Masennus, ahdistus jne.
Jotenkin olen ollut hirveän masentunut välillä viime aikoina. Olen miettinyt paljon Miki Liukkosen kohtaloa. Lukenut ja kuunnellut hänen kirjojaan. Yle Areenassa on Kutsuvieras -podcast ja eräässä jaksossa Liukkonen kertoo omasta nuoruudestaan yms. Olen kuunnellut sen varmaan 10 kertaa. En tiedä miksi sitä kuuntelen, vaikka se aiheuttaa masennusta. Jotenkin vaan olen jäänyt kiinni Miki Liukkosen teoksiin ja hänen kurjaan kohtaloonsa. Ehkä se johtuu siitä, kun olen niin paljon yksin. Teen paljon pitkiä yksinäisiä kävelylenkkejä ja mietin ja mietin koko ajan liikaa…
Toisaalta, minulla ei ole mitään vakavaa somaattista sairautta, joten minun varmasti pitäisi olla kiitollinen eikä masentunut. On niin monta asiaa mistä pitäisi olla kiitollinen, mutta se on ihmiselle vaikeeta. Kun kuitenkin joutuu joka päivä kohtaamaan maailman ja toiset ihmiset. Ainakin sitten ruokakaupassa. Joka päivä aina sama homma. Aina joutuu kohtamaan ihmisiä… Päivät vain toistaa itseään koko ajan. Kaikki menee saman kaavan mukaan. Kaikessa on vain kyse rohkeudesta, ei mistään muusta… Joka päivä pitää lähteä kämpästä, käydä kaupassa, kävelyllä jne. Pitää vain jaksaa koko ajan, eipä muuta vaihtoehtoa taida olla… Koko ajan pitää olla liikkeessä… Aivan kuin elämä olisi jokin valtava juna joka koko ajan menee vain eteenpäin eikä pysähdy milloinkaan… En toisaalta ihmettele miksi ihmiset ovat masentuneita, kun elämä on usein kovaa. Tahdonvoimaa tarvitsee kaikkeen… Mutta elämä on mitä on. Pitää vain kestää…
Tekisi mieli ruveta ryyppään ja rellestämään. On tämä elämä nyt vaan sellaista että... Ja koko ajan ikää vain tulee... Mutta tiedän tasan tarkkaan miten siinä kävisi, jos ottaisi edes tipan alkoholia... Kaikki vaan on liian tasaista... Mitään ei oikein tapahdu... Kai se sitten johtuu siitä kun ei silloin nuorempana tehnyt oikeita päätöksiä... Ja nyt jo kohta 35 v. Pitäisi olla omakotitalo, perhe ja farmari kai sitten... Ei se elämä vaan aina sitten niin mene...
Unet jäivät kuuteen tuntiin. Taas alkaa uusi merkityksetön päivä. Mitä väliä oikeastaan miten tätä elämää elää? Paljonko nukkuu... Kaikki silti loppujen lopuksi on merkityksetöntä... Kaikki on tietynlaista peliä vaan... Merkityksetöntä peliä... Ihmissuhde peliä... Yritetään vain nousta ylös hierarkiassa... Ehkä vain sillä on väliä että jääkaapissa on ruokaa ja hanasta tulee vettä... Alan vaan kyllästymään tuohon uni-kikkailuun. Kun koko ajan seuraan paljonko nukun. Yms. Kai se sitten on pääasia ettei nuku liikaa... Eilen illalla katsoin jotain ahdistavaa ohjelmaa ja sitten kylmässä hiessä pyörin koko yön... Eipä silläkään toisaalta mitään väliä ole... Kohta taas kauppaan... Välillä nousee mieleen kysymykset elämän tarkoituksesta... Että minkä takia ihminen syntyy maailmaan? Jos loppu peleissä kuitenkin kaikki on merkityksetöntä...
Tossa kuuntelin vähän klassista musiikkia ja olo parani. Mietin siinä samalla, että ehkä juuri elämän kuuluu olla tällaista. Ei tarvitse suorittaa koko ajan. Voi myös vaan istua sohvalla ja kuunnella musiikkia. Edes hetken silloin olo on ihan ok... Tarviiko elämässä sitten oikeastaan saavuttaa mitään? Välillä riittää kun vain istuu ja kuuntelee...
Kaikki tuntuu olevan liian tasaista. Elämä on liian tasaista. Koko olemassaolo on yhtä jatkuvaa sinnittelyä. Että näkisi vielä seuraavan päivän. Ja sitten taas seuraavan. Olemassaolo on jotenkin hirveän tylsää... Ei ihme että ihmisillä on usein sellaisia ajatuksia että voisi heittää kaiken lekkeriksi... Kun ei tämä olemassaolo ole muuta kuin ajan kuluttamista ja tylsyyden kestämistä... En toisaalta yhtään ihmettele sitäkään miksi ihmiset ylipäätänsä miettivät im-mietteitä... Vaikka toisaalta, ei se im kannata... Ei siinä periaatteessa ole mitään järkeä... Mutta elämä on usein jotenkin kiduttavaa. Kiduttavaa oleilua... Täytyy olla olemassa vaikka toisaalta sitten olemassaolo voi olla hankalaa, tylsää jne. Ihminen vain jatkaa olemassaoloa päivästä toiseen. Jatkaa itsensä kiduttamista. Mutta toisaalta se olemassaolon vastakohta on vielä kaameampi asia... Joten elämä on hyvin ristiriitaista...
Täytyy vain koko ajan sietää kaikkea. Ahdistusta, masennusta... Olen miettinyt että minkä takia tämä elämä on tehty näin vaikeaksi? Tai en tiedä onko elämä kaikille vaikeeta.... Luulen että on.... Luulen että Liukkonenkin ajatteli viimeisinä hetkinään, että kun kerran maailma ei ole kiva paikka niin on parempi poistua... Mutta toisaalta kuinka kauheeta se ns. "poistuminen" sitten onkaan...
- Muokattu kirjoittajan toimesta 11 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Osa pois
Ottaa niin aivoon tämä maailma välillä... Miksi helvetissä tämä on tällainen paikka?
Luonto vain jostain syystä on kehittänyt erilaisia eläinlajeja tälle pallolle. Mukaan lukien ihmisen. Mutta minkä takia?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 11 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisää tekstiä
Nukuin taas melkein 11 tuntia. No ihan sama oikeastaan. En tiedä onko sillä nyt niin väliä sitten... Jos kerran sitten nukun joka yö vähintään 10 tuntia, niin sitten nukun, vaikka se onkin liikaa... Ei sillä toisaalta ole mitään väliä... Kun elämä muutenkin on tietynlaista kidutusta... Oikeastaan ihan sama, vaikken nukkuisi ollenkaan tai sitten nukkuisin koko ajan... Se koko ajan nukkuminen tosin on mahdotonta...
Ei millään vaan tunnu yksinkertaisesti olevan mitään väliä...