Olen 11 vuotta taistellut masennusta vastaan, mutta en enään nää syytä siihen.
Oon elämässäni saanut oman osani kuraa niskaani, ja rehellisesti, en kestä enään.
Selitän nopeasti hiukan, niin joku, ehkä ymmärtää mun syyni olla masentunut.
Ala-asteella seksuaalisesti hyväksikäytetty, koko ylä-aste suljetulla osastolla, ”ystävät” kääntäneet selkänsä ja levittäneet hirveitä valheita netissä, lukiossa koulukiusattu, työttömyys ja nyt kouluun sisään päässeenä, syrjäytyminen, rahaongelmat, karmea koulumenestys ja uusiutunut syömishäiriö sekä viiltely.
Hitsi, kuulostaa masentavalta.
Oikeastaan, en pidä itseäni masentuneena vaan, että olisin lopulta tajunnut, ettei tässä ikinä ollutkaan järkeä. Rukoilen kuolemaa päivittäin.
+ joku hyvä sydämminen, varmaankin nyt ehdottaisi, että puhuisin jollekulle. Kentie perheelle? Ei, valitettavasti hekin luopuneet jo VUOSIA sitten toivosta ja todenneet, että jos tapan itseni, niin siinähän tapan.
Miten olisi sitten ammattiapu? Noh… sitäkin kyllä kokeiltu (kuten mainitsin aikaisemmin osastot), mutta en enään jaksa mennä kuulemaan sitä, kuinka asiat vielä paranevat. Eivät parane.
Ah! Melkein unohdin. Tässä muutama diagnoosi, jotka olen saanut. (Tiedä sitten niistä…)
Vakava masennus, Anoreksia, Autusmi, Dissosiatiivinen identiteettihäiriö, Psykoosi, Epäsosiaalinen persoonallisuus jne.
En edes muista kaikkia…. Noh, ei sillä väliä.
Lopetan tän tähän nyt… Kiitos kun sain jakaa <3
Ikävää että sulla on ollut noin kurja elämä. ☹️ Itselläkin käynyt luovuttaminen monta kertaa mielessä. Olin itsekin psykoosissa ja suljetulla noin 10 vuotta sitten.
Tiedän että tää mun teksti tuskin paljoa auttaa. Semmonen asia tuli vaan mieleen, että oletko lääkäriltä saanut ikinä reseptiä rauhottaviin? Niillä saa hirveän ahdistuksen hetkellä edes vähän paremman olon. Jos kysyisit lääkäriltä? Et siinä mitään menetä...
Älä luovuta, paskaa on tullut niskaani hiukan enemmän ja täsä sitä vielä ollaan joten kuten. Päivä kerrallaan, äläkä ajattele tulevaisuutta. Se tulee siltä ihan itsekseen ja toimi sitten sen mukaan. Kaikista ei ole luotu leijonia ja tiikereitä jotka kestää vastoinkäymiset tuosta vain. Se että et kestä kertoo ainakin sen että olet hyväsydäminen ja ajattelet asioita enemmän kuin moni muu ja sellaisia ihmisiä maailma tarvitsisi enemmän kuin tunteettomia robotteja.
Tunnusx kirjoitti 30.11.2016 6:14
Kaikista ei ole luotu leijonia ja tiikereitä jotka kestää vastoinkäymiset tuosta vain. Se että et kestä kertoo ainakin sen että olet hyväsydäminen ja ajattelet asioita enemmän kuin moni muu ja sellaisia ihmisiä maailma tarvitsisi enemmän kuin tunteettomia robotteja.
Hyvin sanottu! 🙂🌻
Voimia Achene. Tosi raskaita kokemuksia sulla takana.
Kiitos tosi paljon. Mulle tuli oikeasti hetkeks parempi olo, kun luin teitin kannustavia sanoja.
Kirjoittele lisää Achene, jos vaikka vertaistuesta olis sulle apua. 🙂👍 Musta on helpottavaa olla yhteydessä ihmisiin, joilla on samankaltaisia (tai vaikka erilaisiakin) vaikeuksia. Välillä tuntuu, että on ihan eri aaltopituudella semmosten ihmisten kanssa, joilla on menny elämä silleen suht sujuvasti: vanhemmat on pitäny huolta, koulut käyty, menty töihin ja saatu lapsia... siis vaikka ne olis kuinka ymmärtäväisiä ja kivoja ihmisiä niin ei vaan oo samalla taajuudella, koska ei oo koskaan kohdannu semmosia vaikeuksia mitä itse on.