masennus ja huono itsetunto
Moi!
Minulla on pitkään ollut tarve purkaa tuntojani,tämä vaikutti hyvältä paikalta siihen kun en osaa näistä läheisilleni kertoa. Olen 25 vuotias mies tai aika poikaseksi itseni tunnen kun en oikeen omillanikaan pärjää.
Olen tuntenut itseni huonoksi ja riittämättömäksi melkein lapsesta saakka. Olen ollut myös aina hieman alakuloinen. Yläasteella aloin käyttää kannabista päivittäin. Uskon että huonon itsetuntoni takia aloin käyttämään sitä, siitä tuli ikään kuin paras ystäväni. MInusta tuli entistäkin sisäänpäin suuntautuneempi ja elelin omissa maailmoissani. Välillä minulla saattoi olla taukoa puolikin vuotta mutta aloitin aina uudelleen. Kesällä 2009 menin armeijaan, hyvin mielin joskin tuolloin olin kahden vuoden ajan käyttänyt kannabista päivittäin. Niinhän siinä kävi että sairastuin psykoosiin ja keskeytin armeijan, Tämän jälkeen olin vuoden sängyn pohjalla masentuneena.
Lopetin käytön ja kävin myöhemmin armeijan loppuun. Sitten seurasi taas kannabista pari vuotta ja nyt olen ollut kuukauden ilman ja tuntuu etten kaipaa sitä kun aniharvoin.Mutta aion pysytellä ilman koska minulla se aiheuttaa mielen pahoinvointia sitten lopulta.Nyt olen työtön ja minusta tuntuu etten ole hyvä missään. Pelkään tulevaisuutta. Unelmoisin että jonain päivänä minulla olisi oma perhe ja lapsia ja että olisin hyvä isä.Mutta koen että tämä ei toteudu enkä ehkä ainsaitsekkaan.
Kannabiksesta kannattaisi päästä kokonaan eroon. Pidemmän päälle se vain pahentaa masennusta ja aiheuttaa muitakin ongelmia. Olisiko sinun mahdollista saada apua lopettamiseen ja erossa pysymiseen? Oletko opiskellut mitään? Mikä ala sinua kiinnostaisi? Peli ei ole suinkaan pelattu vaan monenlaiseen hyvään sinulla on vielä mahdollisuus. Näin keski-ikäisenä elämää nähneenä neuvoisin, että kannattaisi hakeutua opiskelemaan ja huonosta itsetunnosta huolimatta yrittää opiskelua, työntekoa, harrastuksia yms. Mulla on kans kamalan huono itsetunto, mutta siitä huolimatta olen hakeutunut erilaisiin toimintoihin ja voin sanoa, että se on kannattanut. Vahvistaa itsetuntoa, kun huomaa pärjäävänsä ja osaavansa erilaisia asioita ja selviää erilaisista tilanteista. Olisiko sinun mahdollista saada jotain apua opiskeluihin/työhön hakeutumiseen? Jonkinlainen tukihenkilö tai jotain? Älä missään nimessä ainakaan luovuta vaan tee suunnitelmia ja unelmoi. Voit hyvinkin saavuttaa monenlaista vielä. Voimia!
Kiitos Repukka rohkaisevasta viestistä. 🙂
Moi Lauri3!
Ehdottomasti kannattaa yrittää järjestää säännöllistä tekemistä itselleen. Olin itse aikanaan useamman vuoden työtön. Siihen kun lisäsi yksinäisyyden, huonon itsetunnon ja ahdistuneisuuden niin elämä ei kyllä tuntunut tarjoavan parastaan. Mökkihöperyyshän siinä alkoi vaivaamaan, kun oli kaiket päivät yksin asunnossaan vailla mitään järkevää tekemistä. Sitä alkoi näkemään elämässä vain huonot asiat ja oikein piehtaroi itsesäälissä.
En minä kertalaakista elämääni muuttanut eikä elämäni vieläkään "täydellistä" ole - kuten ei kenenkään muunkaan. Mutta pienin askelin olen kuitenkin saanut elämääni lisää sisältöä ja mielekkyyttä. Kannattaa kokeilla vaikka:
- Hae opiskelemaan
- Hae töihin
- Aloita uusi harrastus (vaikka liikuntaharrastus)
- Hae apua alakuloisuuteen psykiatrilta
- Auta muita ihmisiä vapaaehtoistyön kautta
- Lopeta päihteiden käyttö
- Nuku säännöllisesti
- Lue kirjoja itsetuntemuksen(?) alueelta
Ei noita kaikkia voi ja tarvitse tehdä ikipäivänä, mutta ideoita vähän siihen, mitkä voisi auttaa. Kukaan meistä ei ole tarpeeton, vaikka välillä itsestänikin tuntuu edelleen siltä.
Tsemppiä sinulle ja aurinkoista kesää!
Kiitos mandariini!
Tuntuu nyt että pääni räjähtää kun en saa apua! Kävin maanantaina lääkärissä enkä saanut lähetettä psykiatriselle polille missä aikasemmin hoito. Minun pitäisi oman terveysaseman psykiatriselle hoitajalle soittaa soittoaikana mutta mahdoton saada kiinni kun puhelinpalvelu niin ruuhkainen.Elämä tuntuu täysin toivottomalta enkä näe itselleni vaihtoehtoja.