Hei!

Hyvä että pystytte miehesi kanssa juttelemaan mustasukkaisuudestasi ja sekin on hyvä että olet käynyt lääkärillä, kun olosi on huonompi. Masennus tahtoo pistää itsetunnon alas ,ja sehän taas edesauttaa mustasukkaisuuden tunteen syntymistä. Huolehdi itsestäsi hyvin ja pura vaan ajatuksiasi vaikkapa täällä tukinetissä. Ehkä sinulla on myös ystävä tai kaksi joitten kanssa voit jutella. Kokemuksesta tiedän että puolisoon voi tukeutua vain tiettyyn rajaan asti, sillä tilanne on tietysti vaikea puolisollekin jos oma kulta voi huonosti.
Itse saan masennukseeni lääkkeitä ja olen jonossa päiväsairaalaan. Kyllä mielessä on käynyt että mitä jos puoliso löytää terveemmän kanssakulkijan. Osin hänen takiaan olen yrittänyt pinnistellä enkä ole jäänyt sänkyyn makaamaan, vaikka päivät ovat pitkiä ja raskaita. Toivotan sinulle valoisampaa jatkoa, että toipuisit masennuksestasi ja ahdistuksestasi. Kirjoittele kuulumisiasi jos jaksat.

Moi ja kiitos sinulle arka viestistäsi 🙂 Voimia kovasti myös sinulle 🙂🌻 mä jouduin uudestaan rekisteröitymään tänne kun salasana pääsi unohtumaan. Onneks pääsin taas kirjoittamaan tänne tämä sivusto vaikuttaisi hyvältä paikalta purkaa pahaa oloaan. Olen muutamana iltana ottanu uutta iltalääkettä ketipinoria 25mg sitä voisin myös ottaa päivälläkin,mut en ole vielä uskaltanu ottaa kun mulla edelleen menee opamoxia 15mg 2-3 kertaa päivässä.
Pelkään et meen ihan tokkuraan kun noi molemmat väsyttäviä lääkkeitä.
Sain myös reseptin lääkkeeseen Voxra,en ole sitä uskaltanu vielä aloittaa.Ymmärsin et se on aika uus masislääke. Sivuvaikutukset hirvittää,en haluais mitään unettomuutta ja sitä,et ahdistus tästä vielä pahenee☹️ parin viikon päästä olis oltava skarppina kun meillä on muutto edessä. Ystäviä ei ole kelle voisin masennuksesta puhua, eikä sukulaisia.Ollaan siis miehen kanssa aina kahdestaan. Äiti on ainut kenet tunnen sukulaisistani. Meillä ei ole läheiset välit.Hän on vakavasti sairaana ollut pitemmän aikaa. Äitini on joskus adoptoitu pienenä,muitakin sukulaisia on varmaan jossainpäin.Äidin mielestä en saisi tehdä sukuselvitystä ja ottaa heihin yhteyttä.🙄 😑❓

Hei! Olen uusi täällä, oli pakko päästä vertaistuen pariin. On todella ahdistunut ja masentunut olo, ollut jo muutaman viikon. Sairastan keskivaikeaa masennusta, joka on kroonistunut. Olen sairastanut n.14 vuotta ☹️ Viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet todella vaikeat, on tehty todella usein lääkitysmuutoksia eikä meinaa sopivaa lääkitystä löytyä. Tällä hetkellä en saa nukuttua kunnolla, herään aina aamuyöstä enkä saa enää unta, ellen ota ylimääräistä nukahtamislääkeannosta, psykiatrini tietää asiasta ja iltalääkitystä ollaankin rukattu moneen kertaan. Nyt kaikki asiat ahdistavat, olo on tuskainen ja turta, minulla on päivittäin itkukohtauksia, ei ole elämänhalua, mikään ei huvita eikä kiinnosta, en jaksa huolehtia ulkonäöstäni enkä terveydestäni, olen viimeiset 1,5 vuotta elänyt pelkällä kahvilla ja leivällä, ruuan syöminen ei kiinnosta. Elämälläni ei ole mitään merkitystä, olisi helpotus päästä pois täältä ikiuneen, mutta en voi tehdä sitä, minulla on tytär ja hän ei kestäisi sitä. Tytär onkin ainoa syy, miksi olen vielä elossa. Minulla ei ole elämänkumppania, ei kodin ulkopuolisia harrastuksia, ei ystäviä paitsi 2, kaikki muut ovat hylänneet. Vanhempieni mielestä olen laiska. He eivät ymmärrä masennuksesta mitään. Olen hyvin yksin ja syrjäytynyt kaikesta. Perjantaisin käyn yhdessä kirjoittajaryhmässä, siellä saa purkaa itseänsä paperille ja joskus teen sitä kotonakin. Mikä avuksi?

Hei Ansku1966,minullakin ollut turta olo viimepäivinä,muistikin pätkii..Jännitän paljon enemmän nykyisin kaupassa ja nyt alkanu pelottaa isompaan kauppaan meno.Tänään ollut maha sekaisin. Olen viimepäivät jaksellut jotenkin rauhoittavien avulla.Ne ainakin mulla on lievittäneet ahdistusta. Hermostun helpommin kuin joskus,sekään ei kiva juttu..oon ihmetelly miten mies kestää mua. Mulla oli joskus sertraliini käytössä ja mirtasapiini. Mirtasapiini auttoi mua paremmin kuin sertraliini,mutta taisi lisätä ruokahalua. Olisin halunnut et mulle ois määrätty mirtasapiinia eikä mitään uutta lääkettä,jota en vieläkää ole uskaltanu aloittaa. Ei jaksais uudestaan mennä lääkäriin☹️
Aiemmin kun mulla oli hyvä kausi meneillään kävin depressiokoulun,sieltä sai hyvän oppikirjan jossa vinkkejä miten lievittää masennusta. Mä en niitä harjotuksia jaksanu kuitenkaa joka päivä tehdä. esim.omia ajatusvääristymiä ois pitänyt muuttaa,se olis vaatinut sitkeetä jokapäivästä harjoittelua.Jos vaikka pääsisin terapiaan ja sen avulla itsetunto kohenisi. Koetahan jaksella,olet varmasti tytöllesi tärkeä,en nyt osaa oikein muuta sanoa 🌻🙂🌻

Kiitos tuestasi, Rikkimennyt! Mulla ei nyt meinaa Opamoxikaan auttaa ahdistukseen, otan 15 mg 3 kert. päiväs. Mulla menee illalla Doxal 150 mg ja Ketipinor 200 mg ja Melatonin 6 mg ja Tenox 40 mg, ja silti herään aina aamuyöstä ja uni ei tule ilman Tenoxia. Aamulla otan Lyrica 150 mg + 2 verenpainelääkettä. Söin kans aikoinaan mirtatsapiinia ja se antoi melkoiset ruokahalut, lihoin n.25 kg. Voxraa olen myös syönyt, mutta se ei sopinut mulle, ja lukuisia muita lääkkeitä. Mä en ymmärrä, miten voin olla näin ahdistunut ja tuskainen. Se saattaa johtua viimeaikaisista lääkitysmuutoksista, ehkä. Mutta en kyllä kauan jaksa tälläistä oloa, täytyy soittaa psykiatrille pian. Ketipinorista vielä, söin aiemmin sitä illalla 50 mg ja aamulla 25 mg ja se auttoi hajoamisen tunteeseen, kun sellaistakin on ollut, se on kamala tunne. Eikä se ainakaan mua päivällä väsyttänyt. Mä kans hermostun hirveän pienistä, se ei ole tytölle kivaa, mutta olen selittänyt hänelle, mitä kaikkea masennus voi aiheuttaa. Hän on 12 v ja on ollut hyvin ymmärtäväinen. Voimia sinulle! Koitetaan jaksaa päivä kerrallaan 🙂🌻

Hei Rikkimennyt ja Ansku.
Minulleki Ketipinor on tuttu lääke, sain sitä otettavaksi Opamoxin tilalla ja olen saanut siitä jonkinverran apua. Olen lisäksi jonossa päiväsairaalaan. Saa nähdä milloin sitten pääsen ja onko se minkälainen kokemus. Minulla on kolmetoistavuotias tytär jonka vuoksi jaksan aamulla laittaa vaattaeet päälle, tiskata, viedä roskat ja laittaa jonkinlaisen ruuan. Olen nyt sairaslomalla tammikuun loppuun. Mieheni on työttömänä ja siis päivät täällä kotona kanssani. Hän on myös jollain tavoin masentunut koska hän on huolissaan minun tilanteestani. Tietysti myös raha-asiat painavat kun jouduin sairaspäivärahalle. Olen muutenkin pienituloinen; työskentelen henkilökohtaisena avustajana kokopäivätyössä, mutta nyt siis sairauslomalla. Masennuslääkkeenä minulla on Venlafaxin.
Toivotan teille kummallekin jaksamista ja ilonkin hetkiä toivon teille.

Hei, minäkin olen uusi täällä - tuntui hyvältä paikalta saada (ja toivottavasti myös koettaa antaa) vertaistukea.

Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta n. 15 vuotta. Cipralexia olen syönyt vuosikaudet, välillä ollut lääkkeettömiä kausia, kun on tuntunut, että uskaltaisi jättää lääkkeen pois. Valitettavasti aina uudelleen olen joutunut palaamaan lääkitykseen - elämä on muuttunut mahdottomaksi jo parin viikon jälkeen lopettamisesta. Lisäksi olen saanut alproxia ahdistukseen ja tuskaisuuteen, joka kyllä auttaa, mutta tekee aikalailla sumuisen olon.

Pääsin keväällä Kelan tukemaan terapiaan, johon hakeutumista jännitin ja pelkäsin, kun ajattelin, että miten voimat riittää jo sen hakemisprosessin läpikäymiseen. Mutta voin lämpimästi suositella hakeutumista siihen, jos on ajatellut sitä vaihtoehtoa. Itse sain hakemisprosessista positiivisen kokemuksen - se ei ollut niin pelottavaa kuin olin luullut. Terapiasta on jo tullut positiivisia kokemuksia, vaikka ihan aluillaanhan kaikki vielä on. Se täytyy sanoa, että on myös aika lailla rankkaa läpikäymistä.

Elän avoliitossa ja miehestäni saan tukea, mutta tottahan se on, ettei toinen voi parisuhteessa olla toisen terapeuttina. Yksinäisyys on välillä tuskaa, ei ole ketään, jonka kanssa näistäkin asioista voisi keskustella tai vaihtaa ajatuksia. 😭. Ehkäpä tämä on se kanava tavata ihmisiä, jotka taistelevat samanmoisten asioiden kanssa.

Kiitos Maiju! Päiväsairaaala voi olla tosi hyvä juttu! Itse en ole ollut, mutta pahimpina vuosina olin psykiatrisilla osastoilla ympäri vuorokauden monta viikkoa neljään eri otteeseen. Kyllä niistä aina vähän apua oli. Sinulla on onneksi mies, jonka kanssa voi jakaa iloja ja suruja, minulla ei ole ja tytölle ei voi puhua kaikista asioista. Soitin juuri psykiatrilleni ja nyt aloitan Levozinin illalla, haen sen huomenna apteekista. Siinä rinnalla pidetään Doxal, Tenox ja Melatonin. Ja aamulla Lyrica. Ketipinor jätetään kokonaan pois. Toivottavasti Levozin auttaa, en jaksa niitä aamuyön valvomisia. Paljon voimia sinulle! 🌻🙂🌻

Heips teille kaikille🙂 olen tässä miettinyt,et tässä nyt alkaa arvostamaan enemmän asioita joita ei aiemmin ole osannu arvostaa,niitä on pitäny itsestäänselvinä.
Haluaisin niin parantua ja olla suht koht terve. Kesällä muistaakseni hehkutin et jee olen vihdoinkin toipunut kokonaan masennuksesta, kun pärjäsin hyvin ilman lääkkeitä.
Ehdin jo kuvitella ettei masennus palaa takaisin enää elämääni,mutta toisin kävi.
On ollu niin vaikeaa hyväksyä mun tilannetta,uskoa todeksi et taas ollaan masennuksen kourissa 😭
Kävin aiemmin eräässä ryhmässä ja siellä juteltiin kuntoutumisen eri vaiheista.
Mietittiin mitä tarkoittaa kun on selviytynyt sairaudesta.Joku taisi sanoa,et se voi tarkoittaa sitäkin et on oppinu elämään sairautensa kanssa. En tuota oikein ymmärtänyt😟 siis mun mielestä masennuksen kanssa ei tartteisi oppia elämään.

On se jännää kun nyt taas illalla on parempi olo,taitaa ajatuskin kulkea paremmin. Päivällä kokeilin ketipinoria ahdistukseen,otin vain yhden tabl. ja tulipas unelias olo..sellanen ettei oikein jaksanu ajatella mitään. Ei tuntunut hyvältä.Ärsytti!
Opamoxista taas tulee pirteämpi olotila,mut vaan muutamaks tunniksi.En tiedä pitäiskö kuitenkin kokeilla ketipinoria vielä joitain päiviä.Meneeköhän se väsyttävä olo ohi kun useempana päivänä ottaa sitä?😯🗯️

terve! haluaisin sanoa sulle että koita päästä lääkkeistä. ota se vaikka tavotteeksi. terapiaa ja uusia kuvioita elämään. puhuminen ja itsensä vapauttaminen auttaa aina. se voi olla vaikeeta kun emme yleensä näe pimeydessä mihin kulkea. mutta aina on toivoa ja toivo on meidän vahvin ase. ei saa ikinä antaa periksi. sun on tehtävä suunnitelma kuinka jatkaa eteenpäin. sen suunitelman on oltava tarkka sillä tarvitset tekemistä. itse lopetin cipralexit ja nykyään urheilen ja liikun luonnossa. lääkärit eivät osanneet auttaa kun työntämällä pillereitä kouraan kunnes sanoin että: syö ite ja tule sitten neuvomaan. ei ehkä ois pitänyt pillastua mutta noh... elämä on kaunis asia ja siinä on niin paljon nahtävää. jos me emme elä tarpeeksi niin uskon että sillon ilmenee näitä ahdistuksia ja masennuksia! kiersin vähän rämeitä,kaupunkeja ja mailmallakin kävin. nyt on ihan hyvä olla mutta aina syksyn myötä tulee välillä hengenahdistusta mutta muuten olen päässyt eroon kaikesta. ALKOHOLI! se on paha virhe ottaa sitä itteään. itse en ole juonut 5 vuoteen yhtään. käyn muksujen kanssa ulkona ja luonnossa niin kyllä mieli virkistyy. say no to drugs 😎

Hei Navajopache,
olen onnellinen puolestasi, että et tarvitse lääkkeitä, vaan olet saanut voimaa ulkoilusta ja luonnosta!🌻🙂🌻
Minäkin olen ollut aiemmin lääkekielteinen, mutta se oli ennen työuupumusta, masennusta ja musertavia ahdistuskohtauksia. Joskus elämäntilanne on vaan niin tuskainen ja hankala, että lääkkeitä tarvitaan. Olen muuten yrittänyt selättää ahdistuskohtauksia omilla psyykkauksilla ja joskus se jo onnistuukin🙂👍
Yritän silti myös ulkoilla ja nuuhkia metsän tuoksua, koska tiedän, että sekin parantaa 🙂👍

Milli72 kirjoitti 21.9.2011 12:45

Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta n. 15 vuotta. Cipralexia olen syönyt vuosikaudet, välillä ollut lääkkeettömiä kausia, kun on tuntunut, että uskaltaisi jättää lääkkeen pois. Valitettavasti aina uudelleen olen joutunut palaamaan lääkitykseen - elämä on muuttunut mahdottomaksi jo parin viikon jälkeen lopettamisesta. Lisäksi olen saanut alproxia ahdistukseen ja tuskaisuuteen, joka kyllä auttaa, mutta tekee aikalailla sumuisen olon.

Pääsin keväällä Kelan tukemaan terapiaan, johon hakeutumista jännitin ja pelkäsin, kun ajattelin, että miten voimat riittää jo sen hakemisprosessin läpikäymiseen. Terapiasta on jo tullut positiivisia kokemuksia, vaikka ihan aluillaanhan kaikki vielä on. Se täytyy sanoa, että on myös aika lailla rankkaa läpikäymistä.

Hei Milli72! Mulla Cipralex ei auttanut yhtään, ja Alproxiin jäin tosi pahasti koukkuun ja toleranssi kasvoi ja jouduin aina ottamaan yhä enemmän niitä, lopulta mun poikayståvävä heitti ne vessanpönttöön ja auttoi mut vieroitusoireiden yli. Mutta tästä on jo aikaa yli 10 vuotta. Toi terapia on varmasti sulle hieno juttu, vaikka se onkin rankkaa. Mä en uskalla hakeutua, koska pelkään sitä rankkaa asioiden läpikäymistä, ei jaksa tässä kunnossa. Mä olen sitä mieltä, että lääkkeitä kannattaa ehdottomasti syödä, koska ne helpottavat masennusoireita ja parantavat elämänlaatua. Kaikki eivät ole lääkkeiden kannalla. Mä en pärjäisi päivääkään ilman lääkkeitä, olisin heti sairaalakunnossa.

Navajopache, kaikki eivät voi luopua lääkkeistä, koska monien masennus on niin paha, että eivät pärjää ilman lääkkeitä. Varmaan tiedät, että masennus on aivojen kemiallinen sairaus, jossa hermosolujen toiminta ja serotoniiniaineenvaihdunta on pielessä, ja kaikilla ne eivät korjaannu ilman lääkkeitä. Sinulla on ilmeisesti ollut hyvin lievä masennus. Monilla masennukseen liittyy myös ahdistus ja tuskaisuus. Kun masennus on vaikea tai keskivaikea tai vakava, ilman lääkitystä ihminen on toimintakyvytön, aloitekyvytön, mikään ei huvita, mitään ei jaksa, olo on turta ja tyhjä, ei pysty tekemään juuri mitään eikä siinä auta mikään suunnitelmien teko kun ei niitä pysty noudattamaan masentuneena. Monilla tulee myös itsetuhoisia ajatuksia, kun olo on niin kamala. Ja siitä suosta ei yksin nousta, siinä tarvitaan psykiatria, psykologia, lääkitystä.

Moi teille kaikille! Se on kyllä totta,et luonnossa liikkuminen tekee hyvää masentuneena.Olen ajatellut lisätä liikuntaa pikkuhiljaa.Fyysinen kunto ei mikään paras mulla ja liikakilojakin on vielä. Uskaltauduin menemään vaakaan ja nyt on painosta lähteny mirtasapiinin lopetuksen jälkeen 6,5kg 🙂 ois mukavaa saada vielä saman verran pois painosta.Asiasta toiseen mulle olis pitänyt lääkärin soittaa tällä viikolla kahdesti,mut ei kumpanakaan päivänä soittanut,kun jätin soittopyynnön.Olis ollu kysyttävää uusista lääkkeistä ☹️ Oli jättäny kuitenki hoitajalle viestiä,et mun pitäis vaan kokeilla voxraa,et masennukseen ei auta pelkästää ketipinor,opamox.
Vähän paremmin nukkunu ketipinorin avulla 25mg,mut aamuyöstä herään silti.
Opamoxia olen ajatellu alkaa vähentelemään pikkuhiljaa. Parina viimepäivänä menny vaan 2 x 15mg. Tänäänkään en ole ollut enää niin masentunut.Olen parhaiten saanut tukea tältä sivustolta.Mukavaa päivänjatkoa,kirjoitelkaahan kuulumisianne ku jaksatte🙂👍

Moi Rikkimennyt! Kokeile ihmeessä sitä Voxraa, siitä on kuulemma monet saaneet avun. Mulle se ei jostain syystä sopinut. Ja tosiaan Ketipinor ja Opamox eivät hoida masennusta, paitsi Ketipinor ihan vähän mutta ei noin pienellä annoksella. Mulla meni pahimmillaan Ketipinoria illalla 200 mg + Doxal 150 mg + Melatonin 6 mg + Tenox 40 mg ja silti heräilin aamuyöstä eikä uni tullut. Taisin tän jo kertoa aiemminkin, sorry 😟 Huomenna illalla alan syömään Levozinia, se on aika tuhti lääke, saa nähdä tuleeko tokkuraa, mutta kuulemma sillä nukkuu tosi hyvin! Mä en oikein jaksa tota luonnossa liikkumista paljon harrastaa, en tykkää esim. kävellä metsässä hirvikärpästen seurassa ja siel voi törmätä karhuihin ja hirviin, oon 2 kertaa joutunu hirven kanssa tekemisiin, ei ollenkaan kivaa, mutta onneks ei käyny pahasti. Asun n. kilometrin päässä tämän kunnan keskustasta, sinne kyllä aina pyöräilen asioille ja talvella pyrin kulkemaan kävellen, joskus bussilla. Tänään olin taas kirjoittajapajalla kuten aina perjantaisin ja ensi viikkolla aloitan lisäksi vielä käymään askartelupajalla, siellä esim. huovutetaan, tehdään helmikoruja, tehdään savitöitä yms. Uskon, että se saattaa jopa piristää 😀 Mukavaa viikonloppua kaikille 😍