Rohkaisuksi kaikille SSRI-lääkityksen lopettaneille ja vieroitusoireista kärsiville: vieroitusoireet eivät ole pysyviä. Hyvin harvalle jää pysyviä haittoja, vaikka lopettaisi lääkityksen nopeastikin (en missään nimessä suosittele silti niin tekemään).
Vieroitus on aaltomaista. Aluksi tulee todella huono olo. Ahdistaa, itkettää, uni ei tule tai sitten tekee mieli nukkua koko ajan, ruoka ei maistu, mahaa vääntää, oksettaa, palelee, hikoiluttaa... Päässä ja kehossa voi tuntua "sähköiskuja" joiden yhteydessä saattaa esiintyä huimausta tai näkökentän sumenemista. Olo on epätodellinen: Näinkö minulle kävi? Tällaiseksiko minä jään? Kuka minä olen ja mitä teen ja mitä tapahtuu? Tätä voi jatkua monta päivää, jopa pari viikkoa. Sitten yhtenä päivänä se helpottaa, mutta valitettavasti kannattaa jo silloin varautua siihen, että oireet tulevat takaisin, joskin entistä lievempinä.
Pikkuhiljaa oireeton aika lisääntyy ja takaisin palaavat oireet ovat joka kerta entistä lievempiä. Sitten jonain päivänä huomaat, että olet ollut jo pitkän aikaa ilman vieroitusoireita, eivätkä ne enää ole tulleet takaisin.
Vaikka miten vaikeaa olisi, muistuta itseäsi siitä että se menee ohi. Sinä pystyt siihen. Ole kärsivällinen ja itsellesi armollinen. Jonain päivänä olosi on taas normaali.
Ylläoleva kuvaus pohjautuu omiin kokemuksiini paroksetiinin (mm. Optipar) lopettamisesta kylmiltään, enkä edelleenkään suosittele kenellekään seinään lopettamista. Oireet kestivät noin puolitoista vuotta. Pisimpään kesti epämääräinen epätodellisuuden ja irrallisuuden tunne (depersonalisaatio ja derealisaatio). Useampi lääkäri epäili oireideni ja kokemukseni todenmukaisuutta. Heidän mielestään masennuslääkkeistä ei vieroitusoireita yksinkertaisesti voinut tulla ja ainoa heidän tarjoamansa ratkaisu asiaan oli lääkityksen aloittaminen uudelleen. Asia lienee - tai oli ainakin vielä tuolloin - lääketieteen piirissä jonkinlainen tabu. Toivottavasti nykyään on toisin.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe