Maailma on surullinen ja ahdistava
Kaipaisin vertaistukea tai apua miten saada omia ajatuksia pois maailmalla tapahtuvista kauheuksista. Lähinnä päässä pyörii uutiset lapsiin kohdistuvista kamaluuksista. Ensin ajatukset vyöryi päälle lähinnä iltaisin aiheuttaen ahdistuneisuutta ja unettomuutta, mutta nyt lähes tulkoon jokainen arkipäiväinenkin asia voi muistuttaa jostain kauheudesta jota on jollekin lapselle tehty. Välillä olen yrittänyt välttää kaikkea tämänkaltaista uutisointia, televisio-ohjelmia, lehtijuttuja yms.nTällöin taas kärsin siitä, että mietin että mikä oikeus minulla on olla lukematta tai ajattelematta, kun oma ahdistuneisuus ja surullisuus on pientä siihen verrattuna mitä ne pienet joutuvat kokemaan. Nykyään siis kärsin unettomuudesta, saatan purskahtaa itkemään koska vain, olen surullinen ja tunnen itseni avuttomaksi kun en voi auttaa kaikkia maailman lapsia. Olen itse kolmen pienen lapsen äiti, enkä haluaisi että he näkevät minua näin surullisena ja väsyneenä. Kaipaisin siis neuvoja miten elää sen kanssa, että tiedän toisten tekevän mitä kamalampa asioita.
Hei. Ainakin minun on pidettävä taukoa netistä ja television uutisista ja ohjelmista. juuri viime viikolla puhuimme ystävien kanssa siitä kuinka vaarallista on tämä liian nopea tiedonkulku ja miten se voi heikompia ja alttiimpia ihmisiä viedä harhaan jopa käyttää hyväksi, kun näytetään kuvia lapsista jotka kärsivät. Samoin kaikki terroristi yms uutiset ja tieto kulkee netissä ja leviää kulovalkean tavoin.
Pitää vain alkaa elämään omaa elämää ja raa'asti olla välittämättä kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, siis jos ei kestä sitä. Minä en kestä. On pakko suojella itseä, koska mitä järkeä siinä on että oman elämänsä tuhoaa ja panee pilalle miettimällä ja katsomalla liikaa surullisia asioita.
suljen kaikki tiedonvälityslaitteet ja en lue lehteä, vaan lähden ulos luontoon kävelemään 🙂)