tilaani ja jotenkin ”rikon aivoni” jatkuvalla negatiivisuudella ja ahdistuksella.
Eräässä nettitartikkelissa(http://masennusinfo.fi/ajankohtaista/Masennus_vaikuttaa_aivojen_toimintaan_ja_rakenteeseen),
todetaan mm. että:
”depressioon liittyvä pitkään jatkunut stressi ja korkeat stressihormonipitoisuudet (kortisoli) voivat vaurioittaa hippokampusta”
En edes tiedä voinko olla varsinaisesti masentunut, jos pystyn välillä hetkellisesti tuntemaan parempaakin oloa.
Vaivaa kuitenkin, että jos aivot ovat päässeet jo muovautumaan niin negatiiviseen moodiin, ettei sitä voi korjata kuin lääkkeillä, niin tuhlaanko tässä vain aikaani kun olen yrittänyt olla ilman.
Voihan niitä lääkkeitä kokeilla. Pääsee niistä eroon, jos eivät autakaan. Toivottavasti sulla on hyvä lääkäri.
Minä odotin myös pitkään, hain jo reseptin ja säilyttelin lääkkeitä kaapissa. Aloitin kuitenkin lääkkeet ja olen ollut todella tyytyväinen. Jaksan nousta aamulla, jaksan pitää kodin puhtaana ja laittaa ruokaa. Jaksan jopa tavata ystäviä ja nauraa. Ennen lääkkeitä olo oli tahmea, makasin lattialla ja itkeskelin.
Minulla on lääkkeenä Cymbalta. Sain pahoja aloitusoireita, jotka kestivät alle viikon. Niitä olivat huono vointi, huimaus, ummetus ja unettomuus. Lopetin lääkkeet parin kuukauden käytön jälkeen kun ajattelin että en tarvitse niitä enää. Päässäni ja yläraajoissani kulki noin viikon ajan sähköiskuja ja olo oli taas tahmea. Kuukauden päästä makasin taas lattialla ja itkeskelin. En jaksanut lähteä töihin. Aloitin lääkkeet uudestaan, eikä aloitusoireet olleet nyt niin pahat.
Hei, LonelyWolf 🙂
Itsekin olen taas vaihteeksi samoja ajatuksia pyöritellyt mielessäni. Olen kokeillut neljää masennuslääkettä jo reilut 10 vuotta sitten, mutta useimmista niistä en saanut kuin sivuvaikutuksia, ja sitten oli yksi lääke, josta en huomannut minkäänlaista vaikutusta. Nyt olen tosiaan miettinyt, että pitäisikö taas kokeilla joitain eri lääkkeitä, varmuuden vuoksi.
Jos et ole ennestään masennuslääkkeitä kokeillut, niin ehkä kannattaisi edes testata, miten ne sinuun vaikuttavat. Mutta en nyt tosiaan osaa antaa mitään ehdottoman varmaa neuvoa, kun itsekin olen aika epävarma noiden lääkkeiden suhteen.
Minulla on ollut käytössä 2 kuukautta cipralex. Sain sivuvaikutuksena väsymystä. Aloitin 2,5mg annoksella ja siitä nostin 10mg, jota nyt syönyt reilu kuukauden. Ei tunnu auttavan tai vaikuttavan mihinkään. Tämä on ollut ensimmäinen lääkekokeiluni ja epäilen tuleeko muita. Ilman lääkkeitä olisi parempi elää. Hyvä, että niitä muistaa edes ottaa. Olo on tänään ollut jotenkin epätodellinen ja sekava. Rytmitkin ovat vähän sekaisin päivänkulussa. Huomenna lääkärin soittoaika, mutta aika vahvasti uskon, että lopetan lääkkeen. Ei kuitenkaan ollut mitään apua. Oli aluksi erittäin haastavaa lähteä käyttämään mitään, koska masennuslääkkeissä sivuvaikutukset saattavat olla voimakkaita ja saattavat aiheuttaa pitkälle ajalle ongelmia.
Masennuslääkkeen hoitovaikutus tulisi terveyskirjaston mukaan huomata 2-8 viikossa. Sanotaan myös, jos lääke ei vaikuta 6 viikon kuluessa voidaan nostaa annosta, syödä toisen lääkkeen kanssa tai vaihtaa lääkettä. Masennuslääkettä ei saa kuitenkaan lopettaa yhtäkkiä vaan asteittain.
repukka, Kaatunut ja Vermillion, kiva kun vastailitte!
Olen varmaan pari kolme kertaa aikaisemmin aloittanut lääkkeet ja sitten lopettanut kun olo on tuntunut omasta mielestä tarpeeksi normaalilta. Aina olen aloitus- ja lopetuspäätökset tehnyt itsekseni ja hakenut lääkkeet sitten milloin miltäkin lääkäriltä.
En saanut lääkkeistä (venlaflaxin) mitään suurempia sivuoireita. Vain lievää huimausta aloittaessa ja lopettaessa. Itse on vain niin vaikea arvoida oliko niistä oikeasti mitään apua vai sattuiko elämäntilanteeni muuten vain olemaan vähän parempi. Omaan muistiinsa ei oikein voi luottaa. Luulen kuitenkin, että olo oli neutraalimpi kun käytin lääkkeitä enkä tuntenut näin pahaa ahdistusta tai itkenyt helposti joka asiasta kuten nyt.
Lääkkeitä kannattaa ilman muuta käyttää silloin jos toinen vaihtoehto on olla lähes toimintakyvytön ja lääkkeiden parantava vaikutus on selvästi huomattavissa. Itse pystyn kuitenkin käymään töissä ja hoitamaan kaikki velvollisuudet. En vain pahemmin nauti tästä elämästä. Paha olo tuntuu välillä fyysisestikin mahassa, itken helposti, on hyvin toivoton olo ja pahimmillaan ajatukset saattavat olla todella synkkiä. Kai elämästä kuitenkin kuuluisi nauttiakin eikä vain kuluttaa päivää toisensa jälkeen kuin mikäkin zombi?
Jos joutuisin taas turvautumaan lääkkeisiin, niin se tuntuisi takapakilta. Mietityttää myös monet lukemani kirjoitukset, joissa lääkkeitä kritisoidaan ja väitetään niiden tekevän masennuksesta kroonista. Ja mitä niiden kaikista vaikutuksista oikeasti tiedetään? Joissain artikkeleissa taas väitetään lääkehoidon olevan turhaa jos kyse on lievästä- tai keskivaikeasta masennuksesta. Silloin vaikutuksen uskotaan perustuvan lähinnä placeboon. Ja olenko edes oikeasti masentunut? Jos olen vain normaaleja ihmisiä todella paljon herkempi (HSP)? Olisiko se sitten oikein lääkitä herkkyys pois kun ei sovi tähän maailmaan?
Toisaalta siis haluaisin selviytyä jotenkin ns. luonnollisin keinoin, mutta toisaalta mietin että mitä mieltä tässäkään sitten on, että elämä karkaa käsistä ennen kuin keksin miten siitä saisi edes jotenkin mielekästä. Elämään ei tietenkään automaattisesti ilmaannu mitään mielekkyyttä vain lääkkeillä, mutta olisiko silloin edes paras mahdollisuus siihen? Vai onko paras mahdollisuus kuitenkin kun yrittää pärjätä ilman? Kuten kirjoituksesta huomaa, niin olen aika solmussa aiheen kanssa.
Tappelin saman asian kanssa yli 12vuotta sitten. Varmaan ihmisestä kiinni lääkkeitä vaiko ei. Itse tässä tuskin olisin kirjoittelemassa jos lääkitystä ei olisi.
Olin alkuun vastaan lääkitystä mutta lääkäri kertoi että lääkitys ei muuta minua persoonana mihinkään suuntaan vaan auttaa hallitsemaan rajuja mielialan vaihteluita.
Lääkitys vielä sattui heti kerralla kohilleen.
Hyvää kesän jatkoa😎
AivanLoppu, kiitos sinullekin kommentistasi.
Lueskelin taas jotain aiheesta netistä.
"Osalla potilaista lääkkeet voivat nopeuttaa toipumista (verrattuna siihen, ettei hoidettaisi mitenkään), mutta pitkässä juoksussa ne vievät ojasta allikkoon: masennus uusiutuu helposti ja siitä tulee krooninen."
"Lääkitys muuntaa monen masennuksen kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi. Tämä diagnoosi onkin yleistynyt suuresti sen jälkeen kun SSRI-lääkkeet tulivat käyttöön."
"Lääkefirmat ovat saaneet lääkärit ja maallikot uskomaan, että masennus johtuu aivojen serotoniinin puutteesta, ja että SSRI-lääkkeet korjaavat sen. Väite on puhdasta mainospuhetta, jolla ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Kukaan asioihin perehtynyt ei usko siihen, sillä elävän ihmisen aivoissa ei ole koskaan kyetty osoittamaan serotoniinin puutetta."
Lähde: http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2146
Alkoi kiinnostamaan ruokavalion yhteys masennukseen. Siinä olisi paljon järkeä. Ehkä täytyy alkaa syömään taas omeaga-3:sta. Muistelisin syöneeni niitä säännöllisesti joskus ja saattaa olla, että voin silloin paremmin. Tietenkään en taas voi varmuudella muistaa mitään tai tietää mikä on oikeasti vaikuttanut. Kysyin joskus suoraan joltain lääkäriltä noista omega-3:sta ja vastaus oli vain olankohautus, että voi niihin uskoa jos niin tahtoo.
"Uskaliaimmat tutkijat esittävät, että länsimaiden masennusbuumi selittyisi ruokavalion köyhtymisellä. Omega-kolmosia nautitaan nyt huomattavasti niukemmin kuin ennen."
"Monet tutkimukset osoittavat, että tryptofaaniton ruokavalio vähentää aivojen serotoniinia ja laskee mielialaa."
Lähde: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/syo_aivosi_virkeiksi
"Matala foolihappo ja B12-vitamiini lisäävät melankolisten masennusoireiden riskiä"
Skeptisenä voisi tietysti ajatella, että oma bisneksensä nuo luontaistuotteetkin ovat siinä missä lääkkeetkin.
Ehkä olisi kuitenkin syytä yrittää viilata ruokavalionsa kuntoon.
zimba4, hyvää kesänjatkoa sinullekin!
Tänään on taas erityisen ahdistunut olo. Olen alle 40-vuotias ja tuntuu, että elämä on jo ohi vaikka ei ole koskaan alkanutkaan ☹️ Ahdistaa jos vähänkin näkee ns. normaalia elämää mitä muut viettävät kesäisin. On niin vaikeaa olla vertaamatta itseään muihin. Miten pystyisi vain olemaan välittämättä pahasta olosta? Varsinkin kesäisin tuntuu, että kaikilla muilla on kivaa paitsi itsellä. Itse on ikuisesti se ulkopuolinen.