Hei,

Voimasi taitavat olla aivan loppu, väsymys painaa. Mutta mieti näitä lukio-opintojasi välineenä kokonaistavoitteeseesi. Ne nyt vain on suoritettava. Jos käytät energiaasi sen miettimiseen, mihin tätäkin juuri nyt tarvitaan, hukkaat aikaasi. Motivoi itsesi näkemään oppiaineet tavoitteesi kannalta - sehän on psykologiaa sekin. Ole oma potilaasi.

Ihminen on kokonaisuus, niin myös elämä. Et koskaan voi tietää mitkä asiat vaikuttavat maailmankuvasi rakentumiseen. Ihmisten ymmärtämisessä ja samalla heidän elämäntilanteidensa ymmärtämisessä auttaa laaja-alainen yleissivistys aika paljon. Netti on pullollaan keskusteluja, joissa paistaa autuaallinen tietämättömyys yhteiskunnan toiminnan periaatteista.

Yliopistossa törmäät siihen ruotsiin satavarmasti, jo perusopinnoissa pakollisissa kieliopinnoissa. Itse jätin sen "ikävänä" asiana omien opintojeni loppuun, olisi kannattanut hoitaa heti pois alta.Oman alasi mielenkiintoisia tutkimuksia voi olla ilmestynyt ruotsiksi, asiakkaasi voivat tulevaisuudessa puhua ruotsia.

Talouden tunteminen auttaa oman yrityksen perustamisessa tai vaikkapa laman/konkurssin vuoksi masentuneen ihmisen hoitamisessa. Yhteiskunnan rakenteiden tunteminen auttaa hahmottamaan päätöksentekoa, miten esim. sosiaalipuoli toimii, eri tuet yms. ,ei yliopistossa opeteta perusfaktaa, joka tulisi lukion jälkeen hallita.

Voimia sinulle - vaihda näkökulmaa, se voi auttaa!🌻🙂🌻

Näin on, ainakaan ylioppilastutkinnon suorittamista helpommalla ei yliopistoon pääse, eikä sekään välttämättä riitä. Psykologian opiskelukin vaatii sitkeyttä ja ponnisteluja eikä tapahdu leikiten vaan on joskus jopa vastenmielistä. Vieraita kieliä tarvitaan mm. kurssikirjojen ymmärtämiseen ja äidinkieltä tutkielmien laatimiseen. Kielet ovat ihmisen toimintaa ja samalla tavalla kiinnostavia kuin psykologiakin. Psykologia liittyy läheisesti yhteiskuntaoppiin ja yhteiskuntatieteisiin. Jos et jaksa nyt ponnistella, anna itsellesi aikaa ja yritä myöhemmin! Voisitko hakea jostakin apua voimattomuuteesi, oletko ehkä masentunut?

moi jasse 🙂

annoit hyviä neuvoja, yritän oppia niistä jotain. kiitos <3

hei, desper 🙂

mulla on ollu masennusta ja ahdistusta, ja olen saanut niihin apua. olen tällä hetkellä avohoidossa, käyn terapiassa kerran viikossa ja syön lääkkeitä. kiitos viestistäsi <3 niin ja se vielä, että en oikein haluaisi pitkittää näitä opintojani enää, nyt jo neljäs vuosi menossa. mutta pitää kattoo mitä teen...

hei IisaMari,
voisko yks väylä psykologiaan alkaa tuollaisesta kuin Avoin yliopisto?
itse pääsin kynnyksestä minkä mielsin yliopistoon rohkenemalla mennä katsomaan avoimen yliopiston toimintaa.
se maksaa jonkin verran, mutta tarjoaa kuin enemmän 'ajan kanssa-väylän' yliopistoon.
sydeemi siinä on, että tietyn verran voi opiskella itselle kiinnostaiksi katsomiaan aineita/teemoja - ja kun niitä suoriettuja opintopisteitä on riittävästi voi kenties tuon 'väylän' kautta päästä yliopistoon sisään varsinaiseksi opiskelijaksi.
olen iäkkäämpi ja siinä mun syy kynnykseen lähteä/alkaa opiskella,
mutta samoissa ryhmissä oli monia nuorempia enkä ollut ainoa kohta eläkeikäinen(~kohta ja kohta~) - ja kivaa oli.

nykyään ei ikäkään ole este, opiskeleminen kannattaa aina.
elämässä säilyy tietty 'vire' jos mieli saa askarrella välillä aivan jossain muussa kuin arjen harmaissa tuokioissa vaikka niissäkin on oma viehätyksensä.

IisaMari, tosi hieno homma, kun saat apua! Ei aikaakaan, kun olet paremmissa voimissa ja löydät oman tiesi ja urasi. Hyvä, jos et pahastunut vanhan paasaamisesta sormi pystyssä! Tsemppiä!

kiitti, erakoksiko! 🙂 voisi tosiaan miettiä tuota, että olisiko parempi luopua haaveesta saada lakki ensi keväänä ja mennä avoimeen...

jotain on kuitenkin keksittävä, sillä kaikki tuntuu leviävän käsiin. tänäänkin väsytti niin sikana että ei mitään rajaa. ja ensimmäinen ajatus aamulla herätessä oli "vihaan elämääni".

ja desper, en toki pahastu, kun minulle annetaan neuvoja pyydettyäni niitä 😀 kiitos vain, kun kerroit oman näkemyksesi tilanteestani. 🙂