Hei!

Kolmikanta keskustelua ei tarvitse pelätä. Siinähän pyritään avoimesti näkemään tilanteesi jotta voidaan sinua auttaa parhaalla mahdollisella tavalla. Zemppiä!

Hei!
Kiitos Casandra tsempistä. Selvisin tästä päivästä hengissä. Häpäisin kyllä itseni täydellisesti. Koko viikon pelkäsin tätä päivää. Ahdisti ajatus neljästä silmäparista tuijottamassa mua. Tunne oli kuin tuomiolla.

Otin tilaisuuteen luottamusmiehen mukaan. Menin hänen kanssaan työterveyden vastaanottoon. Meuhkasin pelkoani luottamusmiehelle ja tutulle terkkarille. Molemmat hokivat: rauhoitu ja hengitä. Istuin luottarin kanssa odottamaan. Sitten tulivat myös pomo ja pomonpomo ja henkilöosastolta hlö. Kirosin paniikissa ääneen: helvetti. Sitten lääkäri kutsuu nimeltä ja neljä mun lisäksi menee sisälle. Siinä vaiheessa luulen jo kuolevani. Pomonpomo istuu mun vieressä ja sanoo, että ollaanhan me tuttuja ja mä läpsäsen häntä polveen. (se oli joku spontaani reaktio) Häntä pelkäsin eniten.

Sekä pomon ja lääkärin suusta tuli, että olen työkykyinen ja yövuorokykyinen. Lääkäri käytti masennuksen sijasta sanaa väsymys, kun oli kyse mun sairaspoissaoloista. Pomo esitti myös huolestuneisuutensa ja korosti mun viimeaikaista piristymistä. Itse mainitsin vaikeudet keväällä: avioeron, muuton, yksin jäämisen 4 lapsen kanssa. Koko tilaisuus kesti vartin. Nelikko teki lähtöä. Olin jäykkä ja kysyin lääkäriltä saanko olla vielä hetken. Sain luvan.

Ovi sulkeutui takana. Minä repesin hetkellisesti itkuun. Lääkäri selitti rauhallisesti rutiinista. Mun oikea käsi vatkasi holtittomasti. Kiitin lääkäriä. Lääkäri kehotti palaamaan "pidempää reittiä" tuotantoon.

Maanantaina mulla on tunnin aika tuolle lääkärille. Saan pyytää anteeksi käytöstäni. Toi oli mulle aivan hirveää! 😟