Hei kaikki masennuksesta kärsivät tässä ketjussa: uskomatonta, että niin moni pystyy kuitenkin toimimaan arjessa tämän taudin kynsissä.Monella on lisäksi näköjään alaikäinen huollettava, josta jaksaa huolehtia, vaikka vain eineksien turvin, mutta silti! Ja parisuhteet ovat joillakin pysyneet! Jotkut jaksavat käydä töissäkin! Riippuu varmasti masennuksen syvyydestä? Olen oppinut paljon masennuksesta kun olen lukenut kirjoituksianne. Pidin itseäni aluksi lähes 'hulluna' kun sain diagnoosin keskivaikea masennus, mutta eihän tämä tauti näköjään järkeä vie. Vaikka hajoamisen tunteita tuleekin. Voimia se vie ja toimintakykyä, varsinkin jos takana on vielä huonosti nukuttu yö. Muistikin tuntuu välillä takkuavan ja ahdistus siihen päälle lisää olotilan kurjuutta. Lääkket sentään jonkun verran helpottavat, mutta vertaistuki on verratonta🌻🙂🌻 Kirjoitellaan!

Morjens kaikille! Vihdoinkin on muutto ohitse. Eilinen oli tosi rankka päivä,huushollin laitossa meni aamusta jonnekin iltaan asti 😴 hermot oli kireellä meillä molemmilla.
Itse olen ihan tyytyväinen tähän asuntoon,haluttiin aiemmasta kämpästä pois kun siellä oli rauhatonta.Ollaan haaveiltu pitemmän aikaan omistusasunnosta.Viime vuonna koettiin pettymys kun lainaa ei pankista järjestynytkään,jouduttiin muuttamaan vuokralle,se taisi vaan enemmän miestä harmittaa kuin minua. Nyt kun tähän päästiin niin en niin enää haaveile omistusasunnosta tai mieluummin sitä tietysti maksais omaa asuntoa.Vuokrat on kovia,tässä kalliimpi vuokra🤔 Mies olikin eilen pankissa käydessään varannut ajan jos vaikka lainaa saisikin asuntoa varten.🙄 Olin kummissani,et miks ihmeessä kun vastahan me tähän muutettiin. Säikähdin,et jos hän haluaakin jättää mut ja aikoo vain itelleen omistusasuntoa katella.☹️ mies sanoi,et tietenkin ottaisi mut mukaan sinne. Mulla paloi hermot ja sanoin etten todellakaan jaksa nyt pitkään aikaan muuttaa vaikka saisikin oman kämpän! Mies selitteli ettei hänkään halua vähää aikaan muuttaa,mut ku oma asunto kiinnostais nii kovasti.
Olisi voinut mun kans eka keskustella ennen kuin meni varamaan aikaa pankkiin..

jatkan vielä edellistä viestiä,et on välillä henkisesti rankkaa elää jääräpäisen ihmisen kanssa. Aika kiivasta keskustelua käytiin aiheesta miehen kanssa.Haluaisin että ottaisi enemmän munki mielipiteitä huomioon. Taisin jossain vaiheessa ärähtää miehelle,et "senkun sit muutat yksin omaan kämppään,niin ei tarttee enää masentunutta katella😳" Mä haluun asua nyt tässä!"
Toisaalta en haluais estää häntä toteuttamasta unelmaansa jos se nyt ylipäätän onnistuu,riippuu ihan pankista. Itse haluun asettua tähän viimeinkin ja selvitä masennuksesta. Mies kuitenki soitti tänää töistä ja alkoi antaa periksi asiassa,tuumailtiin että nyt yritetään asustella tässä eikä kohta taas aleta muuttamaan.Tulipas tästä aikamoine valitus viesti.😳
Hieno juttu Ansku1966 et olet saanut nukuttua. Tsemppiä myös teille muillekin🙂👍

Hei kaikille masetuneille ja ahdistuneille!

Lueskelin noita itsekunkin kertomuksia oireista ja lääkkeiden syönnistä. Itse olen kärsinyt enemmän tai vähemmän masennuksesta jo yli 30 vuoden ajan. Aikoinaan ravasin sairaalassa lääkäreillä valittelemassa masennusta, mutta aina vaan työnnettiin pilleriresepti kouraan, ykskin lääkäri antoi neuvoksi että sun täytyy vaan ottaa ittees niskasta kiinni. Taisi olla vähän sen käynnin jälkeen kun kaadoin koko purkillisen pillereitä suuhun. Onneksi kyseiset pillerit oli jotain tosi mietoa laatua, muuten en kai olisi tässä kertomassa. Mun mies ei toimittanut mua sairaalaan sillon (sillä oli sellanen kokemus että jos kerran joudut "pöpilään" et sieltä enää pois pääse), vaan se vahti mua että hengitys kulki jne. Olin kuulemma vuorokauden välillä nukkunut ja välillä liikkunut paikasta toiseen.

Onneksi nykyään masennus ymmärretään ihan toisin ja osataan suhtautua siihen. Itse syön lääkkeitä, mutta aina välillä pidän taukoa kun siltä tuntuu. Kesällä viimeksi kokeilin ottaa pillerin vaan joka toinen päivä ja huomasin yht´äkkiä että osaan itkeä! Tuntui mahtavalta ja niin sitten jätin pikkuhiljaa lääkkeet pois. Ymmärrän kyllä ettei se toisille onnistu ja kaikille ei lääkkeet ehkä auta tai sovi. Mulla on aina lääkkeet vieneet pahimman pois. Viime vuodet käytin Venlafaxin 75 mg:sta, kun siinä on myös ahdistuslääke mukana.

Nykyään kun tulee selittämätön paha olo, yritän lähteä kaivamaan itsestäni että mistä se oikein tulee tai johtuu. Välillä sen alkusyyn onnistuukin löytämään muttei aina, voi olla esim. niin pieni asia kun huolen häivähdys miten ehdin huomenna tiskata astiat tms. Isona apuna minulla on että uskon Luojaani hyvin henkilökohtaisella tasolla, Luojalle voi aina mennä huutamaan apua tuskaansa.

Niin minäkin uskon Jumalaan ja käännyn Hänen puoleensa apua saadakseni. Uskon että Jumala voi auttaa suoraan tai hoitotahojen kautta. Minullakin on lääkityksenä Venlaflaksiini ja kyllä siitä jonkin verran apua on ollut. Kuulemma saan lähetteen sähköhoitoon jos lääkitys ei kunnolla auta. En tiedä mitä siitä ajattelisin, vähän jännittää kai.

Minä tiedänkin usein mistä paha oloni kumpuaa. Syyt on erilaisia pettymyksiä ja menetyksiä joita olen kokenut ja olen ajatellut että täytyisi todella rukoilla tätä tyyneysrukousta mitä AA:ssakin käytetään että

"auta minua hyväksymään ne asiat joita en voi muuttaa
rohkeutta muuttaa minkä voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Kaikkea menneisyydessä tapahtunutta kun en voi muuttaa niin pitäs opetella hyväksymään se.

Moi!
Kaikkea menneisyydessä tapahtunutta kun en voi muuttaa niin pitäs opetella hyväksymään se.

Toi on kyllä totta ja yritän itsekin oppia hyväksymään sen.Masentuneena tulee ehkä kuitenkin liikaa märehdittyä ikäviä asioita. Itse olen nyt ottanu parina aamuna Voxraa.Vihdoinkin sain sen verran kerättyä rohkeutta,et uskalsin aloittaa uuden lääkkeen. Mun miehellä on ajoittain univaikeuksia ja töissä joutuu käymään.
Sain taas eilen illallla itkukohtauksen ja mieliala meni ihan pohjalukemiin.
Mies oli töistä tullessaan väsynyt ja sanoi,ettei häntä oikein mikää kiinnosta.Oli nukkunut huonosti,koska alkuillasta naapuri piti liian kovaa ääntä.Itseäni ei tollaset äänet häiritse.Erehdyin sanomaan miehelle,et olis kivaa jos hän lääkärikäynnilleni lähtisi mukaan mun tueksi.Ei uskaltanut luvata mitään ja eikä muutenkaan vaikuttanu siltä,et enää haluaisi mua auttaa. Sanoi,et joutuu sillon valehtelemaan pomolle,minkä takia on poissa. En halua,et hän kertoo käyttävänsä mua psyk.puolella.😳

Hei kumppanit! Minuakin välillä helpottaa, kun saa rukoilla ja purkaa huoliansa Jeesukselle. Joskus se ei riitä, vaan täytyy saada tukea ihan ihmisiltä, yleensä ammattiauttajilta, koska niile parille ystävälle ei voi oikein puhua, ja myös tämä vertaistuki on todella tärkeää! Rikkimennyt, Onnea uuteen kotiin 🙂🌻 hyvä, että saitte riitanne sovittua! Mä olisin varmaan reagoinut samalla tavalla kuin sinä, koska muuttaminen on hirveä stressi, inhoan muuttamista! Se kaiken pakkaaminen ja purkaminen ja kaappeihin järjestely ja siivoaminen, jokainen kaapin hylly on pyyhittävä ja ovet pyyhittävä ja on siivottava lattiat perusteellisesti ja vanhakin kämppä täytyy ainakin imuroida. Olin eilen ekaa kertaa siel askartelupajalla, oli kivaa! Tein neulahuovutusta ekaa kertaa elämässäni, sain aikaseks 5 pientä työtä, mm. 3 sydäntä. Se oli helppoa ja äärimmäisen rentouttavaa, siinä unohtaa kaikki murheensa ja huolensa. Huomenna pitäisi mennä kirjoittajapajalle, sekin on yleensä rentouttavaa. Mukavaa vknloppua 😎

Ansku 1966 kiva juttu kun olet löytäny mukavan harrastuksen itsellesi🙂
Mua on viimeaikoina jännittänyt paljon enemmän jos joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ,meinaa paniikkia pukata jos en ota lääkettä. 🤔
kädetkin hikoilee usein.Tässä uudessa kämpässä meni aluksi ihan ok,mutta selvisi eilen et naapurissa asuukin tyyppi joka juopottelee ja pitää melkoista mekkalaa keskellä yötä!Meidän molempien yöunet häiriintyi viime yönä siitä.
Olen pettynyt,et kun TAAS saatiin sellane naapuri.Miestä varsinkin asia rassaa aika tavalla.
Naapurissa kävi yöllä poliisitkin,mutta siitä ei ollut mitää apua.Sama meteli jatkuikin vähän ajan päästä taas. Yksi naapuri oli kertonu miehelle,et samanlaista meininkiä on ollu tässä pitemmän aikaa,muut naapurit on kyllä asiallisempia.Tänä aamuna se tyyppi kännissä huuteli pihalla,kiroili ettei hän ole mitään häiriötä aiheuttanut. ei kuulostanu kivalle☹️
Ja nyt kyllä tästä ei me muuteta jonkun alkoholistin takia,en jaksa mitää muuttohässäkkää taas. 😯🗯️ oisko kelllään hyviä neuvoja asiaan ?

Hei vaan kaikille! kylläpä täälläpäin on sitten vaikeeta saada psyk.lääkäriin yhteyttä. Olen ollut huolissaan mun opamoxin käytöstä,kun sitä on joutunu ottamaan päivittäin varmaan jo kuukauden.Soitin psyk.puolelle jättääkseni soittopyynnön ja vastaanotossa selitti,et lääkäri on tänäänkin hyvin kiireinen,ettei ehdi soittamaan.Kerroin mitä oisin halunnu kysyä,hoitaja sanoi,et mun on nyt vaan mentävä lääkärin määräämien ohjeiden mukaan,ettei siinä lääkärin soittaminen mulle mitään auta. 🤔 Olisin siis halunnut kysyä lääkäriltä neuvoa voisko opamoxia alkaa vähentämää pikkuhiljaa! sillä eikös lääkäriltä just pitäis kysyä tollaset. Lopulta hoitaja sanoi sitten itse kuitenkin,että voisin vähentää opamoxia kahteen ja sen kolmannen tabl. korvata ketipinorilla. No ketipinor pistää vaan sitten väsyttämään aika lailla ja ihan kuin latistaisi tunteita lisää. Uutta lääkettä voxraa nyt menny 6 päivää. Pelottaa välillä jos tulee ikäviä sivuvaikutuksia.Ehkä vielä ei ole mitää tullut.Välillä on vaan nii vaikeeta ilmaista itteensä,ajatukset ei kulje niin kuin ennen.En kehtais joka päivä miehellekää puhua peloistani.Hän on viimepäivinä ollut hermostuneempi ja väsyneempi.
Me tiuskitaan toisillemme useammin ja mä loukkaannun niin herkästi jos hän tiuskii mulle. Toisaalta haluaisin olla ihan yksin.😞 😯🗯️

Moi! Rikkimennyt, kurjaa kun saitte häirikkönaapurin! Mullakin on naapurina juoppoja, pariskunta, mutta ovat tuurijuoppoja. Olen muutaman kerran joutunut soittamaan poliisit. Rohkeesti vaan soitat aina poliisit, jos yöllä ei saa nukuttua. Jos sä vähennät opamoxia, niin mun mielestä ei kannata ottaa ketipinoria tilalle, paitsi jos ahdistaa ihan hirveästi, se kyllä auttaa ahdistukseen. Ei voxrasta enää pitäisi tulla sivuvaikutuksia, kyllä ne olis heti alussa tullu. Se on kai aika hyvin siedetty lääke. Mulla oli hoitopalaveri viime pe, omahoitajaa vaihdetaan ja mua aletaan hoitamaan kokonaisvaltaisesti: ylipaino, ruokavalio, uniapnea, verenpaine, masennus, seborrea. Eli kaikki vaivat otetaan huomioon, hyvä 🙂👍 Tuttu tunne tuo, että haluaisi vaan olla yksin! Aina ei jaksa skarpata ja jutella muiden kanssa. Väsynyt, hyvä että olet tätä kautta saanut paljon tukea ja huomannut omasta sairaudestasi tavallaan uusia puolia. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 🌻🙂🌻

Moro! On se mukavaa huomata etten ole ainut joka kärsii masennuksesta.Voxraa mennyt reilun viikon ajan. Ihan kuin olotila aamuisin olisi ollut alakuloisempi,ruokahalut ei enää niin hyvät. Useimmiten mikään ei oikein tunnu miltään.Tuntuu et välillä joudun oikein pinnistelemään et pystyn tuntemaan mielihyvää tai jos pitää ajatella jotai monimutkaista. Noi mainitsemani oireet kai masiksesta johtuvia ettei varmaankaan voxrasta johdu. Olispa tosi mahtavaa ettei mitää sivuvaikutuksia tulisi tosiaankaan enää. Onhan tässä joutunut kärsimään jo ihan riittävästi.Päivä kerrallaan vaan eteenpäin.Uskon ja toivon kovasti,et lääke jonkun ajan päästä alkais auttamaan.
Kiva juttu Ansku1966 et kaikki vaivat otetaan huomioon🙂👍
hyviä oloja kaikille🙂🌻

No ni, nyt menee taas vähän huonommin. Oon ollut ke-illasta lähtien tosi väsynyt ja hermostunut. Sitten tajusin yhtäkkiä, että se johtuu niistä mun pajakäynneistä. Siellä on viime aikoina ollut aika ahdistavaa: monet kiroilevat paljon, yksi nainen kertoi parapsykologisia juttuja, yksi uhkasi hakata sossun "ämmiä" yms. Ja kerran mulle alettiin aivan turhan päiten huutaan kahvinkeitosta ja mä keitän siellä eniten kahvia. Ilmoitin juuri mun ohjaajalle, että mitäs jos etsittäis jotain muuta toimintaa mulle. Maanantaina pidetään sit palaveri 🙂👍 se on vaan kumma juttu, mutta masentuneena kaipaa rauhallista ja tasaista elämää, ainakin minä, eikä kestä toisten ronskeja juttuja. Tälläistä tää nyt taas on. Mukavaa vknloppua 🌻🙂🌻

Tänään on ollut parempi päivä,johtuiskohan kenties auringonpaisteesta vai jokohan voxra alkais auttamaan. Aamulla kylläkin oli vaikeeta lähtee kauppaan mut jotenkin sit sain itteni liikkeelle miehen houkuttelemana.Kotiin jos oisin jäänyt olisin tuntenut itteni huonoksi. Kun huomaa,et pystyy kuitenki kaupassa käymään (pienemmässä kaupas kylläkin) niin tulee vähäks aikaa hyvä fiilis. Aamuisin ollut voimaton olo,mä liikunki sillon paljon hitaammin,on sellanen zombie olo. Mietin aiheuttaakohan voxra väsymystä lisää tai sitten varmaan ketipinor jota menee 50mg iltaisin. 😑❓
Mulla menee aina iltapäivään asti ennen kuin tunnen itteni vähän virkeämmäksi ja jaksan paremmin lähteä kotoa. Ei kuulemma pitäis jäädä liikaa neljän seinän sisälle.🤔 Ansku1966 munkin on vaikee kuunnella,kestää esim.toisen kiroilua.
Toivottavasti asiasi järjestyy 🙂👍

Hei RikkiMennyt,
minulla on myös samoin aamuisin jotenkin voimaton ja saamaton olo. Kuulunee taudinkuvaan eli masennukseen? Vasta puolenpäivän jälkeen alan 'käynnistyä'. Yritän joka ilta psyykata itseni aamua varten, että olisin pontevampi jo aamupäivisin, mutta eipä se tunnu kovin hyvin onnistuvan. Millä ihmeellä masiksesta kärsivät ihmiset saavat itsensä aamulla käyntiin? Onko kenelläkään tähän vertaistukea ja neuvoja? Tämäkin toivottavasti väistyy toipumisen myötä? Vai onko ainoa mahdollisuus tehokkaampi lääkitys? Onneksi sinulla on puoliso tsemppaamassa🌻🙂🌻

Moi väsynyt5,Niin masentuneena yleensä aamut ovat vaikeita.Ja minusta tuohon ei taida auttaa muu kuin aika ja hyvä lääkitys.Masis kun alkaa helpottaa niin aamutkin sujuu paremmin. Mulla mennyt kohta kaks viikkoa Voxraa ja tänään olen ollut pirteämpi.Taitaa toipuminen vihdoinkin alkaa 🙂 Voimia 🌻🙂🌻