Tää on 38v. Olen räpiköinyt henkisellä esteradalla tuon 8 vuotta. Eilen ymmärsin ensikerran itsensä viiltelijää. Koska olen aikuinen, en viiltänyt vaan paukautin itseäni kauhalla päähän. Ja toisen kerran. Ei nyt sentään verille koska hallitsen elämääni, vain pienet kuhmut jäivät hiusten alle. Mutta se ajatuksen kirkkaus! Hetkessä eläminen! En muistanut ollenkaan olevani onneton!
Tänään olen onneton ja päätä särkee.