Masennus, sairausloma ja työhön palaaminen, muita samassa tilanteessa olevia?

Masennus, sairausloma ja työhön palaaminen, muita samassa tilanteessa olevia?

Käyttäjä Anksu2 aloittanut aikaan 18.04.2018 klo 15:24 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Anksu2 kirjoittanut 18.04.2018 klo 15:24

Terveydenhoitoalalla olen ja lykkäsin avun hakemista mahdollisimman pitkään ja sitten, kun ei enää vaikean, 4kk kestäneen unettomuuden jälkeen vaihtoehtoja ollut hakeuduin psykiatrille ja päädyin lääkityksen aloituksen jälkeen sairauslomalle. Psykiatri totesi keskivaikean masennuksen ja kokeiltiin essitalopraami- ja mirtatsapiinilääkitystä. Ensimmäinen aiheutti hirvittävän ahdistuksen, mirtatsapiinista ei vastetta. Nyt menee kaksi eri neuroleptia unta korjaamaan ja ahdistusta vähentämään. Psykoterapian aloittaminen on harkinnassa ensi syksynä.
Uni nyt viikon verran ppi ja työhön palaaminen edessä 1.5vk:n kuluttua, sairauslomaa takana nyt kuukausi.

Muisti ja keskittyminen ovat tosi huonoja ja stressinsieto samoin minimaalisen huono. Itse haluan kuitenkin jo ehdottomasti työhön, psykiatri olisi vielä sairaslomaa jatkanut. Osa-aikaisesti olisi tarkoitus aloittaa työt.

Nyt hirvittää/pelottaa olenko kuitenkin liian aikaisin työhön menossa. Tiedän, että kynnys jäädä uudelleen sairauslomalle on tosi korkea omalla kohdallani. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Mitä ajatuksia työhön palaaminen herättää? Itseäni myös työkavereiden kohtaaminen jännittää, vaikka kahden viikon kohdalla kävinkin töissä. Ihmeellistä häpeää tämä oma jaksamisvaikeus aiheuttaa…
Vertaistukea hakemassa Anksu2

Käyttäjä September kirjoittanut 07.11.2018 klo 08:50

Lääkärini puhui myös tosta ammatillisesta kuntoutuksesta sitten, kun kaikki sairaspäivärahat on käytetty.

Perhonen4, miten lamotrigiini/lamictal aloitus on sujunut?

Käyttäjä Perhonen4 kirjoittanut 11.11.2018 klo 19:47

Sebtember, hienoa että hakeuduit hoitoon!🙂👍 Minullakin on ollut itsemurha-ajatuksia, silloin tietää uivansa liian syvissä vesissä. Miten voit tällä hetkellä? Millaista tukea olet saanut osastoilla?
Lamictalin aloitus on sujunut hyvin. 2vkoa 25mg, nyt 50mg 2vkoa ja ditten 100mg. Eli hyvin hitaasti nostetaan. Sairauslomas vielä 4vkoa. Ti työterveysneuvottelu, missä sovitaan työkokeilusta. Muuten se kuulostaa ihan hyvältä, mutta se ei kerrytä lomapäiviä. Eli jos ole. sillä 6kk, menetän puolet vuoden lomapäivistä. Luulen kuitenkin itse, että en vältäämättä kykene enää tekemään 100% työtä, niin tämä on se polku mikä on kuljettava saadakseen määräaikaisen osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen.
Voimia ja valoa päiviisi Sebtember😍

Käyttäjä September kirjoittanut 12.11.2018 klo 08:26

Perhonen4 kirjoitti 11.11.2018 19:47

Sebtember, hienoa että hakeuduit hoitoon!🙂👍 Minullakin on ollut itsemurha-ajatuksia, silloin tietää uivansa liian syvissä vesissä. Miten voit tällä hetkellä? Millaista tukea olet saanut osastoilla?
Lamictalin aloitus on sujunut hyvin. 2vkoa 25mg, nyt 50mg 2vkoa ja ditten 100mg. Eli hyvin hitaasti nostetaan. Sairauslomas vielä 4vkoa. Ti työterveysneuvottelu, missä sovitaan työkokeilusta. Muuten se kuulostaa ihan hyvältä, mutta se ei kerrytä lomapäiviä. Eli jos ole. sillä 6kk, menetän puolet vuoden lomapäivistä. Luulen kuitenkin itse, että en vältäämättä kykene enää tekemään 100% työtä, niin tämä on se polku mikä on kuljettava saadakseen määräaikaisen osa-aikaisen työkyvyttömyyseläkkeen.
Voimia ja valoa päiviisi Sebtember😍

Kiva, kun kirjoitit Perhonen4.

Minulla nostettiin Lamotrigiini samaa tahtia. Se oli ensimmäinen lääke minulla tähän kaksisuuntaiseen. Oletko vielä saanut mitään vastetta lääkkeestä?

Kävin eilen kolmen tunnin kotilomalla. Se oli hyvin uuvuttavaa ja raskasta. Oli kiva nähdä perhettä, mutta ulkomaailma tuntui liian pelottavalta minulle. Loppupäivä oli vaikea, itku herkässä ja ahdistusta.

Minulla on myös ollut hypomaniaa kolmena iltana peräkkäin. Se saattaa johtua minimilääkityksestä tai tuosta masennuslääkkeestä, joka aloitettiin toissa viikolla. Toivon, että lääkkeisiin tehtäisiin muutoksia. Lääkkeet laskettiin minimiin, koska minulla oli litium myrkytys ja sain myös Abilifysta vakavia sivuvaikutuksia. Huomenna on lääkäri. Mieskin tulee mukaan hoitoneuvotteluun.

Käyttäjä Perhonen4 kirjoittanut 13.11.2018 klo 19:23

September,
miten hoitoneuvottelu sujui? Hienoa että miehesi oli mukana! Mihin päädyttiin lääkityksen suhteen?
Oletpa saanut rajuja oireita lääkkeistä! Ja tuo lääkkeiden vaihto, pois ajaminen ja uusien lisäily on niin rankkaa aikaa. Silloin kun on ihan pohjalla, normaali elämä on liian rankkaa. Vuosia sitten en kyennyt näkemään lapsiani useaan viikkoon, koska en kestänyt kohdata heidän tunteita ja reaktioita.silloin minulla oli vakava synnytyksen jälkeinen masennus.

Lääke on ollut ihan ok, en koe vielä saavani siitä hyötyä, annos nyt 50mg. Huomasin että itkuisuus ja elämän näköalattomuus, sekä uniongelmat helpottivat, kun jäin pois töistä. Työ on selkeästi yksi erittäin kuormittava tekijä elämässäni ja sen tuoma stressi laukaisi masennuksen nyt syksyllä.

Tänään minulla oli työterveysneuvottelu. Päätimme että aloitan työkokeilun omaan työhöni, kun palaan töihin. Voi miten ihanalta tuntui, kun esimies ymmärsi täysin kirjaamani työni kuormittavat tekijät ja tämän hetkisen terveydentilani! Saan aloittaa sairausloman jälkeen 50% työn uusissa työtehtävissä, mitkä koen vähiten kuormittaviksi.

Voimia sinulle erittäin haastavaan ja raskaaseen tilanteeseen! Lepää ja kerää voimia. Joskus on käytävä syvällä, että voi taas nähdä valon.

Käyttäjä September kirjoittanut 16.11.2018 klo 09:00

Perhonen4 kirjoitti 13.11.2018 19:23

September,
miten hoitoneuvottelu sujui? Hienoa että miehesi oli mukana! Mihin päädyttiin lääkityksen suhteen?

Hoitoneuvottelu sujui ihan ok. Osasto jatkuu ainakin ensi viikn vielä. Ketipinor nostettiin takaisin siihen annokseen, joka se oli tänne tullessa. Se on auttanut hypomania oireisiin. Silti mennään edelleen maltillisella ja mahdollisimman pienellä lääkityksellä. Sepramia olen syönyt jo yli kaksi viikkoa, mutta ei vastetta. Kiinnostus elämää kohtaa on yhä nolla.

Eilen oli tapaaminen miehen ja hoitajan kanssa. Mies sai tietoutta tästä sairaudesta. Tapaaminen ei kuitenkaan sujunut hyvin, koska menin aivan lukkoon enkä kyennyt osallistumaan keskusteluun.

Tänään menen kotilomalle. Lähden nyt aamusta ja palaan illalla. Odotukset kotona olon suhteen eivät ole kovin korkealla.

Käyttäjä Perhonen4 kirjoittanut 16.11.2018 klo 16:36

September
Miten kotiloma sujui? Kuinka paljon syöt ketipinoria? Hyvä että se on auttanut hypomaniaoireisiin! On tosi kurja kuulla, että elämänhalusi on täysin nolla. Luulen että sinun ei kannata lähteä osastolta pois, ennen kuin vointisi on parempi.
Onko sinulla lapsia? Minulla on kaksi. Usein kipuilen, mitä heille pitäisi kertoa tästä sairaudesta ja omasta voinnista. Nyt kerroin, että olen sairauslomalla kuusi viikkoa, koska masennuin. Hypomaniasta ja kaksisuuntaisesta on vaikeampi kertoa. Vaikea löytää sanoja, miten kertoa lapsenkielellä näistä vaikeista asioista. Pelkään myös, että lapset kantavat huolta voinnistani. Pitäisi kertoa lapsille, että äidillä on hyvä lääkäri, joka huolrhtii äidin voinnista ja hyvät lääkkeet, mitkä ajan kanssa auttavat äitiä voimaan paremmin.
Nuorempi poikani 10v. on oireillut pahasti. Puhuu välillä halusta kuolla ja saa joskus tosi rajuja raivokohtauksia. Syyllistän niistä jonkin verran itseäni. Meillä on perheneuvolakontakti, onneksi hän voi siellä käydä juttelemassa asioista psykologin luona.

Minunkin mieheni pitäisi saada mukaan joihinkin palavereihin. Hänkin tarvitsisi tietoa ja tukea. Tämä sairaus vaikuttaa vahvasti koko perheen elämään.
Toivon että lääkkeesi alkavat vaikuttaa ja sopivat sinulle. Kyllä lääkitys on tärkein asia tämän sairauden hoidossa. Pyysin psykiatrilta lähetteen myös terapiaan. Luulen että siitäkin voisi olla apua.
Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti vointisi kohenee pian!

Käyttäjä September kirjoittanut 16.11.2018 klo 18:17

Hei Perhonen4,

Minulla on lapset 12, 9 ja 7 vuotta. Poika ja kaksi tyttöä. Lapset tietävät sairaudestani (ikätasoisesti) ja ovat vierailleet osastolla ja päässeet juttelemaaan hoitajan kanssa. Koko perhe on otettu mukaan tähän sairaalajaksoon. Asia on hoidettu todella hienosti. Myös lasten opettajat ovat tietoisia tilanteesta, jotta osaavat koulussa tukea lapsia oikealla tavalla. Sinunkin kannattaa yrittää saada koko perhe mukaan sairautesi hoitoon. Hyvä, että lapsellasi on oma kontakti, jossa hän voi purkaa ajatuksiaan.

Ketipinoria minulla menee 600mg vuorokaudessa plus tarvittavat ketipinorit hypomaniaan/ ahdistukseen/ nukkumiseen. Lisäksi menee masennuslääke ja sairaalassa unilääke. Litoa ei ole aloitettu uudestaan.

Kotiloma ei oikein sujunut hyvin. Ei siitä tullut yhtään mitään.

Käyttäjä Perhonen4 kirjoittanut 17.11.2018 klo 12:38

September
Onpa ikävä kuulla, että kotiloma ei sujunut hyvin. Mutta silloin kun on itse erittäin huonossa kunnossa, koko energia menee usein itsensä kasassa pitämiseen.
Toivon niin, että lääkityksesi saadaan pian kuntoon ja vointisi ja voimavarasi palautuvat.

Täytyypä pyytää psyk.polilta, että järjestäisivät tapaamisen, mihin lapset ja puoliso kutsutaan mukaan.

Mulla on vielä 2 viikkoa sairauslomaa jäljellä. Nyt olen ollut viimeiset päivät hyvin itkuinen. Toivottavasti lamictal alkaa pian vaikuttamaan. Tällä hetkellä en kyllä ole työkuntoinen.

Voimia sinulle
😍

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.11.2018 klo 17:23

Tämä ei nyt ihan otsikkoon kuulu, mutta kuitenkin...

Olin miehestä eronnut, mutta mulle ja alakouluikäiselle tytölle järjestettiin perhetapaaminen. Kaksi hoitajaa oli paikalla, ja istuttiin tytön kanssa hänen sängyllään. Ei tuntunut pahalta. Hoitajat kertoivat jälkikäteen, että tyttö oli ollut erityisen keskittynyt niinä hetkinä, jolloin itse kerroin omasta olostani hänelle.

Ja nyt sitten tulee paha olo ja melkein itku.

...Ja otsikosta... Ensimmäisen sairaslomapäivän jälkeen en ole töihin pystynyt. Nyt eläkkeellä jo vuosia. Masennus ja itsetuhoisuus teki sen. Ja minä itse... ? ☹️