Moi! Kiva juttu Ansku1966 et sulla on jotain harrastuksia. Itse en ole käsityöihmisiä,mä kokeilin aiemmin virkkausta aikani kuluksi,mut ei siitä mitää tullut.Kärsivällisyys loppui siihen hommaan ja en mä koulussakaa ollu hyvä käsitöissä😳 mut jotain helpompaa vois joskus kokeilla.
Viikonloppuna ei ollu kovinkaan mukavaa kun mies ois halunnu ottaa olutta ja kysyi mun mielipidettä asiaan,mua alkoi heti masentamaan kun toivoin et se ois halunnu olla ottamatta,kun en itse halua nyt juoda enkä voi lääkkeitten takia. Taisin sitten tiuskimalla ilmaista etten halua sen juovan nyt. Tästä sit mies otti itseensä ja murjotti jonkun aikaa,oli tavallista hiljaisempi.Yritin jutella jotain sille ja kysyä mikä mättää niin tää vaan selitteli et väsyttää vaan..Kesällä se joi melkei joka viikonloppu ja otin välillä itsekin mut vain pe iltaisin.Ei se kännissä paljoa muutu,ei ole väkivaltainen. Myöhemmin kun sain hänet puhumaan,tää tuumasi,et "nytpähän tiedät miltä musta tuntuu kun sä murjotat mulle välillä"🙄
Joskus kyllä oon saanu raivarit jostain ja sit en ole halunnu jutella vähään aikaan,vaikka toinen yrittäis rauhotella,lepyn kuitenkin äkkiä. Saatiin kuitenki lopulta sovittua ja sit oli taas rauha maassa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 🙂👍

Rikkimennyt, kiitos samoin! 🙂🌻 Hyvä, että saitte sovittua riitanne. Ei varmastikaan ole kovin mukavaa, kun toinen juo ja itse ei halua juoda juuri silloin. Mutta toisaalta on hyvä, ettei miehesi muutu kännissä. Mua taas ahdistaa aikalailla,en tiedä miksi. Kunpa tietäiskin! Eilen aloitin Levozinin pienellä annoksella, yö meni ihan pipariks, heräilin ihan jatkuvasti. Tänään otan suuremman annoksen, saan ottaa 2 x 25 mg, eilen otin vain puolikkaan tabletin. Ja siihen lisäksi muut iltalääkkeet. Ahdistuksesta huolimatta oon kuitenkin saanut tänään pyykättyä 2 koneellista, osa vielä levittämättä. Tyttö on näytelmäkerhossa, tulee illalla kotiin. Mulla tuli eilen 5 kk tupakoimatta, jes ☺️

Hei RikkiMennyt,
olet viestisi mukaan lopettanut Mirtsan. Miksi ?Miten se vaikutti sinuun? Minulla on Mirtsa ollut nyt muutaman viikon käytössä ja päivälläkin on jotenkin unelias ja tokkurainen olo. Yleisenä haittavaikutuksena mainittua ruokahalun lisääntymistä en ole vielä huomannut, mutta tämä V-Ä-S-Y-M-Y-S. Poistuiko sinulta tämä päiväväsymys milloinkaan?

Hei kaikille, täällä yksi masentunut ilmoittautuu! Olen 4-vuotiaan pojan äiti, yritän saattaa opiskelut loppuun, olen naimisissa, sairastan add:ta, ahdistuneisuushäiriötä, masennusta... Nyt vaihteen vuoksi masennus, joka pitkään on pysynyt poissa (varmaan ainakin pari vuotta), muutti mieleeni asumaan kysymättä. Olen vain niin lopussa, niin hiton väsynyt, mikään ei kiinnosta, en jaksa tehdä koulurästejä... Olo on aivan voimaton kun joudun menemään kouluun. En pysty tekemään siellä mitään. Olen siellä pari tuntia, yritän jotakin pientä vääntää... ja lähden kotiin. Olen jotenkin pysähtynyt sisältä.

Perheen takia, lapsen takia pitäis vaan jaksaa. Toisaalta lapsi antaa voimaa ja pakottaa olemaan murehtimatta ja elämään hetkessä, mutta toisaalta en tässä kunnossa millään pysty antamaan hänelle kaikkea sitä mitä niin kovasti haluaisin. Kun edes ruokaa jaksais laittaa, ettei lapsen tarvitsis pelkkiä eineksiä syödä. Niillä on menty nyt jo viikko. Nytkin poika katsoo netistä lastenohjelmia ja kyselee välillä: "Äiti millon me leikitään??" enkä mä jaksais mitään. Haluisin vain kallistaa pääni ja unohtaa kaiken... ☹️

Syön ahd.häiriöön Lyricaa, masennukseen Citalopramia, add:hen Concertaa. Lääkitys on jotenkin pielessä ollut jo pitkään, ei oikein tunnu auttavan. Paikkakunnalla on surkea psykiatritilanne, pitäisi päästä ehdottomasti vaan kun ajat ovat kiven alla. Mulle on tulossa työ- ja toimintakyvyn arviointijakso jonka perusteella arvioidaan voisinko päästä määräaikaiselle eläkkeelle ja miten mua voitais kuntouttaa. Eläköityminen arveluttaa ja on jonkinlainen itsetuntokysymyskin, mutta minkäs teet jos pää on mikä on. Olen jotenkin hirveän katkera siitä etten pysty samaan kuin muut. Paljon, paljon käsittelemättömiä asioita.

Sukumme on kyllä aikalailla umpihullua, kummankin vanhemman puolella vakavia mielenterv.ongelmia ja neuropsykiatrisia poikkeamia. Siskoni sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Eli kovin hyvin eivät pullat ole uunissa.😎

Moi kaikille! Väsynyt5:Mulla oli mirtasapiini käytössä 5 vuotta.Mullakin oli kovaa väsymystä ensimmäisinä päivinä,mut kyllä se siitä pikkuhiljaa helpotti.Mulla se auttoi pääsemään pahimman yli,mutta iltaisin iski aina kauhea makeenhimo.Alussa painoa tuli jokunen kilo. Lopetin mirtan viime keväänä koska tunsin olevani niin hyvässä kunnossa,(mulla oli 1,5v mennyt hyvin) ja muutenkin halusin kokeilla jospa pärjäilisin ilman lääkkeitä.
Ja nyt olen siinä tilanteessa,et ois kokeiltava uutta masislääkettä. Aloitan lääkkeen varmaan sitten kun ollaan saatu pahin muuttourakka tehtyä,sen jälkeen voisi olla sopivampi ajankohta.
Hienoa Ansku1966 että olet jaksanut olla polttamatta 🙂👍
Tänään sain nukuttua pitempään,mut on aika lailla väsyttänyt,itku meinasi päästä välillä kun mietin miten jaksan tehdä kaikki hommat. Toisaalta mukava päästä uuteen kotiin rauhallisemmalle alueelle.Meinas ahdistaa kovasti kun kävin asioilla,tunsin paniikkikohtauksen oireita,mut onneks ei kohtausta tullut! On jotenkin turvallisempi olo miehen kanssa liikkua ihmisten ilmoilla kuin yksin 😟 miten teillä muilla?

Hei Varpunen! Tuttua tuo, että lääkitys ei ole kohdallaan. Mulla nyt viimeiset 1,5 vuotta jatkuvasti rukkailtu lääkitystä. Oon sairastanut keskivaikeaa masennusta n.14 vuotta. Meilläkin mennään aika usein eineksillä, koska en jaksa kokata ja siitä on huono omatunto ☹️ Mun 12 v tyttö on joutunut kärsimään paljon tän mun masennuksen takia. Usein olen ärtynyt ja kiukkuinen enkä jaksa aina kuunnella hänen juttujaan, vaikka yritän kyllä mahdollisimman paljon keskustella hänen kanssaan. Olen selittänyt hänelle mitä kaikkea masennus voi aiheuttaa ja että suurin osa mun ärtymyksestä johtuu masennuksesta. Hän on hyvin ymmärtänyt asian. En nyt muista ihan tarkalleen, kuinka vanha tyttö oli kun kerroin hänelle sairaudestani, ehkä 7-8 vuotias, kun ajattelin, että pienempänä hän ei välttämättä ymmärrä asiaa. Tyttö on kärsinyt niin paljon, että hänkin joutuu käymään psykologilla kahden viikon välein, onneksi on saanut apua sieltä. Yritä ajatella niin, että lapsesi tarvitsee sua ja sä olet hänelle todella tärkeä ja sä teet parhaasi hänen kanssaan 🌻🙂🌻

Moi teille kaikille! Tänään oli vaikeeta päästä sängystä ylös,aamuyöllä heräsin taas,mies lähti töihin. En meinannut saada uudestaan unta,alkoi pyöriä mielessä et mitenhän mies jaksaa mua katella,kauhee pelko iski jos hän löytääkin jonku paremman.Iski epätoivo,että palaudunko entiselleni enää koskaan.Entä jos menenkin niin huonoon kuntoon uudesta lääkkeestä etten enää pärjääkään kotona 😭
Luin Voxrasta,et voi mennä viikkoja ennen kuin se alkaa auttaa. 😯🗯️

Moi Rikkimennyt! Mä pelkään sitä, että jos sattuisin löytämään ihanan miehen, niin huoliiko hän mua kun kerron tästä sairaudestani ja kaikista menneisyyden sekoiluista. Jos sun miehesi rakastaa sua, niin ei hän sua jätä. Säähän voisit jutella hänen kanssaan noista sun peloista? Mulla oli nuorempana paniikkihäiriökohtauksia, mutta ei ole ollut enää yli 20 vuoteen. Kauppareissut, virasto- ja lääkärissäkäynnit sujuvat hyvin yksin, olen niin tottunut siihen, kun olen elänyt sinkkuna vuosikausia elämäni aikana. Miessuhteet ovat aina epäonnistuneet, siitä olen hieman katkera 😞 Mä en tajua, miksei toi Levozin nyt auta! Annostusta lisättiin 50:stä 100:aan mg:aan, ei auta mitään, päinvastoin, viime yö meni vielä huonommin kuin aiemmat. Valvoin petissä n.3 tuntia ennenkuin uni tuli, aamuyöstä taas heräilin eikä uni tullut kunnolla, torkkumista vain. Hermot menee 🙄 huomenna pitäisi mennä kirjoittajapajalle, saas nähdä kuinka käy 😳 Ostin eilen ihanaa liukuvärjättyä Puro-lankaa, vihreää, aion kutoa siitä kierrehuivin, se on vähän tuubin tapainen, mutta vähän löysempi, väljempi. Voimia muuttotouhuihin sinulle Rikkimennyt 🙂🌻

Heippa!

Luin osan tämän viestiketjun viesteistä (kaikkia en jaksanut), ja tuli sellainen olo, että on pakko myös itse kirjoittaa jotain.

Minulla on takana useita sairaalahoitojaksoja ja nyt viimeisimmällä sain diagnoosiksi vaikean masennuksen. En kylläkään ole itse tuosta diagnoosistani niin varma, mutta lääkärit väittävät, että olen vain sairaudentunnoton. Onko teillä muilla ollut tälläistä? Miten olette tajunneet olleenne masentuneita?

Itse ainakin tunnistan masennuksen siitä kun ne vanhat tutut ikävät oireet alkaa palailla takaisin. Esim.itkuisuus,ahdistuneisuus. En kyllä nytkään haluaisi myöntää itselleni,että olen masentunut ja kai tarvitsen lääkityksen taas.
Ansku1966 toivotan sinulle parempia yöunia 🙂🌻 Hyvää viikonloppua kaikille🙂

Jep, kyllä minäkin masennuksen tunnistan oireista: mieliala vaihtelee ja on välillä tosi matalalla,ahdistuneisuutta, saamattomuutta, voimattomuutta, pahoinvointia jne. Ehkä sitä on vain vaikea hyväksyä (minunkin oli aluksi) ja siksi joillakin ei ole sairaudentuntoa. 😑❓

😭😭

RikkiMennyt kirjoitti 30.9.2011 9:35

Itse ainakin tunnistan masennuksen siitä kun ne vanhat tutut ikävät oireet alkaa palailla takaisin. Esim.itkuisuus,ahdistuneisuus. En kyllä nytkään haluaisi myöntää itselleni,että olen masentunut ja kai tarvitsen lääkityksen taas.
Ansku1966 toivotan sinulle parempia yöunia 🙂🌻 Hyvää viikonloppua kaikille🙂

hakaneula kirjoitaa 30.9.2011 10.04

ripeästi lääkäriin ettei mieli pääse liian syvälle uppoamaan , mietin itse juuri samaa ikävien oireiden pyrkiessä valtaan.

Kiitos Rikkimennyt! Nyt on 2 yötä mennyt todella hyvin, oon saanut nukuttua hyvin ja käynyt vessassa vain kerran yössä enkä ole heräillyt aamuyöstä, ihanaa 🙂👍 Olen ottanut iltaisin Levozin 100 mg, Doxal 100 mg, Stilnoct 20 mg ja lisäks Vesicare 10 mg. Tenox ei enää tehonnut, Stilnoct tehoaa, onneks!!! Jaksoin eilen mennä kirjoittajapajalle ja kirjoitella ahkerasti kaikenlaista, lisäks juteltiin paljon ja naurettiin toistemme jutuille, siellä on aina tosi rentouttavaa käydä 😍 Tyttö on nyt isällänsä, hän on siellä aina joka toinen vknloppu, on ihanaa saada vähän omaa aikaa eikä tarvitse huolehtia syömisistä yms. Minäkin tunnistan masennuksen monistakin eri oireista, mm. mikään ei huvita, mikään ei kiinnosta, itkettää, ahdistaa, olo on tuskaisa, ei ole elämänhalua jne. Minulla nyt Doxal ajetaan alas, on vähennetty jo 50 mg, ja tilalle ehkä Aurorix tai muu vastaava, mutta sen kuulen vasta ens pe. Kaunis, aurinkoinen syyspäivä ja n. 14 astetta, ihanaa 🌻🙂🌻

Komppaan edellisiä, masennuksen oireina mullakin ahdistusta, pelkoja, toivottomuutta, ärtyisyyttä, itkuisuutta. Myös vuorokausirytmi menee sekaisin. Alan valvoa öitä ja miettiä ratkaisuja kaikkiin mahdollisiin ongelmiin. Oma-aloitteettomuutta, saamattomuutta, väsymystä. Jonkinlainen jähmeys sekä mielessä että kropassa. Ei jaksa olla mitään mieltä mistään, menettää mielenkiinnon kaikkeen. Syyllisyydentunne siitä ettei jaksa ja pysty. Oravanpyörä. Myös paniikkioireita.

Tein nyt sellaisen ratkaisun, että koska opiskelusta ei tule yhtään mitään (en ole saanut koko syksynä aikaan juurikaan mitään), soitin osastonjohtajalle ja kerroin tilanteen ja sen että aion hakea sairauslomaa muutaman viikon. Yritin saada lääkäriäni kiinni ties monennetta kertaa, toivottavasti maanantaina vihdoin onnistaa. En jaksa nyt mitään. Aamu vielä menee, otan Concertan joka saa aivot koomasta eloon (add-lääke) ja juuri ja juuri saan lapsen tarhaan, se onkin todella iso ponnistus. Sitten en enää jaksakaan mitään. Tulee lamaannus, en pysty menemään kouluun, seilaan ajatusteni allokossa, voisin itkeä, itkua ei vain tule sisältäni. Lopulta, kierrettyäni kirpputorin ja käytyäni kahvilla, menen kotiin. Nukun loppupäivän kunnes on aika lähteä hakemaan lapsi. Yritän teroittaa päähäni, etten saa paljastaa tarhan tädeille olleenikin kotona nukkumassa enkä paiskimassa hiki hatussa töitä. En tiedä ovatko arvanneet, en tänä syksynä ole montaakaan kertaa näyttänyt siltä että olisin tehnyt töitä tullessani hakemaan lasta. Olen liian siisti, vaatteet ja kädet puhtaat... Mutta eivätpähän ole kyselleet. Nyt kun jään sairauslomalle, mietin pitääkö se sanoa tarhassa vai antaisko olla sanomatta.

Hei Varpunen! Hae ihmeessä sairaslomaa, koska vointisi on noin huono. Mun mielestä sitä ei tarvitse kertoa tarhan tädeille, koska sä tarvit omaa aikaa, jotta saat edes hieman levättyä ja se ei onnistu pienen lapsen kanssa. Sairasloma on sun omaa aikaa ja sä tarvit sitä. Mulla kans aloitekyvyttömyyttä ollut jo pitkään, tuntuu ettei saa mitään aikaiseks. Mutta sitten kun lopulta saa aloitettua jonkun homman, esim. tiskikoneen täyttämisen, niin kyllä se sitten sujuu kuitenkin ihan hyvin. Mutta se aloittaminen on vaikeeta. Koskahan saisin aloitettua kutomaan? Ostin ihanaa lankaa, mutta kun en vaan saa aloiteuksi ☹️ Tyttö tulee tänään kotiin isältänsä, ollut välillä ikävä, mutta hän kyllä eilen poikkesi päiväl kotona ☺️❤️☺️