Moi,

Olen nyt ollut joitakin viikkoja töissä 9 kk sairausloman jälkeen. Pari ekaa viikkoa meni hyvin mutta viime viikko alkoi jo olla rämpimistä. Palasinko liian aikaisin? Teen 50% työaikaa. Nyt epämääräistä ahdistusta ja väsymystä. Tässä meneekin viikonloppu pohtiessa menenkö maanantaina töihin vai jäänkö suosiolla sairauslomalle... Masennukseni aiheutui hirvittävästä työmäärästä viime syksynä.

Miten te muut jotka olette palanneet osasairauspäivärahan turvin töihin, oletteko joutuneet luovuttamaan ja jäämäön taas pois?

Täällä ovat nyt työkuviot selkiytyneet. Palaan 1.10. takaisin osasairauspäivärahan turvin 60% työajalla. Tällä järjestelyllä kaksi ekaa kuukautta. Työnkuva myös hieman muuttuu, siinä on puolensa ja puolensa. Vähemmän stressaavaa, mutta en voi enää itse suunnitella työaikojani, mikä tarkoittaa bipolaarin terveydelle hankalia työaikoja.

Lääkkeiden sovittaminen työhön tulee tuottamaan hankaluuksia. Lääkkeet ja työajat sitten kun osasairausloma loppuu, tulevat olemaan myös haaste.

Moi,
Itse koen menneeni liian aikaisin työhön, vointi huononi työhön palattua ja kahden viikon kohdalla olin jo aika huonossa kunnossa. En jaksanut töiden lisäksi muuta kun levätä ja unet huononi sekä mieliala meni surkeaksi. En suostunut jäämään kuitenkaan sairauslomalle, vaikka terapeutti kehoitteli varaamaan aikaa vastaanotolle sairauslomaa varten. Pikkuhiljaa 1-2 kk aikana unet alkoi paranemaan, vaikka muuten jaksaminen oli huonoa. Takapakkia tuli vielä kesäloman aikanakin ja lääkitystä jouduttiin tehostamaan.
Itselleni näin jälkikäteen arvioituna oikea ratkaisu oli kuitenkin työssä jatkaminen, kun olo sitten vähitellen kuitenkin parani, vaikka veikin aikaa. Ajattelen, ettei omalla kohdalla sairausloman jatko olisi kuitenkaan helpottanut sitä lopullista työhön palaamista, luulen, että raskasta se olisi ollut myöhemminkin...
Nyt teen jo täyttä työaikaa, väsyn kyllä tavallista nopeammin ja koko ajan vähän pelottaa miten tässä käy. Kaksi viikkoa omalla kohdalla nyt täysiaikaista työtä takana.
Anksu2

Kiitos Anksu2 kun jaoit kokemuksesi!

Minun asia ratkesi siten että lapsi sairastui ja jäin hänen kanssaan kotiin nyt pariksi päiväksi. Täytyy seurailla tilannetta... Onhan se työhönpaluu taas iso elämänmuutos kun on ollut pitkään kotona. Ei tämä kotona oleminenkaan herkkua ole 😞

Septemberille tsemppiä työnpaluuseen! Ketipinoriko sinulla on se lääke joka aihuttaa säätöä? Teet vuorotyötä?

Itse olen työssä jossa en voi olla minkään rauhoittavan tms. vaikutuksen alaisena. Ketipinor meneekin yöksi, otan sen kasin aikaan illalla ja olen untenmailla jo 21.30, silloin ei aamuherääminenkään ole tahmeaa. Teen säännöllistä päivätyötä mikä helpottaa tietenkin.

Ketipinor juurikin. Illalla menee 400mg ja aamulla 300mg. Sain luvan laskea tuon aamuannoksen 200mh. Myös litium on otettava illalla, koska se väsyttää.

Aamuvuoroon on jätettävä lääkkeet ottamatta, koska en pääse ylös sängystä. Päivävuoro on ok paitsi, että iltalääkkeet pitäis olla ottamassa kuudelta. Iltavuorossa jää myös lääkkeet ottamatta ja no, yövuoro saa mut hypomaaniseksi, koska en nuku ollenkaan.

Luulen, että tämä sujuu osa-aikaisena, koska se nyt ei haittaa,.jos yhtenä päivänä jää ottamatta. Mutta.sitten viisi päivää viikossa on jo haaste ja siksi haluan ton ketipinorin kokonaan pois. Voin aina ottaa 25-50mg lyhytvaikutteista nukkumiseen tai ahdistukseen.

Hei September,

Eikö ole mahdollista saada lausuntoa työterveydestä että et pysty vuorotyöhön terveydentilan perusteella? Itselläni on lausunto, joudun hankkimaan sen edellisen työnantajan aikana, minulla on rytmihäiriö joka ei siedä epäsäännöllistä päivärytmiä.

On varmastikin mahdollista saada semmoinen lausunto. Tähän asti olen itse laatinut omat työvuoroni, joten ei ole ollut tarvetta. Täytyy katsoa nyt, kun tilanne muuttuu, millaiseen yhteisymmärrykseen päästään. Lääkärini sanoi, että yövuoroja ei mielellään, mutta muuten kahden kuukauden osa-aikaisuuden aikana ei niin väliä. Sitten täysiaikaisena korostuu säännöllisten tylaikojen merkitys.

Täällä aivan toisesta ääripäästä oleva työläinen joka palannut töihin vasta vuosien masennuksen ja totaalisen arvottomuuden kokemuksen jälkeen. Paljon piti tapahtua ja pohjakosketus saavuttaa ennen kuin tuli tunne että nyt riitti, takaisin töihin.

Töissä sairastamisen jälkeen nyt vajaa pari vuotta (sote alalla) ja haaste onkin nyt se että ikää on tullut, voimia kaikkeen ei enää yksinkertaisesti ole. Työ motivoi ja todella pidän siitä. Mutta kaipaan sitä tunnetta että kykenin suunnittelemaan elämääni, sitoutumaan, harrastamaan, pitämään ihmissuhteita edes jollain lailla yllä toisin kuin nyt, vuorotyöläisenä.

Liikaa muutoksia elämässä viime vuosina ja olo on aika turta. Tuntuu kuin minusta olisi tullut muurahainen joka seilaa työn ja kodin väliä enkä osaa raivata tilaa itselleni ja elää omaa elämääni. Pelkään muutosta joka on meneillään, vaihdevuodet päällä, liikaa menetyksiä ja liian vähän varmuutta ja pysyvyyttä, työkin on jatkuvaa määräaikaisuuksien uusimista.

Mietiskelen välillä entäs jos työt loppuu tai vaikkei loppuisikaan niin jos voisin valita, mitä tekisin? Ja vastaus on aina sama: enää ei ideat sinkoile vaan realismi palaa vanhoihin tuttuihin vastauksiin töiden suhteen: teen sitä mitä nyt on koska muuta tuskin saan. Miksi en saisi? Koska sairastuminen, kroonistuminen, pitkään poissa työelämästä on aiheuttanut sen etten enää uskalla hakea muuta. JOutuisin vastaamaan jokainen hakukerta "mitä olet tehnyt tässä välissä?" ja joutuisin toistamaan samaa mantraa kipeistä vuosista jolloin syrjäydyin masentuneena totaalisesti. Toisaalta, tiedän omasta kokemuksesta että siitä voi myös selvitä ja toipua. Toisaalta, tiedän senkin että muut ihmiset eivät ymmärrä mitä olen käynyt läpi, mitä muut sairastuneet ovat joutuneet käymään läpi ja uusien elämäntapojen, ympyröiden, sosiaalisten kuvioiden luominen ei ole ollenkaan niin helppoa.

Silti, askel kerrallaan. Tsemppiä kaikille muillekin toipilaille 😍

Kävin työpaikalla allekirjoittamassa uuden sopparin. Menin suoraan psykologin tapaamisesta sinne. Juttelin työnantajan kanssa ja jäin juomaan kahvit muutaman työkaverin kanssa. Vaikka asiat ei nyt menneet niin kuin piti, kyllä mulla on työpaikkaa ikävä.

Maanantaina sitten starttaa osa-aikatyöt osasairauspäivärahan turvin.

Paljon tseppiä ja onnea työhönpaluuseen! 🌻🙂🌻 Onko sinulla sellainen olo että voit palata töihin?

Minulla lievä rämpiminen jatkuu...päivä kerrallaan mennään.

Kyllä mulla on aika hyvä fiilis töihin paluusta. Työnkuva muuttuu kevyempään esimiestyöhön, vaikka kyllä siinäkin riittää sopivasti haastetta.

Pari viime viikkoa kotona ovat heikentäneet mun vointia, koska olen passivoitunut ja kaikki on ollut synkkää ja harmaata ja tylsää. Sitten taas aina kun näen ystäviä tai käyn kodin ulkopuolella, vointi paranee heti. Kaipaan ihan hirveästi työyhteisöä.

Saa sitten nähdä, miten sairaus reagoi työhön paluuseen. Mutta sitä vartenhan on osasairauspäiväraha. Mulla on seuraava lääkäri jo kuukauden päästä, niin en ainakaan "heitteille" jää.

No niin.

Töihin palattu onnistuneesti. Aikainen aamuvuoro oli, joten lääkkeet jäi illalla ja aamulla ottamatta. En nukkunut juuri ollenkaan, ei pysty ilman lääkkeitä. Lieviä ylikierroksia, mutta vaan tosta huonosta yöstä ja liiasta kahvista johtuvaa. Vieroitusoireita myös varmaan ketipinorista, kun jäi ilta+aamu välistä.

Töissä oli kivaa eikä sinne meno sitten jännittänyt kuitenkaan. Ja hommat sujui, aivotkin raksuttivat vauhdilla toisin kuin kesällä. Ja ihanat, ihanat työkaverit

☺️❤️

Hienoa September🌻🙂🌻

Minullakin parempi fiilis, taisi onnistua kuitenkin tämä työhönpaluu☺️

Kiva kuulla Cherry, että sulla on helpottanut töissä.

Minulla on koko viikonloppu töitä. Eilen oli kiireinen päivävuoro ja tänään samanmoinen. Kivaa oli, mutta kyllä toi työ vaikuttaa mun olotilaan vielä aika herkästi.

Eilen illalla oli sellaiset ylikierrokset, että uni ei meinannut tulla sitten millään. Otin 50mg ketipinoria ja 15mg opamoxia niin pääsis vihdoin uneen kahdelta yöllä. Nyt on tietysti kierrokset kohdillaan heti aamusta, kun on nukkunut vaan 4,5h normaalin 9-11h sijaan.

Onneksi on tämä osasairausloma, eihän tästä tulis vielä mitään, jos viis päivää viikossa olis töissä. Ja mulla on vasta kaksi työvuoroa takana.